Hitaasti eteenpäin

Viikko on mennyt hitaasti. Ihan en malttaisi odottaa pentujen tapaamista, enkä montaa muutakaan asiaa. Kuten sitä, että kumpi pojista on Pikku Peikko. Ja mikä Pikku Peikon nimi oikeasti tulee olemaan. Ja minkälainen se tulee olemaan. Ja tuleeko Noahista isä vai ei. Ja voihan aikajana tai joku muu juttu, joka nyt ei kulje eteenpäin yhtään mihinkään.

Miten se hidas viikko sitten on mennyt. No, lenkkeillessä lähinnä ja on me vähän treenattukin. Noah on ihan eri koira, kuin muutamaan viikkoon. Virtaa on vaikka muille jakaa ja mieli hyvä. Mikähän sillä oikein oli? Lenkilläkin mennään niin että heikompia hirvittää. Ja treenit sujuu. Ollaan tehty eteenmenoa. Ja sitten eteenmenoa. Ja vähän hakua. Ja ruutuakin. Vähän myös rallya. Ja piha-aksaa. Ja ollaan pyöräilty ja... Poneja on raapattu päivittäin ja kyllä kai se irtokarvan määrä väheneekin. Molempien selässäkin olen keikkunut ja Ljúfur on lenkkeillyt koirien kanssa. Tänään jopa ratsastin Ljúfurilla pienen pätkän ensimmäistä kertaa ikinä, eikä ponilla ollut mitään ongelmia. Ongelmat on enempikin minulla korvien välissä. Vaan pienin askelinkin pääsee päämäärään, vaikkakin hitaasti.

Limppu taitaa olla enempi eläkkeellä, kun ei sen jalat vaan enää ole kunnossa, eikä aina oikein mahakaan. Ja onhan sillä jo ikääkin, ensi kuussa 23v. Se saa liikkua sen minkä itse haluaa ja mielellään tekee. Heti jos sitä kiukuttaa eli selvästi jossain on jotain vialla, saapi olla ihan joutomiehenä. Kunhan sillä on vaan hyvä olla. Tänään ei ollut. Pihatreeniä tehtiin ja kaveri kävi kuumana tarhassa ja Limpun hermo ei pitänyt ja se uhkasi lähteä käsistä. Pyörittiin sitten portilla pienellä ympyrällä niin, että minulla meinasi lähteä taju ja niin kai Limpullakin, kun se sitten aika nopeastikin päätti olla välittämättä Ljúfurin intoiluista. Käveltiin vielä muutama kerta pihatietä edestakaisin, ennen kuin herra pääsi tarhaan. Hirveä hiki meinasi vallan yllättää kaikessa stressaamisessa ja vettä menikin aimo määrä "treenin" jälkeen, joka kesti ihan kokonaiset 20 minuuttia.

Kohti auringonlaskua ♥

Noahin treenit sitten... Niin sitä eteenmenoa. On keskitytty nyt lähinnä kunnon intoon päästä pallolle eli ei mitään kikkailuja. Pallo on näkyvästi heitetty kentän laitaan koiraa vähän härnäten ja sitten on saanut juosta. Torstaina päästiin jo ihan täysi matka ja vauhti oli hyvä ja eteneminen suoraa. Kyllä se siitä.

Ruutu tehtiin takamettässä eilen ja hyvin meni. Ihan ei vire ole kotona sama kuin vieraammassa paikassa ja autolla mennessä, mutta ihan ok kuitenkin. Palautukset oli taas hitaita eli täytyy taas keskittyä enempi pelaamiseen palautuksen jälkeen, kun nyt ollaan ihan otettu luovutus ja eikun uutta etsimään. Vaan ei huono olleenkaan.

Haussa tehtiin tällä kertaa taas vain hallintatreeniä maalimiehellä. Yhteensä kahdeksan imaisua, joilta kuudelta otin hallintaan ja kuljetin koiraskoiran keskilinjalle, kahdella maalimies palkkasi kun olin lähistöllä. Hyvin alkoi sujua, eikä edes yhtään ennakoinut. Selvästi oli kuitenkin huomattavissa, että kun olo on nyt ok, on tahto myös tapissaan eli tarvitsi aika kovat käskyt, toisin kuin edellisessä vastaavassa treenissä. Itse palkkasin satunnaisesti kuljettaessani, joko heti sivulle otossa tai vasta keskilinjalla tai jossain siinä välissä. Huomenna ollaan menossa Rotikkoon ja luvassa on tottista ja hakua. Varmaan otetaan ihan kunnon kisarata -tyyppinen treeni palkoilla. Ei me ehkä ihan kumminkaan toukokuussa olla kisavalmiita, mutta ei se niin vaarallista ole. Mennään sitten myöhemmin, jos jonnekin mahdutaan vielä myöhemmin kesällä. Keväällä on niin paljon helpompi päästä kisoihin, kun muutkin koirat ovat vielä talven jäljiltä keskeneräisiä.

Lopuksi vielä todistetta geelipallon ylivoimaisuudesta. Se on vaan niin suosittu lelu meidän laumassa lajista riippumatta. Noah pyysi mainitsemaan, että kaikesta huolimatta geelipallot ovat hänen omaisuuttaan, eikä ollenkaan typerien kavioeläinten, vaikka ne niitä yrittävätkin välillä omia. Eivät tosin edes yrittäisi, jos hän saisi päättää. Niih! Mutta kun meillä päättää mamma.....