Vapaalla viimeinkin

Noah on vieläkin osittain ja ajoittain jotenkin nuutunut ja outo. Olen alkanut epäillä, että onko katkenneet alakulmurit viimein alkaneet vaivata. Se kun selkeästi kantaa palloakin normaalia mielummin narusta tai sitten toisella puolen suuta. Ja on välillä ihan ok ja normaali, sitten taas liimautuu jalkaan ja on mielistelevä ja herkkä. Mikä taas yleensä merkitsee sitä, ettei kaikki ole kunnossa. Ja hintsun huonommin se syökin eli siis jättää ruokaa ja on siksi myös laihtunut. Ei sillä, että se koskaan olisi ahne ollut ja ruokaa on kuppiin jäänyt ennenkin, varsinkin aamuisin, mutta nyt myös iltaisin. Mutta katsellaan ja keskustellaan tohtorin kanssa samalla, kun Peikko menee rokotuksiin reilu viikon päästä.

Ei tämä nyt hirveän kipeältäkään vaikuta.

Eilen oltiin koirapoikien kanssa vähän aksaamassa ja muutenkin kentällä pelaamassa. Peikko teki putkea. Ensin suorana ja lyhyenä. Sitten täysipitkänä ja lopulta jo mutkalla. Eipä sillä pituudella tai muodolla tuntunut olevan väliä, läpi mentiin jos mentiin. Eipä tuo nyt kauheasti hommasta innostunut, mutta pallon kanssa meni kyllä putkeen ihan reippaasti. Ihan kuin Noahkin pentuna, tosin Noahilla kesti ennen kuin se edes meni putkeen ja mutka putki oli vaikea pitkään. No, toinen putkitreeni vasta eli ihan hyvässä mallissa ollaan.

Peikko teki myös kontaktitreeniä eli naksuttamalla 2on2off - treeniä laatikolla. Eka kerta vasta eli ei vielä ihan tajunnut, mutta hyvin teki ja innoissaan. Vähän liiankin. Peikko käväisi myös tutustumassa puomiin, mikä tuntui olevan vielä jännittävä, lähinnä korkeuden puolesta. Muttei me muuta tehtykään kuin syötiin ja katseltiin maisemia. Sitten vielä pienet tottistelut eli seuraamisharjoitusta. Taukoja pidettiin välillä, kun vaihtelin koiraa eli putkeen ei kaikkea tehty, vaan välillä levättiin autossa. Tunti me yhteensä kentällä oltiin mihin kuului molempien treenausta ja myös yhdessä juoksentelua. Plus tietty putken roudaus kontista ja konttiin.

Noah teki lähinnä motivaatiotreeniä. Hiukkasen seuraamista ja pallon kanssa rämpättämistä pitkin kenttää. Ja vähän putkea ja A-esteelläkin käväistiin, tosin ihan itsenäisesti alunperin, johon sitten hätäisesti sain kuitenkin varmistettua kontaktin. Sitten juostiin välillä kaverin kanssa ja tehtiin lopuksi vielä iskunoutoa, mikä ei kovin hyvin kyllä luonnistunut, mutta oli jo tosin purkanut itsensä aika totaalisesti pallon kanssa juostessa, joten ei se nyt minua kauheasti yllättänytkään. Teki kyllä, mutta terävin kärki temposta kyllä puuttui.

Perjantaina oli agiepikset ja meidän ryhmä järjestämisvuorossa. Olin ilmossa ja vähän roudailin esteitä myös, mutta osan aikaa pystyin myös hengaamaan Peikon kanssa porukoissa. Se kun tekee aina ihan hyvää. Peikko sai hetken leikkiä kaverinsa tervu Rikun kanssa, sekä nuoren whippet-nartun kanssa ja kisojen jälkeen muutaman muunkin koiran kanssa ja ihan vapaana. Kivaa oli juosta perässä, muttei sitten edellä, kun se vähän vielä jännitti. Kivaa oli kumminkin ja taisi olla aika rankkaakin, kun kotona oli yliväsyneen riehujan sijasta rauhallisesti nukkuva pentu.

Mudibongauksiakin on viikonlopulle sattunut ihan vahingossa. Yleensä mudibongaukset on ihan tietoisia eli agikisoissa on ollut etukäteen osallistujat tiedossa. Mutta nyt ei ollut. Epiksissä oli juoksemassa Vauhti-mudi kilpailevissa ja juoksikin itsensä ohjaajansa kera kolmanneksi. Iso oli tämäkin kaveri, emäntänsä ei tiennyt kuinka iso, veikkaus noin 50cm. Eilen taas olin Haminassa koirapoikien kanssa kävelyllä, samalla kun kävin Agrista hakemassa turvetta. Tien toista laitaa käveli musta koira, joka paljastui mudiksi, kun käännyinkin ympäri ja tulin sitä vastaan. Taisi olla tuttu vanha Ato, mutta kun taluttaja oli outo, en mene takuuseen. Enkä alkanut tien yli huutelemaan.

Vauhdin vauhtia radalla (kuva Maija Aapalahti)

Tilasin poneille, tai siis itselleni poneja varten, uudet kavionhoitovälineet eli vuolupuukot, kun tarjouksesta sain puoleen hintaan ja vanhat alkaa olla entiset ja halvatkin olivat. Tulevat alkuviikosta ja se on hyvä se. Kaviot alkavat todella kaivata puukkoa. Heppatarvikkeen muuttomyynnistä kävin eilen hakemassa kauan haavelemani Wahlstenin sidepullit, kun sain niihin ihan hyvän alennuksen. Olen niitä käynyt hipelöimässä jo kauan, mutta aiemmin on jäänyt ostamatta. Nyt ne ovat sitten vihdoin täällä. Ja kerrankin vehkeet, jotka sopivat Limpulle ja ovat jopa isot. Säädettyä saa onneksi hyvin. Ainoa, mikä nyt on aina ongelma, on liian lyhyt otsapanta, mikä tekee sen, että sivussa hihnat menevät aika lähelle silmiä. Vaan pienellä fiksauksella niistä tulee kyllä hyvät. Edelliset Limpulle ostamanihan oli niin pienet, että ne menikin sitten Ljúfurin käyttöön. Limppu ei ehkä arvosta kumpaakaan ostosta mitenkään täysillä.

Sokeakin näkee, että näille tassuille tarttis tehdä jotain.. ja että Limppu ei ehkä ole ihan samaa mieltä asiasta ;)

Niin ja Peikon paino on tällä hetkellä noin 10kg, vaaka on näyttänyt 9,7-10,2kg. Alkaa olla patteri lopussa nimittäin. Ja ensimmäinen hammas on irronnut edestä ylhäältä. Ison pojan karvaakin on jo selässä ja hännässä. Iso poikahan se jo onkin. Ihan kohta neljä kuukautta.