sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Varsin vikkelä ja kauheesti kavereita

Keskiviikkona käytiin Peikon kanssa toisilla rokotuksilla. Ihan ei ollut yhtä reipas kaveri kuin viimeksi eli pöydällä vähän jännitti. Piikkiä ei silti huomannutkaan ja lääkärisetäkin oli oikein mukava ja hännänheilutusten arvoinen. Pöydällä vaan nyt oli hiukan ihmeellistä. Vaan nyt on sitten vuodeksi eteenpäin yksi huoli vähemmän. 

Lähtiessä pistäydyimme vaa'alla ja lukemat pysähtyivät 10,5 kg kohdalle. Iso poika, mutta sehän olikin jo tiedossa. Hampaatkin on alkaneet vaihtua ja pientä mörköilyikää pukkaa. Vähän pitää puhista ja hiukan jännitellä outoja asioita. Hyvin palautuu, eikä mitenkään jää päälle, mutta ero aikaisempaan hiukan tyhmän rohkeaankin pentuun on kuitenkin selvä. Mutta niin se pienen koiran elämä vaan menee.




Eläinlääkäriltä käännettiin nokka kohti Katariinan meripuistoa ja match showta. Osallistumaanhan Peikko ei vielä päässyt, mutta hengaaminen onkin niin paljon mukavampaa. Noah oli myös mukana ja kauhea helle saneli sen, ettei autossa voinut kuvitellakaan pitävänsä yhtään koiraa edes hetkellisesti, kun varjopaikkaa autolle ei ollut tarjolla. Onneksi ranta oli lähellä, kun rannalla kerran oltiin ja koirat pääsivät välillä aina uimaan.

Ihmeen paljon oli porukkaa koirineen paikalla ja tuttujakin tavattiin. Peikko sai kunnon painit aikaiseksi ihanan skotlannihirvikoiranartun kanssa heti kättelyssä. Jotenkin vaan ne löysivät yhteisen sävelen silmänräpäyksessä, vaikka kokoeroa on varmaan 50cm. Paljon muitakin kavereita tavattiin, vanhoja ja uusia, ja Noahkin osasi käyttäytyä. Myös Peikko oli varsin tottelevainen kakara, vaikka yhden kunniakierroksen juoksikin naru perässään kaiken porukan seassa. Hups. Pari tuntia vierähti hetkessä kun mammallakin oli juttuseuraa. Kivaa oli.


Peikko ja nuoret buchi-sisarukset Vesku ja Hirra

Kauheasti ei olla sitten muuta tehtykään koko viikossa, kun hellettä on ollut ja lenkkeily mahdotonta. Noah on tehnyt parit ruudut tai ruudun tapaiset ja se alkaa tuntua taas ihan normaalilta omalta itseltään. Kentällä käytiin kerran, muttei saatu aikaan juuri muuta kuin harmia, kun Noah reagoi selvästi ennen kentälle menoa ampumiini laukauksiin ja pudotti häntänsä. Eipä siihen saisi itse reagoida, kun se kuitenkin tekee ja toimii hienoisesta jännityksestä huolimatta ihan hyvin, mutta kun... Se nyt silti vaan häiritsee minua. Vaikka se häntäkin sieltä nousee aika pian. Tehtiin kuitenkin välillä vähän muutakin eli noudot ja iskunoutoa tarvii taas harrastaa, kun kapulan kanssa kaarretaan takaisin tullessa ihan liian kanssa. Menee sitten helposti esteen ohi, varsinkin jos ei ihan keskity muutenkaan.

Peikolla taas on keskittymisvaikeuksia johtuen varmaan mörköiästä ja sen kanssa ei saatu aikaan sitäkään vähää, kun sitä nyt ei vaan kiinnostanut, vaikka nälkäkin piti olla ja kaikkea. No, ruokakaan ei ollut kummoista, makkara kun ei Peikon mielestä ole mitenkään erikoisen hyvää. Kotona kun kaivettiin kunnon evästä, niin johan jaksoi keskittyä.. tai no, ainakin hiukan paremmin, vaikkei sittenkään kuin hetken. Pitää nyt vaan taas kaivaa salainen ase esiin eli maksa-herkut on Peikon mielestä vastuttamattomia.

Tässä kuitenkin pikku pätkä meidän treeniä. Ei mitenkään parasta suoritusta, kun pompottaa kauheasti. Se taas johtuu siitä, että käteni on väärässä korkeudessa. Ei ole helppoa, kun koira kasvaa kokoajan ja juuri kun saat homman toimimaan, se onkin taas himpun isompi ja käsi ihan väärin. Tänään meni taas hyvin, vaan saa nähdä sitten huomenna.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti