Pieniä saattavat olla ilonaiheet. Jos joskus suuriakin. Tällä kertaa kuitenkin ihan pieniä edistysaskeleita Peikon ja Ljúfurinkin kanssa.
Viime viikolla saatiin Peikon kanssa kotiläksyksi takapäänkäyttöharjoituksia eli täyskäännöstä. Vaikeaa se on aina ollutkin, kun jotenkin en ole osannut ohjata sitä oikein. Nyt kuitenkin vihdoinkin jotain napsahti paikoilleen ja tänään se viimein alkoi onnistua. ♥ Peikollehan se ei vaikeaa ole ollutkaan. Tämän homman heikoin lenkki on ehdottomasti ohjaaja.
Noahin kanssa edistyttiin rallyssa, kun älysin, miten homma parhaiten toimii. Tottiksessa kun kierroksia on kasvatettu ja siinä toivotusti onnistuttukin, rallyssa niitä pitää reippaasti laskea, jotta pystyy keskittymään "sirkustemppuihin". Matalassa vireessa toimii sellaisetkin jutut, mitä se ei oikeasti edes osaa. Mutta kun ohjaa hyvin niin, niin se vaan tekee ♥ Eikä se edes näytä tai muutenkaan vaikuta siltä, että virettä on aimo annos laskettu. Varsin reippaasti ja iloisesti toimii silti.
Sitten on tämä pieni ja pyöreä, rakas punainen issiponi. Se alkaa olla varsin pätevä ajokoululainen. Ohjasajo sujuu rennosti ja iloisesti, vaikkakin vielä hiukan joutuu joistain asioista ajoittain keskustelemaan. Kuten esimerkiksi suunnasta. Useinmiten kuitenkin sujuu ilman erimielisyyksiä. Kuten tänään ♥
Niin ja mummokoiratkin voivat toistaiseksi ihan hyvin. Diivalla varsinkin tuntuu virta lisääntyvän kilpaa lämmön kanssa. Ja reippaasti jaksaa vielä Marukin lenkkeillä, vaikka ikää tuleekin kokoajan lisää. Nyt on mittarissa jo rapiat päälle 16,5 vuotta ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti