Testailua

Eilen oli oikein mukava päivä. Aurinkoista, vaikkakin tuulista. Aamulla nukuin pitkään eli ihan yli kahdeksaan. Aamupalaa ja asioille. Poikakoirat pääsivät mukaan, kun oli ajatus mennä samalla reissulla kentälle. No, ei menty. Ihan olin unohtanut, että siellä olikin tokokokeet. Suunnitelman muutos lennossa ja nokka kohti kotia. Kotona samantien koirakset naruun ja lenkille. Hiki tuli, vaikka tuuli olikin vilpoinen. Revittiin samalla reissulla Ljúfurille muovikassillinen herkkuja pellosta.

Melkein heti kotiin tultuani lähdinkin sitten tallille. Pihasta kottikärryt mukaan ja pihatolle. Poikien tarha on taas sen verran kuivunut, että sai hyvin siivottua. Parin kolmen kottarillisen jälkeen poni naruun ja pihalle kunnon harjaukseen. Talvikarvaa riittää vielä, vaikka aika hyvin on lähtenytkin.

Lenkillä kohdattiin vähän extremeä, kun metsäpolulla meinattiin tallata kyyn päälle. Rauhallinen peruutus ja vihulainen luikerteli pöpelikön puolelle. Me kierrettiin se toiselta puolelta polkua pöpelikön puolelta, sen verran lähelle polkua se jäi passiin. Matkalla treenattiin myös hiukan. Tällä kertaa ei tehty selkäännousuja, vaan keskityttiin ihan siedättämiseen. Riimunnaru selän ja pepun päällä, sekä etujaloissa on jo ihan ok, mutta takajalkoihin sillä koskettaessa, meinaa poni vielä pomppia pois. Samoin selkää ja lautasia saa "paukuttaa" kädellä jo ihan rauhassa, eikä se aiheuta paniikkia. Hiukan huolestumista vain. Kyllä me ihan rentouduttiinkin. Mikä tarkoittaa ponin mielestä syömistä ja minun mielestä auringosta nauttimista.

Hiukan ennen kyykärmestä

Tallilla otettiin taas ohjelmaan satulan sovitusta. Torstaina jo soviteltiin, kun pyysin saada mallata pihattokaverin satulaa tuon selkään, kun myynnissä olisi saman pituinen joustorunkoinen. Niin hankala on tuo lyhyt selkä/satulansija, ettei kunnollista meinaa saada millään. Olemassa oleva rungoton ponisatula on tällä hetkellä liian kapea, vaikka poni onkin laihtunut, enkä minäkään siihen enää mahdu. Tallinomistajalla sattuikin sitten olemaan joustorunkoinen issikkasatula tyhjän panttina, joten sekin selkään jo silloin heitettiin. Nyt sitten paremmalla ajalla hiukan tarkempaa syyniä.

Vuonisyhdistyksen logolla varustettu huopa, Limpun peruja. 

Virittelin satulaan jalustimet, oman satulavyön ja satulahuopakin heitettiin alle. Poni varustehuoneen eteen kiinni ja satula selkään. Satulahuopa oli liian pieni, kun oli pony-kokoinen estehuopa, mitä me käytetään ohjasajossa silojen alla, mutta ajoi asiansa tällä kertaa. Sitten akka roikkumaan jalustimesta. Ensin käsin ja sitten ihan selän päälle kiipeämällä. Satula ei keikkunut, eikä ponikaan reagoinut eli ilmeisesti satulassa oleva painokaan ei aiheuttanut ikäviä tuntemuksia. Kiipesin vielä ihan selkäänkin kerran, eikä sekään aiheuttanut ongelmia. Kyllä tulikin hyvä mieli. Minustakin satula tuntui ihan kohtuulliselta, vaikka näyttääkin hassulta ja epäilin sen tuntuvan epämiellyttävältä. Tänään tehtiin vielä lenkki satula selässä oikean kokoisella huovalla varustettuna ja hyvältä vaikutti edelleen. Vielä kun pääsisi ihan kunnolla selästä testaamaan.. Vaan ehkä se oli nyt tässä, meidän uusi satula.