Syksy saapui vai saapuiko sittenkään

Pieni sadekausi ja ilmojen viilentyminen helteiden jälkeen oli havaittavissa elokuussa, mutta nyt on taas lämmintä piisannut. Tänään on mittari paukuttanut parinkympin lukemia, vaan korkeampiakin lämpötiloja on tässä kyllä ollut. Outo vuosi ollut. Talvi oli leuto ja kevät tuli aikaisin. Huhtikuussa oli jo ihan sortsikelit. Sitten kärvisteltiin kylmyydessä ja puettiin villahousuja pihalle mennessä. Kunnes tuli vuosisadan helteet ja kuivuus. Sitten satoikin koko kesän sademäärän, ja enemmänkin, lyhyessä ajassa. Nyt on taas vuoden aikaan nähden kovin lämmintä. Vaan en valita, minä nautin.

Himppasen kiirettä on pitänyt. Viime viikonloppuna talkoilin KPH:n Speedrace-tapahtumassa ja tänään saman yhdistyksen hakukokeessa. Treenattukin on.

Eilen ei päästy agilityyn, kun minulla taas kiukuttelee vasen jalka, mutta viime perjantaina oltiin pitkän tauon jälkeen. Hyvin kulki Noah, vaikka väsähti kyllä aika nopsasti. Kivaa oli. Peikkokin pääsi tekemään putkea ja puomia ja seurustelemaan ja vähän myös tottistelemaan.

Tämmöistä tällä kertaa..

Muutamat hakutreenitkin on tässä tullut tehtyä. Noah kulkee nyt ihan entiseen malliin. Viime viikonloppuna se etsi jo lähes pimeässä kolme maalimiestä, joista etukulmat haamuparina ja yksi valmiina. Torstaina ei treeni mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja suunnitellusta kuudesta valmiista suorapalkalla, toteutui loppujen lopuksi vain kolme. Koira kyllä kulki, mutta ei vaan jostain syystä löytänyt. Jätettiin sitten yksi maalimies metsään ja jatkettiin matkaa, kun en halunnut ylettömiin sitä sinne ajaakaan, jottei taas ala kieltäytyä menemästä. Seuraavallekin joutui lähettämään muutaman kerran, ennen kuin löytyi ja tein sitten ratkaisun, ettei oteta kuin yksi enää eli yhteensä kolme, vaikka kuusi oli suunniteltu. Piti olla helppo ja motivoiva treeni, muttei sitten ihan ollutkaan. Vaan koira pelasi hyvin, jaksoi yrittää ja lähti aina mielellään pistolle eli hyvä treeni silti, vaikkei ihan suunniteltu.

Peikolta on pari kertaa jäänyt treenit väliin, kun on ehtinyt jo tulla pimeää, enkä ole halunnut ottaa pennun kanssa mitään riskejä. Noista kun ei aina tiedä, jos vaikka taas pukkaakin jotain mörkökautta ja sitten iskeekin maalimiehellä paniikki tai jotain muuta. Sen kerran kun se on tehnyt, on se toiminut varsin hyvin. Nyt on jo saatu kasvatettua viivettä näköärsykkeen ja lähetyksen välillä. Samalla ollaan alettu rakentamaan lähetysasentoa vaivihkaa ja vahingossa eli olen yrittänyt saada sen istumaan ennen lähetystä, mutten ole mitenkään vaatinut, jos ei helposti ole istunut. Maalimiehet löytyy, vaikka ensimmäisellä yleensä otetaan löysät pois ja hilpastaan täysillä hyvin hyvin kauas ja vasta takaisin tullessa "törmätään" maalimieheen. Intoa alkaa olla kiitettävästi, mutta haukkua saadaan vieläkin odotella.

Esineruutua ollaan treenattu myös ja Noah on ollut ihan hyvä. Eilen vähän vaikeutettiin viimeaikaisista eli auto jäi kauemmas, eikä siis nähnyt autosta ainakaan kovin tarkkaan, kun kävin tallomassa ja viemässä esineet. Eikä esineitä ollut kuin kolme, viimeaikaisen kuuden sijaan. Hieman oli ensin epävarma/vaisu, eikä oikein uponnut kuten olisin halunnut, mutta kun löysi (lähimmän, keskellä puolivälissä olevan) esineen, reipastui kummasti ja kaksi viimeistä takakulmista tuli varsin hienosti. Seuraavaksi levennetään taas ruutua kohti normaalia. Tänään oli tarkoitus ottaa kisaruutu kilpailijoiden jälkeen, mutta en sitten jaksanutkaan. Pari kierrosta tottista vedettiin kyllä ja vaikka ensin olikin sitä mieltä, ettei jaksaisi kiinnostaa, kun ampuvat ja kaikkea, niin loppujen lopuksi oli varsin hyvä, toisella kierroksella jo erittäinkin hyvä.

Peikon ruutu ei ole juuri edennyt, kun ei yhäkään ota suuhunsa kun löytää. Etsii kyllä hyvin ja innoissaan ja sillä on selkeästi kivaa, muttei tajua että pitäisi tuoda myös. Seisoo vaan esineellä ja tuijottaa minua häntäänsä heilutellen. Eilen sitten vielä heiteltiin esinettä ja sittenhän se jo päätyi suuhunkin asti. Kai se on vaan taas jatkettava perus noutotreenejä, jotka olivat tauolla hampaiden vaihtumisen ajan käytännön syistä. Oikein ei riittänyt keskittymiskyky, kun aina kun otti jotain suuhun, irtosi vähintään yksi hammas. Eikä se sitten oikein halunnut mitään suuhun ottaakaan. Nyt on hampaat vaihtuneet ja taisteluleikkikin maistuu taas. Harjoitukset siis jatkuvat.