Niitä näitä viikon varrelta

Hellettä lupasivat viimeksi kuluneelle viikolle, vaan ei ole näkynyt. Vettä on tullut ja silloin kun ei ole tullut, on taas tuullut niin että tukka lähtee ja hiton kylmästikin vielä. Vaan minkäs teet, näillä se on mentävä. Heinä onneksi on kuitenkin kasvanut ja vihreään on päässyt hyvin jo totuttelemaan ennen laidunkauden alkamista.

Kuvassa heinä näyttää vielä kovin ruskealta, muttei se enää ole :)

Heinän mussutuksesta huolimatta, poni kuitenkin laihtuu kokoajan, hitaasti mutta varmasti. Joka viikko tipahtaa muutama kilo matkasta ja eilen saatiin jo luopua valjaiden mahavyön jatkopalasta. Kohta saadaan varmaan jo rintaremmikin paikoilleen ja päästään harjoittelemaan aisojen kanssa. Aisaremmit vaan puuttuu, vaan ei niitä nyt luulisi olevan vaikea saada uusia.

Eilen oltiin taas ohjasajamassa ja matka menikin varsin hyvin melkein loppuun asti hyvässä yhteisymmärryksessä. Vaan kun ei sitten käännyttykään kotiin siitä mistä yleensä, meni ponilla palkokasvi hengityselimeen ja sitten taisteltiinkin suunnasta ihan tosissaan. Oikea suunta löytyi vasta kun kivahdin kohtuullisen kovalla äänellä että nyt riittää. Sitten sahattiinkin muutama kerta edestakaisin ihan varmuuden vuoksi ja kun poni alkoi päristelemään ja siis rentoutui, käännyttiin viimein kotiin.

Lenkin jälkeen poni heittikin heti katolleen, vaan ennen kuin sain puhelimen esille ja kuvausvalmiiksi, oli se jo ylösnousemassa.

Muuten ollaankin sitten keskitytty ihan remmilenkkeilyyn, eikä edes niin kovin reippaasti. Kevyt viikko on ollut ponipojalla, yksi vapari ja kaksi hengailupäivää. Kesäihottuma on vielä oireeton. Ötököitä ei ole tai ne ei ainakaan haittaa, kun tuulee kokoajan. Pari kertaa olen rasvannut ihan varmuuden vuoksi, muttei olisi tarvinut. Ikinä ei vielä ole näin helpolla päässyt. Viime vuosi olikin paha, kun ötökät tuli jo tosi aikaisin ja katosivat vasta ihan loppuvuodesta.

Poikakoirat alkavat olla taas entisellään taudin jälkeen, mitä nyt kunto ei ihan ole kympin luokaa, mutta nousussa sekin. Mummokoirat säästyivät, ainakin tällä kertaa. Onneksi. Elämä siis jatkuu toistaiseksi vanhoja ratoja. Mummokoirat tekevät pientä lenkkiä takametsässä ja poikakoirat sitten erikseen pidempää lenkkiä miten milloinkin.

On pojat vähän treenanneetkin. Noah on tehnyt vähän Rally-tokoa ja kisojakin on katsottu kesälle, jos nyt sitten niihin vaan päästään. Haaveena olisi startata sennenmestiksissä jo avoimessa luokassa, mutta se riippuu ihan siitä, mahdutaanko mihinkään kisoihin sitä ennen.

Noah on tehnyt myös hakua ja esineruutuakin. Haussa virtaa on enemmän kuin järkeä, kun on pari kertaa joutunut odottamaan autossa koko treenit, kun vain Peikko on treenannut. Pistot on mitä sattuu ja se juoksee lähinnä reikä päässä sinne sun tänne. Löytää kyllä ajallaan ja ilmaisee hyvin. Pistoihin on siis syytä taas keskittyä enemmän. Esineruutua tehtiin eilen. Noahille kolme esinettä peräkkäin kapealla kaistaleella, vastatuuli. Hyvin meni. Kaikki esineet tuli nopeasti, eikä alueen ulkopuolella juoksenteluakaan juuri ollut. Kerran taisi keikan tehdä oikealle minusta katsottuna, mutta palasi itsenäisesti.

Peikkokin on treenannut ja pikku hiljaa alkaa senkin into ja motivaatio olla kohdillaan. Kevyesti ollaan tehty ja yritetty pitää huoli siitä, että lopetetaan ennen kuin black out yllättää. Ollaan me siinä taidettu onnistuakin aika hyvin. Tottista ollaan treenattu säästeliäästi, mutta treenattu kuitenkin. Junnukurssikin alkoi tällä viikolla, muttei me paljoa mitään tehty tällä kertaa, ettei vaan tehdä liikaa. Seuraamista ja vauhtiluoksetulo. Kotona ollaan tehty tällä viikolla (pk)hyppyä ja noutoa. Hypyn kanssa oli ensin hieman ongelmia, mutta kun oikea konsti löytyi, alkoi sekin sujua. Korkeutta tällä hetkellä huimat 40cm ja siinä saa pysyäkin, ennen lonkka ym tutkimuksia. Nouto taas meni ihan valtavan hienosti pitkän tauon jälkeen. Viimeksi tehty vissiin joskus talvella. Paikallaan pysyminen heitettäessä on hieman hakusessa vielä, mutta muuten suoritus on täydellinen luovutuksineen kaikkineen. Jotain on siis tehty oikein.

Hakukin alkaa taas sujua. Viimeksi tehtiin kaksi haamuparia eli neljä maalimiestä ja ne meni hienosti. Yhdellä oli jopa melkein yrittänyt alkaa aukaista ääntänsä. Kovin kauaa ei viivettä palkkauksen ja löydön välillä voi vielä kasvattaa, ettei ala raapimaan, mutta mahdollisuus haukkumiseen on nyt kuitenkin annettu. Ilmaisua otettiin treenin jälkeen ja sehän jo sujui. Ei se nyt mitään sarjaa haukkunut, mutta haukkui kuitenkin ihan kunnon äänellä ja kahta eri maalimiestä. Ehkä se siitä. Seuraavan kerran nyt kuitenkin tehdään varmaan vaan ilmaisua.

Esineruutuakin ollaan Peikon kanssa tehty, mutta se ei ole nyt kovinkaan kummoisesti edennyt. Treenitahtikin on tosin ollut nyt sen verran harva, että ei ole ihmekään. Yksi esine kerrallaan vieden siis mennään yhä ja kyllähän ne sieltä tulee. Tarvii vahvistusta vielä tuomiseen ja silti tahtoo välillä jäädä itsekseen leikkimään esineellä, mutta kunhan edes haluaa työskennellä, riittää se toistaiseksi. Kyllä se vielä edistyykin, kunhan otetaan oikein asiaksi. Koko kesä tässä on aikaa. Nyt on kuitenkin vasta toukokuu.