Kakarakuulumisia

Kolme kokonaista päivää on nyt elämää takana varsan kanssa. Eikä muuta voi sanoa kuin että kyllä on itsevarma kaveri tämä tyyppi. Mikään ei hirvitä ja kaikki kiinnostaa. Minkäänlaista eroahdistusta ei ole ainakaan toistaiseksi havaittavissa. Ihan reippaasti lähtee kauemmaskin tallista tutkimaan maailmaa, eikä edes takaisin ole kiire. Leevin kanssa tulee erinomaisesti juttuun. Pari päivää meni ihmetellessä ja varsa oli selvästi väsynyt. Eilen jo riehuivat niin että lumi pöllysi. Hyvä mieli.

Kakara pitäisi mitata. Leevin säkä tällä hetkellä 155cm (takaa 159cm), Kamburin arvio tällä hetkellä 135cm. Tästä näkee, ettei kokoero kovin huima ole.

Kutsumanimeä ei kakaralle ole vielä muodostunut. Se on vaan Kambur tai Kakara. Ja Kakaraksi saattaa jäädäkin, kun sillä nimellä siitä on puhuttu jo pitkään. Vaikkei se kakara tietysti aina ole, vaan nimi se on sekin. 

Pikku hiljaa ollaan nyt tässä tutustuttu toisiimme. Ensimmäisenä päivänä vaan harjailtiin ja hengailtiin kentällä. Toisena päivänä seurusteltiin tarhassa pihaton siivouksen yhteydessä, johon Kambur osallistui aktiivisesti. Harjaus suoritettiin pihalla ulkotallin eteen kiinnitettynä. Hyvin osasi olla sidottuna, vaikkei ihan paikalllaan kyllä malttanut koko aikaa seistä. Jalatkin nosteltiin ja kaviot puhdistettiin. Hyvin nousi, muttei olisi malttanut kauaa pitää. Ei kuitenkaan onnistunut rimpuilemalla pääsemään pinteestä ja viimeinen menikin jo hyvin.

Kuva Fanni Snellman

Lenkilläkin ollaan käyty. Eilen ihan tiellä asti. Nätisti kävelee löysässä narussa, muttei juurikaan malta minua vielä kuunnella ja häilää vähän sinne tänne ihmettelemässä kaikkea. Lapsi mikä lapsi ja hyvin utelias lapsi. Pysähtyminen on myös hakusessa ja vielä enemmän paikallaan pysyminen. Niihin nyt keskitytäänkin ensi alkuun. Tärkeitä taitoja molemmat. Eilen tehtiin kentällä pientä treeniä. Sama jatkui sitten kävelyllä. Naruriimu oli eilen päässä ja ideana vähän hakea molemmille sellaista sopivaa tapaa toimia. Pysähtyminen jo alkoikin sujua paremmin. Kyllä me opitaan vielä.