Ne hevostelijat, jotka minut tuntevat, myös tietävät, että olen jo pitkään haaveillut varsasta/nuoresta hevosesta, jonka saisi ihan itse pilata kouluttaa. Alkuperäinen ajatus oli, että sitten joskus, kun talolaina on maksettu jne. No, kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee..
Jo aikaa sitten bongasin netistä myynnissä olevan vuotiaan, joka kolahti ja kovaa. Mietin ja mietin ja käänsin ja väänsin, mutten saanut mitään päätettyä. Sitten varsa "katosi" kasvattajan sivulta ja ajattelin sen löytäneen kodin. Harmitti, mutta eipä tarvinut enää miettiä. Samalla sain myös jonkinlaisen päätöksen aikaiseksi. Jos työt jatkuisivat vuoden vaihteen jälkeen, voisin sitten jonkun varsan itselleni etsiä.
Työt eivät sitten jatkuneet, mutta varsan kuva ilmestyi takaisin sivuille. Auts! Tämä aiheutti taas kasvavaa varsakuumetta ja pähkäilyä. Viimein otin härkää sarvista ja yhteyden kasvattajaan. Kyllä, varsa oli vielä myytävänä ja kuulosti kaiken lisäksi varsin kivalta kaikin puolin. Apua, mitä minä teen. Vähän niin kuin 50/50 tilanne. Harmittaisi takuulla jos en kakaraa ostaisi ja todennäköisesti myös jos sen ostaisin, kun rahat ei riittäisi enää yhtään mihinkään. Vaan kun ikää tulee, enkä halua eläimiäni kiertoon. Hevonen kuitenkin voi elää hyvinkin kolmikymppiseksi. Pitäisi toimia jo. Vaikeaa, eikä sitten kuitenkaan niin vaikeaa..
Huomenna se sitten tulee, uusi ystäväni. Nyt jännittää. Paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti