Ei mitenkään kauhean aktiivinen viikko takana, paitsi lenkkeilyn kannalta. Joka ilta ollaan tehty ihan reipas lenkki, 1,5-2 tuntia. Ja kun siihen päälle tulee paskanluonti sekä muu hepoisten hoito, on ulkoilua kertynyt vähintään se 3 tuntia illassa helposti. Ihan hyvin, kun ajattelee, että vapaa-aikaa työpäivän ja nukkumaan menon välissä on iltaisin kuutisen tuntia ja siinä ajassa tarttee tehdä kotityöt ja kaupassakäynnit ym. juoksevat menot. Ja täytyyhän sitä fb:ssäkin ehtiä pistäytymään ja syömään ja tekemäänkin se ruoka.
Ihan pienesti ollaan siinä sivussa sitten myös temppuiltu Noahin kanssa. Luoksetulon loppuasentoa ja sivulletuloa naksuttelemalla lähinnä. Noksu on opetettu tulemaan sivulle suoraan vasemmalta käännähtämällä, mutta kun se ei oikein toimi. Eli jos vire on korkea, käännähtää ihan miten sattuu eli yleensä yhden helikopterin kautta ympäri ja siitä sivulle. Jos taas vire on matala, käännös on hidas ja jää usein myös vajaaksi. Sitten on vielä variaatio "haastaminen" eli ottaa vasemmalla etutassulla tukea minun jalasta ja heittää itsensä perusasentoon. Tämä tapa on lopputuloksen kannalta paras.
 |
| Kerrankin keskittynyt koiraskoira :) |
Nyt olen kuitenkin päättänyt opettaa homman uusiksi eli kiertämällä sivulle. Auttaa todennäköisesti tulemaan eteenkin suoraan ja muutenkin tuntuu luonnollisemmalta tuolle. Kauan siinä menikin, että tajusin. Vaan kun en ole oikeastaan sitä edes ajatellut, kun tykkään vasemmalta kierähtämistavasta enemmän. Vaan kauaa ei sitä vastoin sitten mennyt, että koiraskoira sen oppi.
Ollaan tehty rallytokoillessa kaikenlaisia sivulletuloja ja käännöksiä vähän puolihuolimattomasti, joten ihan uutena ei homma tullut. Eilen tehtiin pihalla viimeisten lumien voimalla, kun koiraskoira vaatimalla vaati tekemistä, vaikka minulla olisi ollut muutakin tekemistä. Eteentuloa se tarjoaa nyt aina, kun kuvittelee minun jotain haluavan, ennen kuin heitän lumpparin, ja lähes käskystä kuin käskystä. Siitä sitten kädellä ohjaamalla ympäri sivulle. Ei niin helppoa kuin voisi luulla. Käsiohjauksesta huolimatta Noah saattaa sinkoilla ihan mihin sattuu, kun ei keskity. Kylmä peli, ei sitten tehdä mitään, jos ei kuunnella kunnolla. Sanoin normi puheäänellä "ei" ja yritin uudelleen, jolloin Noah yleensä alkaa yrittää vielä enemmän ja keskittyy vieläkin huonommin. Muutama yritys ja katkolle eli tyynesti koiraa huomioimatta jatkoin vain omia puuhiani. Hetken päästä uudelleen. Pikkuhiljaa pääsin jo naksauttamaan oikeasta toiminnasta ja muutaman naksautuksen jälkeen sain jättää käsiohjauksen pois. Viimeiset kerrat menivät täydellisesti ja ripeästi. Aikaa kului yhteensä taukoineen noin kymmenen minuuttia. Viisas koira. Saa nyt sitten nähdä, kuinka kauan se muistaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti