Noah kävi maanantaina jälkitarkastuksessa ja silmä todettiin terveeksi. Koiraskoira ei käyttäytynyt mitenkään erityisen hyvin, koska oli jo varsin kyllästynyt silmän jatkuvaan rassailuun ja koska virtaa nyt muutenkin on enemmän kuin aikoihin. Yhtään ei olisi malttanut olla paikallaan ja loppujen lopuksi jopa murisi tohtorisedän tirkistellessä valolla silmää. Siis meidän Noah, maailman kiltein koira, joka rakastaa kaikkia ja joka on muutenkin ihan lapanen. Aika hassua. Ei se mitenkään vihainen ollut nytkään, kunhan ilmoitti, että nyt ottaa päästä. No, ei auttanut. Homma tehtiin mutinoista huolimatta. Ja nyt on sitten virallisesti terve koira. Ainakin silmän osalta. Eikä siinä ainakaan toistaiseksi mitään vikaa tunnu taas olevankaan. Tutkitaan sitten lisää jos oireita ilmenee.
Noah pääsi eilen pitkästä aikaa hakuilemaankin. Etukulmat valmiina, kun halusin nähdä miten toimii. Ja hyvinhän se toimi. Ihan oli taas entisenlainen ote hommassa. Hieman oli omatoiminen, muttei se haittaa, kun kuitenkin on lähinnä liiankin kiltti. Kovaa meni ja intoa oli. Maalimiehet löytyivät helposti ja ilmaisutkin olivat hyvät. Palloa ei taas meinannut antaa millään pois. Kotioloissa ja yksin treenatessa ei nykyään ole enää mitään irrotusongelmaa, mutta kimppatreeneissä tuntuu kuumenevan niin, ettei mitenkään pysty irrottamaan otettaan pallosta. Ehkä sekin vielä joskus onnistuu.
Tänään tehtiin taas ruutua. Noah oli hyvä, tosin ruutu oli tälläkin kertaa helppo eli kapea ja monta esinettä. Kolme taas otettiin ja hienosti työskenteli, vaikkei heti löytänytkään. Tai niinhän minä luulin, kun en tarkkaan kumpareen taakse nähnyt, mutta selvisikin sitten, että oli käynyt vaihtelemassa esineitä. Onhan se joskus ennenkin satunnaisesti yrittänyt, mutta olen ehtinyt aina ohjata oikeaan toimintaan, kun olen nähnyt aikeet. Nyt en nähnyt ja pääsi vaihtamaan. Tyytyväinen olin silti, kun oli intoa ja iloa taas tehdä.
Peikko kävi taas hakemassa loput esineet ja hyvin se jo etsii ja irtoaa. Kunhan vain oppisi vielä noutamaankin. No, jos vaikka vähän treenaisi enemmän, niin ehkä se jopa oppisikin jotain. Nyt on ollut vähän laiskan sorttista viimeaikoina, mutta se on pentu ja ehtii myöhemminkin oppia, joten en jaksa kantaa kauheasti huonoa omaatuntoa moisesta laiskuudesta. Kyllä me aina jotain pientä päivittäin tehdään. Jos ei muuta niin leikitään, kuten tänäänkin. Selkeästi pikkukoira on enempi pallomiehiä kuin patukkamiehiä, mikä onkin ihan hyvä, kun minäkin tykkään enempi palloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti