Sunnuntaina oli omalla tallilla pienet leikkimieliset maastotaitokisat. Ponitytöillä oli viikonloppuleiri ja niille se lähinnä oli ohjelmassa, mutta muutkin tallilaiset saivat kutsun. Pakkohan se oli osallistua, kun niin kovasti muutenkin sellaisesta haaveilen joskus tulevaisuudessa. Viimeiset ja ainoat kisakokemukset hevosen kanssa on 70-luvulta, kun osallistuin muutaman kerran ratsastuskoulun (Marjoniemen ratsastajat) sisäisiin estekisoihin. Menestystä ei tullut, kun en onnistunut ratsastamaan (luetaan matkustamaan) yhtään hyväksyttyä tulosta, mutta olenpahan ainakin osallistunut.
 |
| Kuvia ratsastuskoululta 70-luvulta (nyysitty täältä). Alhaalla oikealla pieni kimo welsh mountain ruuna April Star, rakas hoitoponini. |
Sunnuntaina siis reippaana aamupäivästä tallille ja ponit pihatosta. Harjaus ja molemmat odottelemaan ulkotallin karsinoihin. Kambur ei arvostanut. Puuhasteli sen verran, että jouduin vähän korjailemaan myöhemmin. Se kun onnistui jotenkin irrottamaan suolakiven, kun oli ensin nuollut sen märäksi, ja pyörittelemään sen sen jälkeen turpeessa. Se seisoskeli myös vesisaavissa, joten vesikin meni vaihtoon, kun oli hieman mustaa. Samoin kuin herran etujalatkin. Huoh.
Kambur suoritti radan meidän pojista ensimmäisenä. Hiukan harkitsin että olisin suorittanut ohjasajaen, mutten sitten kuitenkaan. Taluttaen siis mentiin. Hieman oli perässä vedettävä kaveri, mutta muuten tosi kiltti ja reipas. Suurin virhe oli ohjaajan virhearviointi puomikujalla, jonka sai suorittaa myös hypyn kautta. Kambur kun yleensä hyppää kaikesta yli ennemmin kuin kävelee, niin hypystä yritettiin. Vaan tällä kertaa se sitten juuri ja juuri nosti jalkojaan sen verran, että yli pääsi, mutta puomi putosi. Puomikujalta ei siis pisteitä muuta kuin hyvästä yrityksestä.
Sitten Ljúfur. Hetken harkitsin jopa ratsain suorittamista, mutta koska Luippis on herkkä kaveri ja varsinkin portin aukaisu selästä käsin olisi todennäköisesti ollut sille liikaa, niin päädyin ohjasajamaan. Ja olihan se portin aukaisu jännää ohjasajaenkin, mutta me selvittiin. Levyn päältä Se ei suostunut kävelemään ollenkaan, enkä jäänyt sitten jauhamaan turhaan ja stressaamaan ponia. Puomikuja ja pujottelu meni hienosti, pressu ylitettiin loppujen lopuksi taluttaen, mutta ylitettiin kumminkin, kun perässähän se tulee mihin vaan. Laudan se kiersi mennessä kokonaan, tullessa astui parilla jalalla yli, pressu taas taluttaen.
Olin kyllä niin tyytyväinen molempiin. Varsinkin Ljúfur oli reipas, eikä pelännyt ollenkaan niin paljoa kuin ajattelin. Tosin me käytiin kentällä tutustumassa jo hieman etukäteen ja pihalla olevat esineetkin se näki jo pihatolta tullessaan, mutta kuitenkin. Eihän se pressuja tai lankkuja/lautoja ole koskaan pelännyt, aina on niistä yli kävelty tarpeen vaatiessa. Mutta kun moiset jutut oli yht'äkkiä ilmestyneet sinne minne ne ei kuulu, niin se on Ljúfurista jännittävää. Vaan näillä mennään ja hyvin mennäänkin.
Ljúfurin kävin pikaisesti vielä ohjasajamassa laitumella ja Kamburin radalla eli tehtiin pujottelu ja kierrettiin kuivurinmäen lenkki. Kimpassa vielä pieni talutuslenkki pellon ympäri ja ponit takaisin pihattoon. Olipa kiva päivä.
 |
| Lähtö puomilta (vas. kuvan ulkopuolella), kentän ja tarhojen välistä (oik.) takaportille, sen avaus ja sulkeminen, ensimmäiseltä valkoiselta pytyltä oranssin kartion siirto toiselle pytylle, kävely levyn (lankku) yli, puomikuja, pujottelu (renkaat) ja ulos kentältä, pihassa vielä pressun ja laudan ylitys, pieni vauhtilenkki ja samat lauta ja pressu taas ja takaisin puomille. |
Kambur suoritti radan meidän pojista ensimmäisenä. Hiukan harkitsin että olisin suorittanut ohjasajaen, mutten sitten kuitenkaan. Taluttaen siis mentiin. Hieman oli perässä vedettävä kaveri, mutta muuten tosi kiltti ja reipas. Suurin virhe oli ohjaajan virhearviointi puomikujalla, jonka sai suorittaa myös hypyn kautta. Kambur kun yleensä hyppää kaikesta yli ennemmin kuin kävelee, niin hypystä yritettiin. Vaan tällä kertaa se sitten juuri ja juuri nosti jalkojaan sen verran, että yli pääsi, mutta puomi putosi. Puomikujalta ei siis pisteitä muuta kuin hyvästä yrityksestä.
Sitten Ljúfur. Hetken harkitsin jopa ratsain suorittamista, mutta koska Luippis on herkkä kaveri ja varsinkin portin aukaisu selästä käsin olisi todennäköisesti ollut sille liikaa, niin päädyin ohjasajamaan. Ja olihan se portin aukaisu jännää ohjasajaenkin, mutta me selvittiin. Levyn päältä Se ei suostunut kävelemään ollenkaan, enkä jäänyt sitten jauhamaan turhaan ja stressaamaan ponia. Puomikuja ja pujottelu meni hienosti, pressu ylitettiin loppujen lopuksi taluttaen, mutta ylitettiin kumminkin, kun perässähän se tulee mihin vaan. Laudan se kiersi mennessä kokonaan, tullessa astui parilla jalalla yli, pressu taas taluttaen.
Olin kyllä niin tyytyväinen molempiin. Varsinkin Ljúfur oli reipas, eikä pelännyt ollenkaan niin paljoa kuin ajattelin. Tosin me käytiin kentällä tutustumassa jo hieman etukäteen ja pihalla olevat esineetkin se näki jo pihatolta tullessaan, mutta kuitenkin. Eihän se pressuja tai lankkuja/lautoja ole koskaan pelännyt, aina on niistä yli kävelty tarpeen vaatiessa. Mutta kun moiset jutut oli yht'äkkiä ilmestyneet sinne minne ne ei kuulu, niin se on Ljúfurista jännittävää. Vaan näillä mennään ja hyvin mennäänkin.
Ljúfurin kävin pikaisesti vielä ohjasajamassa laitumella ja Kamburin radalla eli tehtiin pujottelu ja kierrettiin kuivurinmäen lenkki. Kimpassa vielä pieni talutuslenkki pellon ympäri ja ponit takaisin pihattoon. Olipa kiva päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti