Erikoisnäyttely ja pentutapaaminen

Sunnuntai aamulla varhain pakkasin Peikon ja repun autoon ja käänsin opelin nokan kohti Hyvinkään villatehdasta ja unkarilaisten erikoisnäyttelyä. Aika monta vuotta on siitä, kun viimeksi olen siellä ollut, mutta hyvin osasin perille kuitenkin. Halli ei ollut muuttunut miksikään, vaikka ympäristö olikin muuttunut aika paljon. Ennen arvostelun alkua oli aikaa tavata sukulaisia, kuten Peikon kaikki sisarukset. Peikko oli ensin sitä mieltä, ettei todellakaan aio seurustella yhdenkään rääväsuisen siskon kanssa, mutta muutti aika pian mieltään. Sitten olikin kivaa. Peikko oli tapansa mukaan tosi reipas ja niin oli muutkin sisarukset.

Peikon veli Kajo, isä Civil ja meidän pikku Peikko, joka on sisaruksista korkein ja tällä hetkellä myös kapein (luetaan hoikin)

Siskot Lara, Riemu ja Elsi

Ässä-mix eli Pilkkopimeän S-pennut 5kk, vasemmalta Kajo, Riemu, Peikko, Lara ja Elsi. Kuva Sanna Tiainen

Mudit arvosteltiin heti aamusta ja ensimmäisenä kehään astelivat pikkupennut Kajo ja Peikko. Molemmat käyttäytyivät hämmästyttävän hyvin ja saivatkin erinomaiset arvostelut. Peikko sijoitettiin ensimmäiseksi kera kunniapalkinnon. Kunniapalkinnon sai myös Kajo. Hienoa. Peikon arvostelu: "Correct to the age. Exellent head and ears. Good top- and underline. Paralell movement. Good tail and coat. Very promising." 

Myös siskot pyörähtivät kehässä ja hyvin käyttäytyivät nekin. Ensimmäiseksi kera kp:n sijoitettiin Elsi, toiseksi Riemu ja kolmas oli vielä toistaiseksi luppakorvainen Lara. Isoja pentuja ei uroksissa ollut, mutta nartuissa oli kaksi, joiden voittaja sitten oli paras narttupentu ja Peikko siis paras urospentu ja myös ROP-pentu! Enpä vaan olisi uskonut. Kajoa itse veikkasin voittajaksi uroksissa, vaan toisin meni. No, enhän minä vielä mudeista mitään ymmärräkään..

Pilkkopimeän Suurenmoinen "Elsi" 

Pilkkopimeän Silmänilo "Riemu"

Pilkkopimeän Sisukas sissi "Lara"

Pilkkopimeän Salaman nopee "Kajo"

Pentujen arvostelun ja hetken hengailun jälkeen, lähdettiin koko porukalla läheiselle soramontulle juoksuttamaan pentuja. Isäkoira Civil ja tietysti äiti- ja mummokoirat Riesa ja Ruuti liittyivät myös joukkoon, kera kaksijalkaistensa ja kyllä ne juoksivatkin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuraa ja kovaa ääntä. Puolitoista tuntia meni hujauksessa pentujen touhuja seuraillessa. Vaikka kieltämättä meinasikin itku päästä, kun mietti miten saa taas pentunsa kuivaksi ja puhtaaksi ryhmäkehään mennessä. Toisaalta, se ei haitannut pätkääkään. Oli niin ihanaa katsella Peikon iloa.

Peikko ja Elsi

Riemu ja Lara

Kajo ja Peikko

Peikko ehti loppujen lopuksi kuivua hyvin ennen kehään menoa ja ehti se levätäkin. Himppasen hankalaa oli tosin saada se enää häkistä ihmisten ilmoille, kun joutui ihan kesken unien herättelemään. Hämmästyttävän hyvin se jaksoi silti vielä kehässä esiintyä. Niin hyvin, että ohjattiin kakkospallin kohdalle, heti pulin jälkeen. Eihän pentuja ollut isossa kehässä kuin neljä, mutta hyvä saavutus silti. On minulla vaan hieno pentu. Jaksaminen loppui sitten tyystin siinä kohtaa kun olisi pitänyt poseerata kuvaajalle, eikä herran nenää meinannut enää saada irti lattiasta. No, aika näyttää, tuliko kuvista mitään.

Heti ison kehän jälkeen pakattiin palkinnot ja muut kamat autoon kera itsemme ja huristelimme viimein kotiin. Peikko nukkui koko matkan ja kotonakin otti vielä torkut, jonka jälkeen jaksoikin taas riehua loppu illan. Minä en jaksanut paljon muuta kuin istua sohvan nurkassa. Kiva päivä oli kyllä. Uusia tuttavuuksia ja kauniita koiria. Joku vanha tuttukin. Varmaan mennään ensi vuonnakin, jos vaan kohtuullisen matkan päässä järjestetään.

Lisää kuvia päivästä löytyy kuva-albumista.