Pahalta näytti kevään tulo vielä viikko sitten, mutta nyt näyttää jo lupaavalta. Räntäsade on kutistanut kinoksia kummasti ja lämpöasteet yölläkin ovat pitäneet huolen lopusta. Kyllä se kesä tulee tänäkin vuonna!
Koirapojat ovat kunnossa. Kun yskä loppui, palattiin normaaliin arkeen asteittain lenkkejä pidentämällä ja nyt menevät jo kuin ei olisi mitään koskaan ollutkaan. Tämä viikko kun vielä yritetään välttää koirakontakteja, niin eiköhän tauti ole sen jälkeen historiaa.
 |
| Lenkillä helmikuun puolessa välissä |
Ljúfur on alkanut pudottaa karvaa. Varma kevään merkki sekin. Viikko sitten ei lähtenyt vielä juuri ollenkaan, nyt jo ihan reilusti. Onneksi sitä ei tänä vuonna ole lähellekään niin paljoa kuin yleensä, joten se on ehkä jo ennen laidunkautta kesäkarvalla. Yleensähän se pudottaa viimeiset talvikarvan rippeet joskus Juhannuksen tienoilla ja heinäkuussa jo aloittaa uuden kasvatuksen.
Ljúfur on viimeaikoina liikkunut lähinnä ohjasajaen tai ratsain, kun pohjat on olleet hyviä. Meillä on myös pellolle aurattu lenkki, jota pitkin on hyvä lasettaa vaikka vähän kovemmallakin vauhdilla. Lenkillä on pituutta 800 metriä ja tallin pihasta matkaa on noin 200 metriä. Sitä ollaan käytetty hyväksemme jonkin verran. Varsinkin hämärällä on kiva mennä vain pellolle, niin ei pimeä pääse yllättämään. Vähän ollaan kentälläkin pyöritty ja kuivurin mäkeä ympäri (tallin piha-alueella oleva 100-200m pitkä lenkki). Lähinnä ilman satulaa nämä, kun kuskin tasapainoa täytyy parannella. Ja hyvää tekee ponillekin välillä vähän taipuillakin.
Viime viikonloppu meni tallilla tuuratessa, kun tallinpitäjäpariskunta oli mökkeilemässä. Kivaa hommaa minusta, vaikka tällä kertaa ei ihan ilman vaurioita selvittykään. Minulla on hokinreikä polvessa ja polvi sekä toisen jalan reisi mustana. Ljúfurin pihattokaveri oli hiukan eri mieltä siitä, kuka kulkee ja mistä. Päästiin loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen ja on sen jälkeen väistänyt minua pyydettäessä ihan nätisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti