Kamburin elämässä tapahtuu tällä hetkellä eniten. Se kun vasta opettelee monitoimiharrastehevoseksi ja mamman maastomopoksi ja on tietty vasta ihan alkutaipaleella kaikessa.
Kambur on kasvanut ja kehittynyt kesän aikana tosi paljon. Se alkaa olla ihan ison pojan näköinen jo. Rintakin on levinnyt, puhumattakaan muista ulottuvuuksista, kuten mahasta. Harjakaan ei enää ole varsakihara vaan alkaa jo etäisesti muistuttaa ihan oikeaa harjaa.
Korppu treenaa kerran pari viikossa ison pojan juttuja ja käy ehkä pari kertaa lenkillä, joko Ljúfurin seurana tai vaan mamman kanssa kaksin. Suurimman osan se kuitenkin viettää vain hengaillen kavereiden kanssa pihatossa ja keskittyy olemaan varsa.
Karva kasvaa Korpullakin hurjaa vauhtia kaiken muun lisäksi ja se tietty vielä korostaa sen kokoa. Tämän hetken arvio säältä 137cm lautasilta 140cm, mutta siis vain arvio. Hyvän kokoinen kaveri kuitenkin. Ei oikein enää yletä "roikkumaan selässä" kuten ennen. Minulla on siis ollut tapana nousta harjapakin päälle seisomaan ja sieltä kumartua selän yli rapsuttelemaan. Ollaan siis harjoiteltu selkään nousun alkeita näin. Nyt joutuu jo kunnolla varvistamaan, että ylettää yhtään sinne selän päälle. Lähinnä silti tuntuu, että menee vain nojailuksi.
 |
| Kambur ja hieman taaempana Ouska, jonka säkä alle 130cm (itse mitattuna 128cm hokkikengässä) |
Jalat alkaa nykyään nousta jo ihan tosi hyvin ja myös pysyä ylhäällä. Jopa se oikea etunen, joka yhä on se vaikein. Vissiin alkaa jo tympiä siinä kohtaa koko touhu. Samoin paikallaan seisominen hoidettaessa on aikalailla hallinnassa, ihan aina ei vaan malta. Hyvin jää yksinkin puomille kun haen jotain sisältä. Eikä se enää näyki/pure, mitä teki alkuun aika reippaastikin. Ei ilkeyksissään vaan ihan leikillään, muttei se silti sallittua ole. Karsinassa on ihan nätisti, kunhan luukku on suljettu ja poispääsy näin estetty. Avonaisesta luukusta yrittää kiivetä ulos. Ei sitä silti puristele olla ihan yksinkään tallissa. Taluttaessa ei ongelmia ole oikein ollutkaan, vaan se on toiminut aina hyvin. Yrittäähän se ajoittain napsia evästä, mutta muuten käyttäytyy moitteettomasti. Eikä pelkää juuri mitään.
Kaikki arjen rutiinit siis sujuvat kuten kuuluukin ja vielä paljon muuta. Ollaan nyt tehty aina silloin tällöin ihan kunnollisiakin ohjasajolenkkejä harjoitusaisoilla tai ilman ja homma alkaa toimia niin kuin pitääkin. Joskus joutuu keskustelemaan enemmän suunnista, mutta useinmiten mennään vaan korvat hörössä reippaasti eteenpäin. Edestä tulevat autot ohitetaan suvereenisti, takaa tulevat ovat hieman epäilyttäviä. Kerran tyyppi vähän riehaantui kun pellolla oli tilaa ja muutamat pukitkin nähtiin, mutta hyvin se käsissä pysyi ja taisi jopa oppia jotain. Ainakin sen jälkeen on jalat pysyneet maassa ja järki päässä. Parempihan nämä hommat onkin keskustella tässä vaiheessa ilman kärryjä.
Ajoponin urakin on hyvässä mallissa. Kaksi kertaa on ollut kärryt nyt perässä. Viimeksi tehtiin tiellä parin kilometrin lenkki, kun kentälle ei mahtunut. Lähdettiin taluttaen, siirryttiin ohjasajamaan ja pian jo ihan ajamaan. Ravipätkäkin otettiin. Niin fiksu varsa. Osa matkasta ohjasajettiin, osan istuin kyydissä, eikä mikään aiheuttanut ihmetystä. Siitä se lähtee. Ajatus olisi nyt tehdä talvella harvakseltaan treeniä myös kärryn kanssa, ehkä kerran pari kuukaudessa, jotta pysyy mielessä ja edistyykin. Keväästä sitten aktiivisemmin, kun on taas jo ikää enemmän.
On se vaan niin helppo kaveri. Kaikki käy. Ja vaikka se oma tahtokin löytyy, on se silti kuitenkin kiltti ja kuuliainen. Myös se piirre löytyy, mihin jo Ljúfurissa ihastuin aikanaan ja miksi issikka oli se ykkösvaihtoehto nytkin. Jotenkin niissä vaan on joku sisäänrakennettu työmoodi, joka löytyy heti kun ollaan oikeissa töissä. Kamburkin muuttuu kuin eri hevoseksi heti kun sillä on tehtävä. Se on jotenkin niin tohkeissaan ja tärkeänä ja yrittää ihan täysillä. Taluttaessa on utelias varsa, jonka pitää maistaa ja haistaa kaikkea, mutta kun on "töissä", kaikki tämä unohtuu. Huippukaveri!
 |
| Supersurkea kuva lenkiltä 11.10. Mitähän ne pojat oikein suputtaa.. Ljúfur on ihan huippu lenkkikaveri Kamburille, kun ei järkyty mistään. Tälläkin lenkillä ohitettiin ihan vierestä "kaivinkone/mikäliekuopankaivuuvehje" työssään, eikä kumpikaan korvaansa lotkauttanut. |
Kaikki arjen rutiinit siis sujuvat kuten kuuluukin ja vielä paljon muuta. Ollaan nyt tehty aina silloin tällöin ihan kunnollisiakin ohjasajolenkkejä harjoitusaisoilla tai ilman ja homma alkaa toimia niin kuin pitääkin. Joskus joutuu keskustelemaan enemmän suunnista, mutta useinmiten mennään vaan korvat hörössä reippaasti eteenpäin. Edestä tulevat autot ohitetaan suvereenisti, takaa tulevat ovat hieman epäilyttäviä. Kerran tyyppi vähän riehaantui kun pellolla oli tilaa ja muutamat pukitkin nähtiin, mutta hyvin se käsissä pysyi ja taisi jopa oppia jotain. Ainakin sen jälkeen on jalat pysyneet maassa ja järki päässä. Parempihan nämä hommat onkin keskustella tässä vaiheessa ilman kärryjä.
Ajoponin urakin on hyvässä mallissa. Kaksi kertaa on ollut kärryt nyt perässä. Viimeksi tehtiin tiellä parin kilometrin lenkki, kun kentälle ei mahtunut. Lähdettiin taluttaen, siirryttiin ohjasajamaan ja pian jo ihan ajamaan. Ravipätkäkin otettiin. Niin fiksu varsa. Osa matkasta ohjasajettiin, osan istuin kyydissä, eikä mikään aiheuttanut ihmetystä. Siitä se lähtee. Ajatus olisi nyt tehdä talvella harvakseltaan treeniä myös kärryn kanssa, ehkä kerran pari kuukaudessa, jotta pysyy mielessä ja edistyykin. Keväästä sitten aktiivisemmin, kun on taas jo ikää enemmän.
On se vaan niin helppo kaveri. Kaikki käy. Ja vaikka se oma tahtokin löytyy, on se silti kuitenkin kiltti ja kuuliainen. Myös se piirre löytyy, mihin jo Ljúfurissa ihastuin aikanaan ja miksi issikka oli se ykkösvaihtoehto nytkin. Jotenkin niissä vaan on joku sisäänrakennettu työmoodi, joka löytyy heti kun ollaan oikeissa töissä. Kamburkin muuttuu kuin eri hevoseksi heti kun sillä on tehtävä. Se on jotenkin niin tohkeissaan ja tärkeänä ja yrittää ihan täysillä. Taluttaessa on utelias varsa, jonka pitää maistaa ja haistaa kaikkea, mutta kun on "töissä", kaikki tämä unohtuu. Huippukaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti