Sen verran on kiirettä pidellyt, että kuulumiset on vallan jääneet päivittämättä. Jos nyt sitten yrittäisi kuroa kiinni rästejä ja saada jotain kirjoitettuakin.
Sunnuntai 24.5.
Aamupäivästä suunnistimme Peikon kanssa Haminan Bastioniin koiranäyttelyyn. Varasimme reilusti aikaa, kun Haminassa oli muutakin tapahtumaa tarjolla samaan aikaan ja parkkitilat kortilla. Parkkipaikka löytyi kuitenkin kertayrittämällä ihan näyttelypaikan vierestä, joten aikaa oli sitten odotella.
Kehässä sujui hyvin ja Peikko jopa esiintyi kohtalaisesti. Mitä nyt yritti nuolla tuomarin kuoliaaksi ja pomppi paras uros luokassa kuin kumipallo. Ihan kivasti kuitenkin ja tuloskin oli vallan tyydyttävä. Odotin jotain EH:ta, mutta Peikkopa yllätti ja olikin PU3. Sitähän ei kerrota, että uroksia oli vain neljä, joista yksi sai EH:n. Unkarilainen tuomari sanoi Peikosta seuraavaa, "14 months old. He has very interesting color, but good color. This color correct eyecolor. Corect head type and teeth. This age good front- and underline." Ei pöllömmin Peikko Peeltä.
Pieni kommelluskin sattui, kun kehän jälkeen pikaisesti pistäydyin myyntikojuilla. Peikko jäi häkkiin, jonne jouduin laittamaan sen sivuovesta, kun etuovelle oli kasattu pari muuta häkkiä kehän aikana. Enpä sitten älynnyt, että etuovihan oli auki, kun olin koirani sitä kautta ulos ottanut. Takaisin tullessani muutaman minuutin päästä, oli vastassa tyhjä häkki, jonka edestä häkit oli siirretty pois, ja pikkukoira onneksi naruun sidottuna siinä vieressä ystävällisen miehen käsissä. Huoh. Kannattaisiko tarkistaa aina häkin pitävyys, ennen kuin jättää koiransa..
 |
| Kotiin lähdössä. Ilmaista yrittää Peikko Pee. Häntä heiluu ja suu käy :) |
Iltapäivästä sitten tallille ja uusien ohjasajo-ohjien testaukseen. Ensin mentiin kentälle. Poni toimi, mutta kovin oli virtaa ja ravia tarjosi koko ajan. Käännökset oli myös hätäisiä ja muutenkin oli tosi hätäinen. Kun kentälle sitten tuli muita, päätin lähteä naruineni tieltä ja suuntasin maastoon. Jo lähdössä oli ongelmia, mutta alkoi kuitenkin sujua. Kunnes Ljúfur päätti, että nyt riittää ja kääntyi kotiin. Sain sen käännettyä, vaivoin. Mutta sitten lähti, enkä mitään voinut, kun tilaa ei ollut kääntää ympyrälle, eikä pidätteet toimineet. Pakko oli päästää irti. Sinne se juoksi pellolle kohti moottoritietä, joka onneksi on hyvin aidattu, eikä sinne pääse vahingossa. Minä perään. Parin kilsan lenkin juoksi pellolla ja kanttasi sitten ohitseni tielle ja tallille päin. Soitto tallille ja itse kipittelemään perässä. Pari tallilaista oli sen sitten ottanut kiinni pari sataa metriä ennen tallia. Hikinen poni oli jo kävellyt rauhassa siinä vaiheessa ja antanut hyvin kiinni.
Käänsimme kurssin takaisin ja kipittelimme vielä parin kilometrin jäähdyttelylenkin tietä pitkin. Samalla harjoittelimme pysähtymistä, mikä aiheuttikin ensin alkuun pientä protestointia. Pari päivää aiemmin tapahtui pieni äksidentti tallin pihassa, kun pihapöytään kiinni sidottu poni siirsi pöytää perässään parin metrin matkan pelästyttyään jotain. Siitä varmaan johtui tämä herkillä oleva pakoreaktio, kun päähän tuli enempi painetta. Näin minä ainakin asian päättelisin, kun moinen karkailu ei kuitenkaan kuulu Ljúfurin tapoihin normaalisti. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä, eikä mitään sattunut.
Maanantai 25.5.
Töistä suoraan tallille, kun eläinlääkäri oli tullut raspaamaan hevosten hampaita. Hetki odoteltiin omaa vuoroa vihreää mutustellen. Ljúfuria taisi jännittää aika paljon, kun ei meinannut nukahtaa millään. Poni, joka on kuitenkin edellisellä kerralla rauhoitettu puolikkaalla shettiksen annoksella! Muutaman kerran joutui lisäämään ja odottelemaan, ennen kuin päästiin tositoimiin. Se meni ihan hyvin, eikä mitään suuria yllätyksiäkään löytynyt. Piikkejä oli kyllä ja hieman kariesta, mutta kuulemma suu on siinä kunnossa kuin yleensäkin tämän ikäisillä. Ulkokarsinaan joutui kaveri heräilemään ja minä läksin välillä kotiin lenkittämään koirat.
Takaisin tallille palasin kahdeksan huitteissa, kun poni oli jo hyvin herännyt. Karsinan siivous ja ponin rasvaus, kun ulkokarsinassa näytti olevan aika tavalla polttiaisia. Onneksi saunapihatolla niitä ei ole juurikaan. Nyt kuitenkin Ljúfur oli ensi kertaa tänä vuonna selkeästi hangannut ja kutisi. Kunnon rasvaus Summer Reliefillä ja ötökkämyrkyt vielä perään. Sitten kaverin luokse pihattoon ja tuoretta nenän eteen.
Tiistai 26.5.
Tallilla käväisin vain pikaisesti vähän syöttelemässä ja rasvaamassa. Ljúfur kutisi vieläkin selkeästi, muttei ollut kovin itseään kuitenkaan pureskellut. Matolääkkeet nakkasin samalla kitusiin.
Peikolla oli taas junnukurssi. Tällä kertaa ei oikein päästy mitään tekemään, kun vire ei kestänyt. Otin liian ajoissa autosta ja ehti jo laskea. Sitä siis pitää treenata. Hiukkasen päästiin kuitenkin esittelemään juuri opittua täyskäännöstämme. Kivat treenit oli silti. Harmi että loppuvat pian.
Keskiviikko 27.5.
Ljúfur pääsi pitkälle lenkille ja sai kunnon rasvauksen. Samalla tietysti sai syödä vihreää. Alkumatkasta näytti huonotuuliselta, käyttäytyi kuitenkin ihan hyvin. Piristyi loppumatkasta kuitenkin.
Koirapojat pääsivät talleilun jälkeen pyörälenkille. Ihan tavallinen päivä siis, ilman mitään suuria tapahtumia.
Torstai 28.5.
Jatkettiin Ljúfurin kanssa taas juoksutustreeniä eli kadonneen ravin metsästystä. Oikeasti kadonnut ravi on jo löytynyt ihan hyvin, nyt treenataan siirtymisiä. Ja voi kuinka menikin hyvin. Hiukkasen oli alkuun jäykkä ja ravi putosi nopsasti pois, vaikka sen hyvin käskystä ottikin. Vertyi sitten ja käyntiin siirtymiset alkoivat olla hitaita, kun olisi vaan ravaillut. Muutamat laukatkin yritettiin saada aikaiseksi, muttei se vielä oikein suju. Ajamalla nostaa kyllä, muttei hyvin oikein silloinkaan. Mutta aikaahan meillä on. Tölttiä ei tarjonnut enää juuri lainkaan. Ihan pari kertaa vaan aluksi ennen kuin vertyi. Kun ravasi letkeästi käskystä siirtyen nopsasti askellajista toiseen, lopetettiin siihen. Varmaan noin 15-20 minuuttia meni yhteensä.
Perjantai 29.5.
Hakutreenit. Molemmat pojat treenasivat. Peikko ensin. Oli ihan kohtuullisilla kierroksilla jo autossa ja kun otin autosta ulos, ei meinannut nahoissaan pysyä. Haukutin ennen radalle siirtymistä. Kova veto oli sinne. Ilmaisua taas treenattiin. tällä kertaa jo pidemmällä matkalla. Nyt ei yhtää edes yrittänyt raapia, vaan alkoi lähes heti haukkua tai ainakin hakemaan ääntä. Hiukkasen pomppi, mutta haukkui kuitenkin siinä samalla. Viimeisellä tuli jo ihan pientä sarjaakin. Levotonhan se on, mutta eiköhän se siitä rauhoitu, kun varmuutta tulee lisää. Hieno Peikko.
Noah oli, jos mahdollista, vieläkin kovemmilla kierroksilla, kun oli joutunut odottelemaan autossa. Sen kanssa keskityttiin yhä suoriin pistoihin. Maalimies siis kohdalla ja kutsu pois, jos juoksi minne sattuu. Alkoi ymmärtää, että hommassa on joku idea. Pari kertaa kutsuin pois ja uusinta pistolle lähtiessä oli hieman mietteliäs. Eteni kuitenkin suoraan ja löysi. Ilmaisut oli hyviä ja alkoivat heti. Ja vaikka virtaa oli yli oman tarpeen, teki työnsä hyvin. Pallosta irrotukset oli nyt kyllä niin laaduttomia eli niitä ei juuri ollut, jotta harjoitella pitää. Ei ole kivaa vääntää palkkauksessa jostain irrotuksesta. Mikä palkka se sitten on, jos aina tulee turpaan? Ei nyt tietty sananmukaisesti, mutta vääntää täytyy.
Lauantai 30.5.
Vielä ei ole paljoa tapahtunut, kun tässä olen vain istuskellut ja kirjoittanut, mutta ehtiihän tässä. Aurinko paistaa ja hyvältä näyttää. Kohta varmaan tallille.
Enää yksi yö laidunkauteen! Lomaan muutama enemmän....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti