Niin ne ilmat taas kylmenivät ja kaikki paikat menivät jäähän. Onneksi tiet ovat suurimmaksi osaksi kokonaan sulat, joten pakkanen ei ole päässyt niistä luistinratoja muokkaamaan, mutta kovia ne on. Ja pätkittäin myös niitä luistinratoja. Ilma on muuten onneksi ihan hyvä, aurinko paistaa ja sillee. Tykkäsin kuitenkin enemmän alkuviikon +10-keleistä kuin näistä -5-keleistä.
 |
| Hikinen tyyppi alkuviikosta lenkin jälkeen |
Nyt ei sitten kauheasti Ljúfurin kanssa liikuta, muuta kuin taluttaen, koska liukkaus. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin viimein elämämme ensimmäiselle yhteiselle maastolenkille porukassa. Ajatus on ollut, mutta aina on joko aikataulut tai kelit olleet meitä vastaan. Tätä me ollaan just kaivattu. Edellä hyvänkokoinen ja reipasliikkeinen suokki, niin ei tarvi Luippistakaan paljon eteen pyydellä. Vauhtia oli ehkä jopa himppasen enemmän kuin järkeä, mutta hyvinhän tuo silti aina käyttäytyy. Askellajeista ei aina voinut ihan mennä takuuseen, muttei sillä ollut väliä, niihin ehtii keskittyä myöhemminkin. Liukkaissa paikoissa kuskia hirvitti, kun poni kaahotti, mutta pystyssä pysyttiin. Kotimatkalla sitten jalkauduin loppu matkan jäätiköiden ajaksi ja käveltiin molemmat omin jaloin takaisin tallille.
 |
| Lenkin jälkeen on mukava vilvoitella hikistä pintaansa. |
Koirat ovat päässeet aloittamaan pyöräilykauden ja minä siinä sivussa tietysti myös. Pari kertaa ollaan nyt käyty. Noah vaan kuumenee siitä sen verran reippaasti, ettei ihan jokapäiväistä puuhaa ole kyllä. Treeni intokin alkaa nostella päätään ja ollaankin käyty pari kertaa hallilla ja oman kylän koulun pihalla treenaamassa. Rallya lähinnä, mutta vähän aksaakin. Kyllä vaan valon lisääntyminen kummasti piristää elämää. Lenkitkin ihan varkain pitenee pitenemistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti