Kotiseutumatkailua

Lauantai aamu valkeni aurinkoisena, mutta tuulisena. Siitä se sitten muuttui sateiseksi ja yhä tuuliseksi. Sade ei onneksi kestänyt kauaa ja pilvetkin iltaa kohti kaikkosivat, mutta kylmä tuuli pysyi. Todella "mukava" ulkoilukeli.

Aamupäivästä kuitenkin pakkasin poikakoirat autoon ja hurautin Loviisan raviradalle havosten match showhun. Loviisan raviradalla tuulee aina ja tällä kelillä olisi pipo ja hanskat olleet tarpeen. Ja mielellään toppatakkikin. Vaan pipoa en tullut mukaan ottaneeksi ja hanskatkin jäivät autoon, kun passasin itseni kameran kanssa hyvälle hollille odottamaan mätsäriin ilmoittautuneita issikkaa ja vuonista.

Issikka olikin jo paikalla odottelualueella. Wau! Kuvankaunis hopeanmusta kolmivuotias tamma. Hieman kävi kuumana, kuten kaikki muutkin hevoset vielä tässä vaiheessa, mukaan lukien raviradan keskellä tarhailevat.

Fluga från Kattås

Siinä sitten kuvailin esiintyviä hevosia ja vilkuilin lämppäalueelle. Josko sitä vuonista näkyisi, joka tämän issiponin pariksi oli tyrkätty. Ja kuinkas sitten kävikään. Vuonis tuli paikalle ja kun sen näin kaukana radalla tanssahtelevan, kylmän väreet meni läpi ja itku tuli. Noloa. Onneksi kyyneleet meni varmaan tuulen piikkiin, mutta kuvaaminen oli hetken hieman haastavaa. Voihan iso ikävä! 

Kolmivuotias punahallakko ruuna Ragnarök's Sephiroth.

Vuoniskin rauhoittui ajallaan ja minä sain kasattua itseni. Vaan kyllä on pakko todeta, että tuskin meille koskaan enää vuonista tulee. Ei ainakaan ihan äkkiä. Ei ole toista Limppua. Eikä tule.

Vihdoinkin oli tämän suosikkiparin esiintymisvuoro. Kovin kauaa en olisi enää kyennytkään kuvaamaan, niin oli sormet jäässä. Vaikka johan näitä oli tullut kuvattuakin. Molemmat esiintyivät ihan hyvin. Vuonis oli heittäytynyt vähän perässä vedettäväksi, eikä sitten olisi kuitenkaan malttanut paikallaan seistä. Issikka esiintyi hieman reippaammin liikkeessä, mutta pönötti paikallaan varsin mallikkaasti.

Parista voiton vei kuitenkin vuonis. Tuomarit näyttivät palkitsevan ne rauhallisemmin esiintyvät. Kumpikaan parista ei kuitenkaan sijoittunut loppukahinoissa, eikä saanut mitään erikoispalkintoakaan. Hyvää kokemusta tuli kuitenkin nuorille ja sehän se tärkeintä on.

Tämän parin jälkeen minulla loppui kärsivällisyys ja kävin autolla vaihtamassa varustusta. Kamera jäi siis autoon, hanskat löytyivät käsiin ja poikakoirat narun päähän. Hetki hengailtiin huonosti käyttäytyvien maalaiskoirien kanssa alueella, poimittiin sitten kamera takaisin kaulaan ja lähdettiin lenkille. Monesti on käynyt mielessä, että kiva olisi kuvata Loviisan nähtävyyksiä. Loviisa on kuitenkin ihan kaunis kaupunki, mutta aina se vaan on jäänyt. Nyt sitten tuli jotain räpsittyä.

Kappelinpuisto

Sieltä kohti Ungerin linnoitusta

Unger

Höntsäilyä

Jälleen kohti keskustaa

Ja takaisin raviradalle, Kappelinpuisto jälleen..

Raviradalla oli juuri alkamassa loppukilpailut, joten päätin sitten jäädä katsomaan nekin, vaikka se ei alunperin ollutkaan ajatus. Siinä odotellessa oli hyvää aikaa tehdä ostoksia paikallisen hevosliikkeen valikoimista. Tällä kertaa mukaan tarttui (laidun)riimu. Niin kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi. Mutta kun.. tämä oli niin ihanan kirkkaan värinen ja ilman solkia turparemmissä. Just sopiva laitumelle siis. En tiedä, kumpi onkaan enempi innoissaan, poni vai emäntä, viikon päästä alkavasta laidunkaudesta. Poni varmaan, jos tietäisi mitä on tulossa. Vaikka kyllä olen minäkin innoissani, eihän se raukka ole laitumella saanut yötä päivää olla sitten meille muuton. Toivotaan, että muodot eivät juuri runsastu kesän aikana.