Pikku Peikko ♥ Ja vähän isompi poni ♥

Nyt kun kasvattaja on varmistanut, että toinen pojista olisi todellakin tulossa meille, alkaa oikeasti tuntua todelliselta, että.. Meille tulee pentu! Kokonaisuudessaan pentuja syntyi viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Nartuista kaksi on mustia kuten emänsä ja urokset siis ovat isänsä tavoin cifran värisiä. Sitten on yksi, kasvattajan sanoin, erilainen nuori, kultabrindle narttu. Ja kun sain sähköpostiini kuvankin, saatan uskaltaa laittaa sen tähänkin. Sama kuva on myös fb:n mudiryhmässä, mutten sieltä arvannut kauheesti jaella.

Kun nyt on viimeaikoina aika tavalla menneet koiravoittoisiksi nämä päivitykset, niin vaihteeksi vähän ponipäivitystäkin.

Ei niitä ole unohdettu tarhan perälle seisomaan, vaan kun arki on kuitenkin aika samankaltaista päivästä toiseen, ei ole kauheasti kertomista. Tänään kuitenkin käytiin pienemmän kanssa pitkästä aikaa ohjasajolenkillä. Ja voi sitä päristelyn määrää. Poni oli niin tyytyväinen ja tohkeissaan. Alussa tosin oli hieman ohjauksessa jotain häikkää, kun kovasti tuppasi kaveri kääntymään kohti. Liekö odotti palkkaa vai olisiko ehkä kotiin ollut halu, kun Limppu sinne niin surkeana jäi huutelemaan perään. No, se juttu saatiin keskusteltua selväksi ja matka jatkui ihan eteen päin. Sitten alkoi jarrut reistailla, mutta ei sen niin väliä, kun muuten meni hyvin. Kovaa mentiin ajoittain, kun annoin luvan, mutta askellajista en kyllä mene ihan takuuseen. Ravia se ei kuitenkaan ollut, eikä kyllä lähellekään puhdasta tölttiäkään. Posaria taisi posottaa menemään. Ja niin vaan posotti, vaikka tien yli loikki rusakkoa ja fasaania ja muutama kylän kakarakin. Ei paljon hetkauta pikku jutut tätä tyyppiä. Se on vaan niin paras ♥

Tämä kuva on eiliseltä illalta kun oltiin metsässä poikien kanssa. Tänään ei tullut kuvia otettua. Ihan oli tekemistä ilmankin tuon innokkaan lenkkikaverini kanssa.

Eilen siis oltiin illalla ponipoikien kanssa metsässä. Kuten edellisestä kuvasta näkyy, Limppu oli ajoittain eri mieltä suunnasta. Vaan kyllä se sieltä sitten ajan kanssa kuitenkin päätti tulla sinne minne mekin oltiin Ljúfurin kanssa menossa.

Tullaan tullaan! Paksukainen vauhdissa.

Aika kivasti lähtee karvaa kaikista nelijalkaisista, paitsi tietysti Marusta, kun siitä nyt vaan ei lähde karvaa, muuta kuin saksilla taikka koneella. Poneja ollaan raappailtu furminaattorilla ja piikkisualla ihan urakalla. Ja vielä sitä vaan riittää. Diiva ja Noahkin ovat saaneet osansa. Vaan kyllä on karvaa kaikki paikat pullollaan silti. Ja kai se pitäisi taas kaivaa ponin rasvatkin talviteloilta. Alkaa nimittäin olla ötököitä jo liikenteessä, vaikka öisin onkin ollut vielä pakkasta. Huoh...

Ljúfur tykkää kannella kaikkea ja saihan se taas tämänkin piikkisuan pureskeltua pilkkeeksi.. vai liekö ajatteli auttaa ja harjata kaverinsa.