Ljúfur (kuulumisia)

Ajattelin kirjoitella hieman yleisiä kuulumisia jokaisesta lauman jäsenestä erikseen, kun usein tulee vain pintapuolisesti raapaistua sieltä täältä. Plus että, päivät aikalailla ovat kuitenkin toistensa kaltaisia, eikä mitään suurta koskaan tapahdu, joten eipä tässä kauheasti ole postausten aiheitakaan tarjolla. Ja kun kirjoittaminen nyt kuitenkin on minusta kivaa. Eikä edes haittaa vaikkei kukaan näitä lukisikaan, ovathan muistissa ihan itseäni varten.

Ensimmäisenä vuorossa lauman vanhin, ja myös pisimpään ilonani ollut, Ljúfur.

Ljúfurilla menee ihan hyvin. Paino on pysynyt hyvin hallinnassa, vaikka siis ovat yhä tavallaan laitumella, kun pihatolta on vielä vapaa kulku laitumen puolelle. Eihän siellä mitenkään hurjasti syötävää ole, mutta onhan ainakin puuhaa. Ja onhan noilla vapaa kuivaheinätarjoilukin, muttei sitä kovin paljoa kulu. Neljä poikaa on porukassa, kolme issikkaa ja shettis, ja näillä suurpaali kestää jopa kaksi viikkoa. Ei siitä per nokka silloin kovinkaan paljoa kerry, jos laskee että paali on sen n.200kg ja vuorokausia siis 14 ja syöjiä se neljä. Kännykkäni laskukoneen mukaan määrä olisi vain noin 3,5kg/vrk/hevonen. No, paalit on kotitekoisia ja hiukan erikokoisia kaikki keskenään ja voivat siis olla huomattavasti painavampiakin kuin tuo 200kg, jopa tuplaten. Silti heinämäärä hevosta kohden on hyvinkin maltillinen.

Odin ja Sulo paalin viimeisten rippeiden kimpussa ja meidän pojat seurustelemassa... ja nameja kerjäämässä.

Kun nyt paino pysyy hallinnassa ja kuntokin on ihan ok ja lihastakin on tullut kiitettävästi, ollaan hieman hellitetty kuntoilutahtia. Kun ennen ei juuri vapaapäiviä pidetty, vaan jollain tavalla liikuttiin päivittäin, on Ljúfur nyt saanut pitää keskimäärin kaksi vapaapäivää viikossa. Toki lenkit ovat vastaavasti usein rankempia kuin ennen, kun kuitenkin osittain selästä liikutetaan ja vauhtia on siten mahdollista pitää enemmän. Tämä systeemi tuntuu sopivan kaikille. Ljúfur lähtee aina mielellään lenkille ja jaksaa liikkua hyvin. Viileämmät kelitkin tietty vaikuttavat positiivisesti. Minulla jää kahtena päivänä aikaa keskittyä vain Kamburiin tai johonkin muuhun, kuten paskanluontiin. Saatanpa jopa pitää kokonaan ponivapaan päivän, ehkä.

Ollaan siirrytty jo osittain "talviaikaan" eli heijastinriimu käytössä lenkkeillessä maastakäsin. Kuva eiliseltä lenkiltä koirien kanssa.

Talvikarva alkaa olla jo aika hyvässä pituudessa tai ainakin paksuudessa. Niinpä aurinkoisina päivinä, joita on ihanan paljon tänä syksynä ollutkin, saattaa poni olla hikinen jo pihatosta hakiessa. Kesäihottuma voi huonosti eli poni sen suhteen hyvin. Pahin ötökkäaika on ainakin toistaiseksi selätetty ja rasvaamista on voinut harventaa roimasti, melkein jopa lopettaa kokonaan. Eikä poni kutia silti. Ötökkämyrkkyjäkään ei ole tarvittu viikkoon. Yrttiseos menee vielä ja saa mennäkin kunnon talveen asti. Ihan kohtuullisesti muutenkin selvittiin tämä vuosi. Keväällä pääsi hankaamaan harjansa, kun ötökät tulivat yhdellä rytinällä hetkessä ja myöhästyin rasvauksen aloituksessa, mutta esimerkiksi häntä ei ole ollut kertaakaan vielä tässä vaiheessa vuotta näin hyvässä kunnossa kuin nyt. Hieman on pyllyn päällä ja lavoissa kavereiden rapsutteluista aiheutuneita rupia, kun pikkupojat nyt varsinkin purevat aika kovaa, mutta muuten iho on kauttaaltaan hyvässä kunnossa.

Kuva otettu 9.10. Ei näy enää plussapallomahaa paljoakaan takaa katsottuna. Ei huono.

Pihattolauma tuntuisi olevan tällä hetkellä täydellisen toimiva ja toivotaankin että sellaisena myös pysyy. Kaikki rapsuttelevat milloin kenenkin kanssa ja Sulo-shettis saa porukan joskus jopa juoksemaan. Issikat kun nyt vaan ei millään viitsisi, jos ei ole ihan pakko. Tilaa on ja liikuntaa saavat kaikki ihan kiitettävästi, vaikkei niin liikuttaisikaan. Liekö toimivasta porukasta vai heinän (vähistä?) sokereista vai jostain ihan muusta johtuvaa, mutta Ljúfurin maha on ollut erittäin hyvässä kunnossa jo pitkään. Ei edes matolääkkeet saaneet tilannetta muuttumaan, kuten yleensä. Mistä sitten johtuikaan pidempiaikainen löysä maha ponilla joka siihen saakka oli ollut lähinnä liian kovamahainen, se on nyt kuitenkin mennyttä. Ja herra vaikuttaa tyytyväiseltä, mikä on tärkeintä.

Sunnuntaina juoksutin Ljúfurin laitumella ja kyllä se juoksikin. Ihan vähään aikaan en ole sen niin hyvin nähnytkään liikkuvan, kun kentällä ei oikein mahdu riittävän suurella ympyrällä menemään. Pellolla kun liikkuu itse mukana, saa tosi ison ympyrän aikaiseksi. Hiki siinä kyllä tulee. Ensin poni esitti hienoa ravia erittäin pitkällä rennolla askeleella kokoajan kiihdyttäen vauhtia, kaunista laukkaa pienestä vihjeestä ja tämä molempiin suuntiin ilman mitään epäpuhtauksia. Laukasta yritti passille vasemmassa kierroksessa, mutten antanut sen mennä. Välikäyntien jälkeen mentiin kohtuullisen nättiä tölttiä pätkät ja vielä ravia, molempiin suuntiin tietty, laukka ei oikein enää irronnut. Käytiin vielä pieni jäähdyttelylenkki kun hikeä pukkasi ja hengästytti. Eilen olikin Luippiksen vapaapäivä kaikesta ohjatusta toiminnasta. Tänään taas urheillaan.