Talvilomapuuhia lämpimässä kevätkelissä

Likat lenkille lähdössä. Eivät viitsi kauheasti vanhat rouvat enää moista hötkyillä. Paitsi jos hihnat otetaan, silloin löytyy vauhtia vanhimmastakin. Nyt oltiin menossa vain metsään, enkä viitsi aina niitä naruja mukana kantaa, varsinkaan jos kamera on kaulassa.

Ei ne niin hötkyile metsässäkään, vaikka ihan hyvin liikkuvatkin. Minä kun pysähdyn kuvaamaan, likat ottaa heti levon kannalta.

Noah taas alkaa heti ilmaista...

...tai muuten vain hillua pitkin metsää, kun se on kivasti oppinut kiihtymään kameran esille ottamisesta. Sen verran on kuvaustilanteessa tullut heiteltyä milloin mitäkin.

Luntakin on vielä siellä täällä ja Noah hajustaa itseään kaikissa mahdollisissa metsän elävien jätöksissä...

...tai muuten vaan nauttii pyöriskelemällä lumessa, eikä likat ymmärrä mitään. Itseasiassa Maru on nuoruudessaan ollut samanlainen pyörijä ja kyllä Diivakin ajoittain aina katolleen heittää.

Ponit olivat eilen kunnon hikilenkillä. Ihan rauhassa mentiin viitisen kilometriä, mutta kun sattui olemaan vuoden tähän mennessä lämpimin päivä (+8), niin tulihan siinä turnukkaturkeille kuuma. Limpulta meinasi loppumatkasta loppua vallan kunto, mutta kun sai kuopsutella vähän kuraojassa, niin jaksoi sitten kotiin asti.

On se vaan kaunis ♥ Ja muutenkin niin mukava. Mikään ei pelota ja vaikka vähän joskus jossain jotain mörköjä olisikin, riittää kun pysähtyy paikalleen pörisemään. Eilen tosin piti hypätä metri ilmaan, kun yhdessä pihassa täti tuli juuri ulos ovesta ravistamaan mattoa. Limppu katsoi silmät ymmyrkäisenä, että mikä ihme sille tuli ja minä nauroin maha kippurassa molempien ilmettä.

Limppu pääsi kotimatkalla seurustelemaan rattaissa istuvan pienen ihmisen kanssa ja mukana oleva koirakin kovasti olisi kiinnostanut. Taisi tulla tauko tarpeeseen pappaheppasella, kun ei millään olisi halunnut enää matkaa jatkaa.

Treenikentältä löytyi sunnuntaina tällaista porukkaa. Pienenä vihjeenä, kaksi olisi vielä kaupan, vaalea narttu ja musta uros. Ja rotuhan on siis bouvier ja ikää 9 viikkoa. Reippaita, iloisia ja itsenäisiä pentuja.

Kerttu-mamma ja poikansa "Möksy".

Treenaamaan me sinne Noksun kanssa mentiin, vaikka pennut kieltämättä meinasivatkin viedä koko huomion. Ruutua x 2, piiloilmaisua ja tottista. Oltiin siis varsin reippaita.

Paikallamakuussa terävänä. Mamma on juuri palaamassa kopilta juoruamasta. Tulihan makuutettua, kun ilman juttuseuraa tai jotain katsottavaa on niin hiton tylsä seisoksia ja odotella ajan kulumista. Tuli siis pitkästä aikaa treenattua tätäkin ihan täydellä matkalla ja ylikin. Muutenkin tottis oli ihan ok. Seuraaminen oli oikeinkin tiivis, muttei silti nojannut yhtään.

Ilmaisutkin meni ihan hienosti, mutta ruudusta ei sitten kauheesti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäinen kierros meni ihan v..hitoiksi. Kaksi ensimmäistä esinettä löytyi vähän vahingossa ja viimeistään silloin olisi pitänyt älytä viheltää peli poikki, kun ei kauheasti intoa tahi ymmärrystä koiralla näyttänyt olevan. No, en älynnyt. Kolmas ajamalla. Uusinta otettiin helpottamalla eli näki kun vein esineet, vaikkei se olisi sitä enää tarvinut. Vire oli jo heti ihan toinen kuin ensiyrittämällä ja valmiitkin olisivat varmasti nousseet hyvin. Tällä kertaa kuitenkin näin, jotta varmistettiin onnistuminen ja hyvä mieli molemmille.

Voitasko vähän vielä jatkaa, jooko? Ei, kun nyt mennään jo kotiin. Rajansa se on hauskanpidollakin.