Kasvua ja kaikkea

Yllätys yllätys, Peikolle on taas ilmestynyt jalkaan vamma ihan kuin tyhjästä. Tiistaina kotiin tullessani oli vastassa taas kerran kolmijalkainen pikkukoira. Huoh. Tarkempi tutkimus paljasti, että tällä kertaa oikeassa etujalassa oli pistohaava. Sitä oli nuoleskeltu ihan urakalla, joten ihan äsken se ei ollut syntynyt, ja kun nuoleminen estettiin, se myös lakkasi olemasta kipeä. Miten ja missä vamma on syntynyt, on jälleen arvoitus. Tällä kertaa sentään selvisimme ilman lääkärin hoitoa.

Hetki sitten kuvattu kinttu

Ljúfurin kaulapatti on kadonnut kokonaan ja Luippis palautunut omaksi itsekseen. Tällä viikolla ollaan remmilenkkeilyn lisäksi käyty maastoilemassa ihan ratsain ja myös ohjasajaen, eikä mitään ongelmia ole ollut. Ratsastaen olen nykyään ottanut sen kannan, että jos yhtään epäilyttää tai tulee jotain tilanteita, missä saattaisi paniikki iskeä, tulen mielummin alas jo valmiiksi ja varmuuden vuoksi ajoissa, kun olen jalkaisin parempana tukena. Minun perässänihän Ljúfur tulee ihan mihin vaan, eikä se juuri edes pelkää mitään silloin. Tuntuu toimivan. Ainakin autojen ym. pärisevien ja kolisevien kulkuneuvojen ohitukset sujuu ihan hyvin ja jopa pysähtymiset selvästi paremmin.

Mamman pikku paksumaha eilen

Laitumella Ilmari jahtaa ja hyökkäilee yhä, mutta kun pidän hakiessa hyvin silmällä ja odottelen kiinniottamista kunnes hyökkäykset ovat sillä erää ohi, ollaan selvitty suhteellisen helpolla. Laitumen portille on tehty eteinen, joka taas helpottaa takaisin viemistä, kun voin ottaa riimun jo portin ulkopuolella pois, joten kun poni hyökkää, pääsee Ljúfur paremmin pakenemaan, kun ei ole enää kiinni. Eikä tarvi sitten muutenkaan enää pyydystellä paniikkihäiriöistä ponia. Laitumella on nyt selvästi kaksi laumaa. On Ilmari ja isot hevoset ja sitten on shettikset ja issikat. Kun päällepäsmärit ovat poissa, porukka hengailee kyllä usein kaikki kimpassa... tai itseasiassa riittää, että Ilmari on poissa.

Shettikset ja issikat eilen illalla auringonlaskun aikaan

Ja Ilmari ja isot (molemmat kuvat nyysitty tallinomistajan fb-päivityksestä)

Kambur on lomaillut yhä. Noin kerran viikossa otan sen harjattavaksi, muuten olen vaan rapsutellut laitumella. Tällä viikolla vuoltiin myös vähän etukavioita, takaset kaipaisi vielä lyhennystä. Vähän oli ilmassa pientä kokeilua ja jalkojen ylhäällä pitämistä joutui oikein harjoittelemaan erikseen. Vaan nyt kun naksutus on käytössä, homma parani silmissä. Ei mikään tyhmä jätkä. Takasten kanssa kun vielä jaksaisi tehdä saman, se kun on aina ollut se vaikeampi "pää".

Kambur on myös kasvanut pienessä ajassa ihan hirvittävästi. Yhtenä päivänä tässä jäin oikein tarkkailemaan tarkemmin, kun Ljúfuria takaisin viedessäni jäivät pojat rapsuttelemaan. Piti oikein käydä lähempää katsomassa, että seisovat varmasti molemmat samassa tasossa, kun Korppu näytti niin hurjan paljon suuremmalta. Ja kyllä, etuset oli molemmilla samassa tasossa, Kamburin takaset hieman matalammalla, eikä se siis näyttänyt yhtään takakorkealta, mitä se oikeasti on tällä hetkellä, vaikka tasapainoisesti onkin kasvanut.

Piti sitten ihan kuvakin ottaa, vaikkei kokoero kuvasta ihan välitykään

Ihan hirvittää tuo hurja kasvuvauhti. Ei sillä, että issikka nyt "liian suureksi" kasvaisi, vaan ettei vaan tule kasvuvauhdista johtuen mitään kasvuhäiriöitä. Vaikka kai tämä kasvaa vähän niin kuin jotkut koiratkin, sykäyksittäin ja kyllähän varsat kasvaa, varsinkin laitumella, mutta... No, vielä se kuitenkin taitaa ihan normaalin rajoissa olla tuo kasvu. Nyt vaan kun sen käsittely on pienempää, sen huomaa selvemmin. Vaikka on sen muutkin pistäneet merkille kyllä. Kasvaa minkä kasvaa, en kai minä sille mitään voi. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta.

By the way, unohdin eilen Noahin pariksi tunniksi yksin pihalle. Nyt se sitten ei jätä minua silmistään...