Harjoitus tekee mestarin.. tai sitten ei

Ollaan siis ainakin yritetty treenata tälläkin viikolla. Leirin jälkeen tosin pidettiin kolmen päivän vapaat ja vaan lenkkeiltiin. Peikko taisi jotain pientä tottiksen tynkää kotona tehdä, muttei sitten mitään sen kummempaa. Noah on ollut jotenkin outo. Väsynyt vaiko kipeä, en tiedä, mutta kovin nuutunut se on ollut. Tänään jo vaikutti paremmalta kuitenkin.

Torstaina oli hakutreenit ja koska maasto oli hiukkasen hankala haamujen toteutukseen, otettiin Noahille ääniavut pareina. Ensimmäinen pari meni hyvin, mutta sitten alkoi tökkiä, eikä oikein halunnut lähteä edes etsimään. Ajamalla ja etenemällä radalle lähettämään aina vaan uudelleen, päästiin maalimiehille kuitenkin, eikä siellä sitten ollut mitään ongelmia. Kolmas maalimies oli ihan missä sattuu eli todella syvällä ja ulkona alueelta. En tiedä sitten vaikuttiko, mutta epäilen. Eiköhän syy ole jossain ihan muualla eli siinä oudossa olossa. En siis vielä aio huolestua, enkä ehkä myöhemminkään. Katsotaan ja kuulostellaan ja varaillaan vaikka fyssaria ensin ja huolestutaan sitten jos vielä on aihetta.

Peikkis jatkoi viuhka-treeniä ja se sujui tälläkin kertaa hyvin. Vaikkei se ihan nähnytkään maalimiestä loppuun asti tai kokoaikaa, kun maasto oli vähän hankala, niin sinne se vaan upposi iloisesti. Muutamat vielä varmaan näitä matkaa kasvattaen ja katsellaan haamuja sitten, kun päästään jo pidempiin matkoihin. Hyvä siitä tulee. Jos vaan saadaan jotenkin sitten aikanaan se ilmaisukin kasaan. Toistaiseksi sillä ei ole mitää tarvetta haukkua missään tilanteessa, joten saa nähdä. Kun muuthan meillä on opetettu ja myös oppineet ilmaisun jo heti kahdeksan viikkoisena. Maru sitten myöhemmin tosin vaihdettiin rullalle. Rullakoiraa en haluaisi, mutta jos ei muuta vaihtoehtoa ole, niin sitten se vaan on pakko. Ei minulla kyllä mitään rullaakaan enää ole, kun Marun norski on jo annettu eteenpäin enemmän sitä tarvitsevalle. Minullekin se tuli käytettynä, jo kahdessa eri kodissa olleena, joten ehkä sitten onkin jo aika ostaa ihan uusi ja oma. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse. Outo mudieläin on kyllä Peikko, kun ei yhtään hauku. Vaikka eipä meillä hauku nämä nykyiset appenzellitkään, vaikka herkkähaukkuinen rotu on sekin.

Peikosta on tullut pystykorvainen koipeliini. 

Korvat tosiaankin ovat pystyssä, joskaan eivät kovin tukevasti. Heiluvat juostessa miten sattuu ja muutenkin välillä kenottavat sinne tänne, varsinkin väsyneenä. Mutta ne ovat pystyssä ja se on pääasia. Reilun vuorokauden verran oli kevyet teipit molemmissa alkuviikosta ja pystyssä ne ovat sen jälkeen pysyneet. Oikeassa on ihan pieni vekki ja siihen varmaan jossain vaiheessa laitan taas kevyen teipin yöksi, mutta toistaiseksi ollaan tyytyväisiä näin.

Agilityn jätin eilen Noahin kanssa väliin, mutta läksin kuitenkin Peikon kanssa kaksin hengailemaan treeneihin. Hyvää sillekin tekee joskus olla matkassa ilman tuota omaa henkivartijaansa. Eipä se siitä kyllä millänsäkään ollut ja ihan kivaakin taisi olla. Vähän tehtiin tottista ja aksaakin eli taas sitä siivekkeiden kiertoa lelulla. Ja seurusteltiin tietenkin myös. Mukavasti väsähti pikkukoira, joka otti sitten kotona taas överit, eikä meinannut sammua millään.

Tänään on ollut pitkästä aikaa taas kesäinen keli. Viimeksi taisi näin lämmintä olla silloin toukokuussa kun Peikko meille tuli. Ihan kivaa vaihtelua jatkuvan vesisateen jälkeen. Aamupäivästä käytiinkin sitten rannassa nauttimassa kesästä ja Noah pääsi uimaan. Äkkilähtö tuli, kun menin harjaamaan hevosia ja Limppua ehdin jo aloittaakin, kun kuulin ampumaradalta pauketta. Ja kun sitä paukkuharjoitusta tarvisi tehdä, niin minäpä jätinkin harjaukset sikseen ja pakkasin koirapojat autoon ja hurautin ampumaradan kupeeseen tottistelemaan. Meillä on siis tuossa kohtuu lähellä haulikkorata ja pauke on usein aika rajua. Niin siis nytkin. En sitten tiedä, oppiko Noah viikonloppuna jotain, muttei se ainakaan ampumisiin reagoinut. Ei se tuolla tosin ole reagoinut niihin koskaan ennenkään, joten tiedä sitten. Tehtiin kuitenkin samantyyppistä harjoitusta kuin leirillä, eipä siitä haittaakaan ole. Ajatuksena vähän sheipata paukulle eli kokeessakin sitten enemmänkin nousisi niistä paukuista, kuten on tuolla ampumaradalla aina tehnytkin. Siksi se kokeessa reagointi tulikin aika yllärinä. Hyvä mieli jäi kuitenkin, kun vire oli kokoajan sitä mihin olen tottunut, eikä ne paukut aiheuttaneet vireen laskua tai hätkähtelyä, vaikka aikamoinen sotatila välillä olikin.

Peikkokin siis oli matkassa mukana, kun ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaista ääniherkkyyttä. Treenin jälkeen nappasin senkin autosta ja mentiin heittämään pieni lenkki metsässä. Eikä kummatkaan olleet paukuista millänsäkään. Lenkin jälkeen suunta rantaan ja uimaan. Tai Noah ui, Peikko juoksenteli vedessä muuten vaan ja minä katselin. Kylmää taitaa vesi olla, kun kylmä on ollut ilmakin ennen tätä päivää. Muttei se Noksua haittaa. Onneksi se kuitenkin nykyään tulee jo vedestä nätisti poiskin. Vähän pallon heittelyä rannalla ja kotiin ruuan laittoon. Päikkärit joutui kyllä ottamaan kanttarellikastikkeen päälle, mutta ehti sitä silti vielä ulkoillakin. Ihanaa kun on vihdoinkin kesä!