perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viikon vaiheet

Noah tuntuisi olevan kunnossa. Mikä sillä oli, ei ole minulle selvinnyt, mutta olemus verrattuna viime viikonloppuun on täysin toinen. Täysin levossa se oli lauantai aamun treenien jälkeen tiistai iltaan asti. Täysin levossa siis tarkoittaa sitä, ettei erikseen lenkkeilty tai treenattu, ulkoilut hoitui pihahommien yhteydessä. Pihalla ollaan kuitenkin aika paljon eli ihan paikallaan kaveri ei ollut. Mitään ihmeitä ei ilmennyt, ilmavaivoja ja väsymystä. Ei se pihalla paljoa liikuskellut ja sisällä nukkui. Tiistaina käytiin puolen tunnin remmilenkki ja lenkillä tyyppi vaikutti ihan normaalilta. Kotona kuitenkin väsytti. Keskiviikkona käytiin jo normilenkki eli suurin osa vapaana, kesto vajaa tunti. Vaikutti jo aika normaalilta kotonakin. Tehtiin sitten vielä esineruutu takamettään. Toimi hyvin, tosin treeni oli super helppo eli näki esineiden viennin.

Eilen oli hakutreenit ja hiukka olin vielä kahden vaiheilla päivällä, lähdenkö ollenkaan, mutta niin hyvältä vaikutti koiraskoiran kunto, että mentiin sitten kuitenkin. Viisi maalimiestä valmiina. Ensin ilmaisu + haltuun otto + palkaton (sai palkan minulta mennessä keskilinjalle), kaksi suoraa palkkaa, ilmaisu + palkka maalimieheltä kun olin tulossa, suorapalkka piilosta. Hirvittävän hienosti toimi Noah ja intoa oli vaikka muille jakaa. Se tuntui jo autosta ottaessa ihan eri koiralta kuin viimeksi. Kyllä se siis vaan kipeä oli, vaikken tiedäkään mistä. Hirveän huono omatunto on, kun en sitä heti tajunnut. Nyt on kuitenkin kaikki kunnossa. Tänään on jo yritetty saada Diivaakin leikkimään ihan urakalla.




Pikku Peikko on kohta jo viikon ikäinen. Kovasti odotan, että kasvavat vielä jonkin viikon ja luonteet alkavat erottumaan enemmän. Kovin on tasainen ja vahvan näköinen pentue. Ja niin mukavan pirteä pentukasa, kun kahden mustan lisäksi on kolme keskenään eriväristä kaveria. On kovin mielenkiintoista seurata, minkälaisiksi värit muotoutuvat ajan myötä. Ja minkälaiset turkit kavereille tulee. Kuvissa näyttäisi että tytöt olisivat kunnon kiharoita ja pojat sitten vähemmän, mutta mikä on totuus, selviää myöhemmin. Äidilläänhän on hyvä kihara turkki, isän turkki on erilainen. Täällä lisää pentusista, ketä kiinnostaa. Pentupäiväkirjaan päivitellään satunnaisesti pentueen kehityskulkua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti