Hujannusta!

Miten minusta tuntuu, että tämä juhannus menee ohi yhdessä hujauksessa. Ainakin tämä päivä on vilahtanut ihan vilkkaasti iltaan.

Aamupäivästä lähdimme koirien kanssa polkupyörällä kylälle 6km päähän. Hööksin paketti oli saapunut postiin ja sitä sitten noutamaan. No, koska on juhannus, niin asiamiesposti Pulliksessa (Pyhtään Kotileipä, leipomo ja kahvila) ei ollut auki kuin puoleen päivään tänään, jonka jälkeen seuraavan kerran maanantaina. Ajeltiin rauhassa, kello ei ollut vielä edes yhtätoista. Kurvattiin rannan kautta, jotta pojat pääsivät vilvoittelemaan. Ja sitten Pullikseen. Vaan kun en yhtään muistanut, että paketti oli postiennakkomallia, kun Hööks ei hyväksy suoramaksuja minun pankistani, niin eihän minulla ollut lompakkoa mukana. Paketti jäi siis saamatta. Eikä mitään mahkuja ehtiä reilussa puolessa tunnissa pyöräillen koirien kanssa kotiin ja vielä takaisin. Harmitti.

Ajeltiin rauhassa vielä kotiinkin ja kun hikihän siinä tuli kumminkin, aamusta paistoi sentään vielä aurinkokin ajoittain, päätin täyttää ammeen vedellä ensi kertaa tälle kesälle. Se on poikien suosikki, varsinkin Noahin, ja siitä riittää iloa juuri niin kauan kuin jaksan sitä täyttää aina uudestaan ja uudestaan. Tyhjenee nimittäin hetkessä.

Peikko tyytyi tällä kertaa lähinnä vaan räksyttämään ja juoksentelemaan hulluna ympäriinsä

Tajusin ottaa videota vasta kun pahin meno alkoi olla jo hiipunut. Toki tietysti reilu 12 kilometrin pyöräily ja uinti vaati veronsa sekin, vaikka hyvin jaksoivatkin.

Siitä sitten pikku hiljaa sisätiloihin ruuan laittoon ja syömään. Pienet puolen tunnin päikkärit ja nokka kohti tallia. Tallikaveri olikin päivitellyt jo facebookiin ponien rentoa juhannuksen viettoa, joten odotuksena oli kaksi hyvin levännyttä ponipoikaa.

Kambur, Pena, Sulo ja Ljúfur (kuva Jonna Nurmi)

Ihanan rauhallinen tilanne olikin laitumella, kun menin Luippista hakemaan. Kukaan ei hyökkäillyt tai ylipäätään huomioinut minua juuri mitenkään. Kun pääsin lähemmäksi, Kambur sentään tuli luokse. Ljúfurin jouduin hakemaan. Rauhassa päästiin myös portille ihan koko laitumen läpi ja Ljúfurkin tuli kiltisti mukana, eikä sitä tarvinut vetää väkisin kuten yleensä, kun pelkää hyökkäystä, eikä siksi haluaisi liikkua. Aika hiton kovaa se kuitenkin liikkuu siinä vaiheessa, kun hyökkäys on meneillään ja se pakenee. Ilmari ei saa kiinni ja jos meinaa saavuttaa, sitten tulee monoa. Ja koska Ilmarilla on suu auki, kun se valmistautuu puremaan, on Luippiksen jalat saaneet vähän osumaa hampaista.

Ljúfur oli keskiviikkona aika jumissa. Juoksutin sen kentällä ja aluksi ei meinannun pystyssä pysyä, kun kompuroi niin voimakkaasti. Vertyi kuitenkin loppua kohti. Eilen olikin hierontapäivä eli käsittelin koko ponin läpi "hierontasualla", jonka jälkeen vielä sai BOT-selänlämmittimen selkäänsä noin puoleksi tunniksi. Tänään tuntui jo ihan hyvältä ja käytiin pieni ohjasajolenkki.

Takaisin viedessäni oli tilanne laitumella yhä rauhallinen, vaikkakin Luippiksen "oma lauma" tulikin portille vastaan. Ilmari ei päätään ruohosta kuitenkaan nostanut, vaikka pientä komentelua ja kiljahteluakin syntyi, kun portilla tuli hieman ahdasta. Kukaan ei kuitenkaan moisesta ottanut nokkiinsa ja juhannusta jatkettiinkin rapsuttelemalla porukassa kuka ketäkin tai kuten Ljúfur, jokaista vuorollaan.

Rennot ponit hengailemassa. Taustalla (kaukana) Ilmari laumoineen laiduntamassa. Eikä kukaan kiusaa ketään :)

Olisin voinut katsella tätä kerrankin ihanan rentoa tilannetta vaikka kuinka kauan ja katselinkin. Ja kuvasin. Harmittavasti saatavilla oli vain kännykkä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Kuvia kertyi aika määrä.

Kotiin oli kuitenkin lähdettävä ja kun keli oli ihan ok eli ei satanut, lähdin vielä heittämään koirien kanssa reilun tunnin lenkin. Nyt tuntuu jaloissa, kun tuli sitten myös kyykittyä mansikoita poimien ja löytyihän sieltä aurinkoisimmista kohdista myös kypsiä mustikoita.

Huomenna juhlitaankin Kamburin kaksivuotissyntymäpäivää. Onnea siis pieni Korppu Skorps, juhannuslapsi! Herkkuja on luvassa ja pientä maastolenkkiä myöskin. Tällä viikolla se jo pääsikin lenkille kerran ja niin kivaa oli, että kotimatkalla piti taas jumitella. Ja seuraavana päivänä yrittää väkisin mukaan laitumelta.