Elämme jännittäviä aikoja

Eilen illalla saapui Noahin morsian tutustumiskäynnille. Tai niin oli ajatus, että saavat rauhassa ensin tutustua ja sitten vasta ehkäpä tänään itse asiaan. No, kuten yleensä eläinten kanssa, homma ei mene kuten suunnittelee. Narttu ei sitten mitään tutustumista kaivannut, vaan oli saman tien sitä mieltä, että parempi mennä suoraan asiaan. Ja Noahkin oli ihan innokas, joten astuminen tapahtui jo eilen illalla.

Tänään ei sitten enää mitään tapahtunutkaan. Seri oli yhä sitä mieltä, että ei tänne olla leikkimään tultu, mutta Noah taas halusi todellakin vaan leikkiä. Ei se oikein edes yrittänyt. Vaan ei se tilannetta sen kummemmin muuta. Jos niitä pentuja on tullakseen, niitä tulee. Jos taas ei, ei toisestakaan astumisesta tänään olisi ollut sen suurempaa apua. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Ja uskotaan siihen, että kyllä luonto hoitaa ja Noah todellakin tiesi, milloin on oikea aika. Ainakin sen olemus on nyt erilainen kuin eilen illalla nartun lähdettyä. Joten, ehkä se todellakin tietää.

Toinen jännittämisen aihe on se uusi harrastuskaverini. Pentujen pitäisi syntyä alkavalla viikolla. Narttu ei näytä mitenkään älyttömän isolta, mutta selvästi tiineeltä. Pentuja siis varmasti syntyy, mutta syntyykö niitä uroksia, se selvinnee hyvinkin pian. Kyllä jännittää.

Ja sekin jännittää, että Noksun ensimmäiset hakukisat lähestyvät hurjaa vauhtia. Toukokuussa on katsottuna kolmet kisat. Aika näyttää, mihin niistä mahdumme mukaan. Paketti alkaisi olla kuitenkin hyvin kasassa, joten toivon todella, että johonkin päästään ja mielellään ennen pennun kotiutumista. Se kun kuitenkin muuttaa sen verran asioita, että ihan heti ei viitsi kisoja ajatella. Mutta jos ei toukokuussa, niin sitten myöhemmin kesällä. Kisoja on kumminkin melkein vuoden vaihteeseen asti tarjolla. Eiköhän me siis vihdoinkin tänä kesänä saavuteta tavoite eli tulos hakukokeesta, ainakin ykkösestä, toivottavasti myös kakkosesta.