Leikki on lasten työ

Meidän pojat onkin varsin työteliästä sakkia ja Diivakin tiettyyn pisteeseen asti. Vaan ei vanha enää kaikkea jaksa, eikä ainakaan kokoaikaa. Mutta pojat jaksaa. Hämmästyttävän hyvin menevät yhteen, vaikka painoeroa on reippaasti. Noah (30kg) osaa hyvin varoa juoksemasta Peikkoa (13,3kg) kumoon. Eikä Noah revi lelustakaan liian kovasti, vaan sillätavalla sopivasti. Välillä tosin käy vahinko ja Noksu lelua ravistaessaan vetelee Peikkoa lelulla päin näköä.

Ja koska koulutus on pennun kanssa pelkkää leikkimistä, kuuluu tottistelukin siis leikkeihin, vaikka onkin oikeasti vähän niin kuin työ. Yritän jonkin verran kuvailla poikien treenejä ihan jo siksi, että itse ei niitä virheitä muuten näe, Yksin kun kuitenkin suurin työ tulee tehdyksi ja täytyykin tehdä. Eihän niitä toistoja tule mitenkään riittävästi, jos aina pitää tottisteluseuraa saada. 

Seuraamisliikkeessä ollaan alettu vähän nostelemaan kättä ylemmäs ihan hetkittäin. Piti sitten yhtenä aamuna kokeilla, missä mennään ja tehtiin seuraamista ilman imutusta ihan videointia varten, jotta näen tilanteen. Eihän se vielä valmis siihen ole, treeniä olisi tarvinut paljon enemmän kuin mitä ollaan tehty. Muttei meillä mihinkään ole kiirekään.

Eilen oltiin piirinmestaruus agikisoissa hengailemassa Peikon kanssa tuntitolkulla. Pitihän sitä iskää käydä moikkaamassa. Peikko oli ihan innoissaan, Civil ei ehkä ihan niin innoissaan, vaikka poikansa kanssa hiukan innostuikin leikkimään. Vaan kun Peikolla alkoi väsymyksestä johtuen hiukkasen karata mopo käsistä ja kakara päätti roikkua isänsä niskavilloissa raivokkaasti ravistaen, ilmoitti isä tiukasti ettei moinen käy. Sen verran vieraskorea Peikko sentään oli, että lopetti riehumisen saman tien ja kävi makailemaan ja seurailemaan hallin muuta menoa. Oli kyllä kiva nähdä. Eikä sitä korkeuseroa enää mitenkään huimasti ole, vaikka tokihan aikuinen uros on puolta leveämpi ja näyttää siten myös puolta suuremmalta. Peikon mittasin rullamitalla "einiintarkasti" 45cm korkeaksi. Painoa on se reilu 13kg. Cipa on noin 50cm korkea ja painoakin varmaan liki 20kg. Toiveissa olisi, että Peikostakin tulisi saman kokoinen. Vaan kasvu on jo selkeästi hidastunut ja kasvupatitkin hävinneet lähes kokonaan, joten saattaa olla turha toivo...

Elsi-siskon emännän erkkarista (31.8.) ottama kuva ässä-mixin vanhemmista, Riesa-emä siis 42cm korkea ja Civil-isä 50cm. Peikko oli jo tällöin emänsä kokoinen.

Välillä käväisin moikkaamassa vanhaa ystävää, joka oli paikkakunnalla käymässä ja pistäydyin myös kotosalla nappaamassa loputkin koirat matkaan, ennen kuin ajoin takaisin hallille. Maksien joukkueratojen oli määrä alkaa viiden pintaan, mutta kun saavuin paikalle hintsusti ennen, oli vielä käynnissä minien joukkuerata. Myöhässä oli siis reippaasti. Kävin sitten koko porukan kanssa metsässä pienen lenkin ja vielä hallin pihallakin seurustelemassa. Mummo-koirat olivat ihan tohkeissaan, kun pääsivät ihmisten ilmoille. Maru tapasi pari tuttua ihmistäkin. Kyllä muuten oli rauhallista sakkia kotona illalla. Kaikki kuorsasivat pitkin pituuttaan täyttäen lähes kokonaan pienen olohuoneeni lattian. Ja väsynyt on Maru ollut vielä tänäänkin. Rankkaa tuollainen seurustelu 16-vuotiaalle, vaikka yhteensä lenkkiin ja seurusteluun meni ehkä noin puoli tuntia.