Jotain hyvää ja jotain huonoakin

Päivät menee niin vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Varsinkin kun illat lyhenee uhkaavasti. Enää ei seiskalta lähdetä lenkille, ellei sitten halua pimeässä tallustaa. Juuri ja juuri ehtii hevosten heinät jaella ilman otsalamppua, jos silloin seiskalta aloittaa. Joten siihen asti kunnes se pimeä yllättää, on kaikenlaista ulkoilupuuhaa yleensä ohjelmassa. Kuten lenkkeilyä ja treenaamista. Ja heppojen harjausta ja rasvausta. Ja joskus jopa ratsastusta tai muuta ponilaatuaikaa. Unohtamatta paskanluontia ja muita päivittäisiä rutiineja.

Peikolla alkoi pentukurssi. Ensimmäisellä kerralla oli teoriaa, jonka jälkeen treenasin vielä Peikon kanssa kentällä. Ennen kurssia tein Noahille esineruudun kisaruutuun kentän viereen. Se meni hämmästyttävän hyvin. Sen jälkeen ei olla ruutua tehtykään. Viimeksi pääsivät pennutkin treenaamaan. Tehtiin vaan leikkiä eli ihan alkeistreeniä, kun suurin osa on ihan vasta siinä vaiheessa. Peikon lisäksi pari muuta on jo tehnyt ihan jonkun sortin tottistakin. Peikko oli pätevä, vaikkei selvästikään ymmärtänyt, miksi ei tehdä mitään muuta kuin jahdataan namia. Tällä viikolla olisi ohjelmassa pysäytysliikkeitä eli jääviä tai miksi niitä kukakin haluaa sanoa. Just äsken treenattiin niitä pihalla.

Viikonloppuna treenattiin molempina päivinä. Lauantaina käväistiin kentällä kauppareissulla. Molemmat oli hienoja. Ihan perustreeniä molemmille. Peikon kanssa yritän keskittyä pitämään treenin riittävän lyhyenä eli käytännössä 1-3 minuuttia, 5 on jo selkeästi liikaa. Noahin kanssa taas keskityn mielentilaan, varsinkin omaani, joka vaikuttaa tietenkin koiraan.

Sunnuntaina heti aamusta ajeltiin hakuilemaan. Noah oli tosi väsyneen oloinen aamulla, mutta etsi silti neljä maalimiestä. Etukulmat haamuparina, joista toinen umppari, kolmas valmis, neljäs ääniapu. Ekat meni ihan hyvin, vaikka etsikin aika kovasti, ennen kuin löysi. Ilmaisut kaikilla avoimilla hyvät, piilolla pätki. Valmiille teki ensin huonon piston ja oli muutenkin lähdössä ihan jonnekin muualle, minne halusin sen lähettää. Toisella eteni ihan ok, mutta taas etsi tosi kauan. Viimeinen oli ok, vaikka ääniavut ei selkeästi ole Noksun juttu. Muutenkin koira oli jotenkin keskittymiskyvytön ja omissa maailmoissaan. Intoa ei juuri ollut. Lauantaina tosin tehtiin pitkä lenkki, pidempi kuin koko kesässä tai ainakin pidempi kuin viimeaikoina yleensä. Kai se sitten verotti.

Ihan ei todellakaan tämännäköistä ollut meno hakumetsässä herra Koiraskoiralla tällä kertaa.

Ensimmäisten treenien jälkeen hilpaistiin vielä toisiin hakutreeneihin, jotka oli ihan lähellä. Niin lähellä, että Noahin ilmaisut oli kuuluneet toisellekin radalle. Näissä treeneissä oli Peikon vuoro päästä etsimään äijiä. Kun kerran pikkukoira on ollut varsin reipas hakukoiran alku viimeaikoina, päätettiin ottaa aimo harppaus eteenpäin. Käänsin sen siis hetkeksi pois haamun katselun jälkeen. Haamut myös siirtyivät sillä aikaa radan suuntaisesti eteenpäin. Hyvin se ensimmäisellä kerralla lähti mukaan, kun ei vielä tiennyt jutun juonta. Hyvin se lähti silti myös maalimiehelle, vaikkakin hieman hämmentyneenä. Muutaman metrin juostuaan, vauhti kiihtyi. Vissiin välähti mitä oli tekemässä. Hirvittävän hienosti etsi, vaikka joutui todellakin etsimään, kauankin. Eikä olisi millään lähtenyt enää ensimmäisen kerran jälkeen heittämään lenkkiä ennen etsintää, ihan sai väkisin raahata. Neljä maalimiestä etsi Peikkokin ja hyvin etsikin.

Illalla ajeltiin vielä kentälle ohjattuihin treeneihin, kun oltiin käyty kotona pari tuntia kääntymässä ja hoitamassa hevoset. Ihan ei mennyt putkeen, vaikka hyvä suunnitelma olikin valmiiksi mietitty. Eli Noahille oli tarkoitus ampua. Piti tehdä kuten yksinkin teen, paitsi sovitussa kohdassa laukaukset. No, ihan ei sitten mennyt niin. Tai siis luulin toimivani just niin kuin piti, mutta Noahin mielentila oli kaikkea muuta kuin odotettu. Se oli ihan paineessa, joten vein sen pois, eikä ammuttu. Myöhemmin otin uudestaan kentälle, eikä sitten ollut ongelmia. Pelasi juuri kuten pitikin ja hyvässä mielentilassa, ei silti ammuttu. Pika-analyysi paljasti, että minä tuijotin koiraani ekassa yrityksessä kokoajan ja stressaannuin ilmoittautumissäätämisestä, joten ei ihme, että koirakin stressaantui. No, seuraavalla kerralla paremmalla onnella ja keskittymisellä. Peikko sentään pelasi tälläkin kertaa kuten aina eli iloisesti ja hyvin.

Kovin oli väsyjä koiria illalla. Ei tarvinut Peikonkaan riehumista katsella, vaikkei lenkillekään ehditty koko päivässä. Tyytyväisinä varmaan ovat tänään maanneet, kun pääsivät minusta päiväksi. Tänään ollaan otettu muutenkin rennosti, eikä olla tehty kuin pienesti Peikon kanssa tottista pihassa ja lenkkeilty. Noah tottisteli pienesti lenkillä. Limpun kanssa pelasin myös vähän pihassa ja harjasin sen pitkästä aikaa oikein kunnolla ja selvitin rastat hännästä. Ljúfur sai vain rasvauksen, kun nyt viimein taas sain rasvaa. Parhaan rasvan, Summer Reliefin, valmistus on lopetettu ja tuli liian pitkä tauko rasvauksessa, ennen kuin sain kyseistä tuotetta metsästettyä. Ljúfur ei ole hyvässä kunnossa. Itseasiassa se on hunompi kuin moneen vuoteen. Harmittaa. Mutta kyllä tästä vielä noustaan.