Pentusemma

Koskaan ei voi liikaa varautua, joten jo jonkin aikaa sitten ilmottauduin Mia Skogsterin pentuseminaariin Piskipajalle. Kyseistä  koulutusta voin ehdottomasti suositella, vaikka kokonaan operantisti kouluttavilla saattaakin tulla ahdistuksen aiheita eteen. Nimittäin vaikka Mian koulutusmetodit perustuvatkin yksinomaan koiran motivaatioon ja haluun tehdä ihmisen kanssa, koiraa silti myös kielletään tarvittaessa tai jopa puututaan fyysisesti huonoon käytökseen. Mia on tehnyt koirillaan uskomatonta tulosta jo vuosia ja mielenkiinnolla odotin päivää, jonne pääsy meinasi ihan viime metreillä peruuntua, kun autoni ajatteli sanoa sopimuksen irti. Kiitokset ihanalle luottokorjaajalle, pääsin kuin pääsinkin paikalle, vaikka auton lopullinen korjaus tapahtuukin vasta parin viikon kuluttua.

Neljässäkymmenessä koirallisessa vuodessa on ehtinyt oppia yhtä sun toista, vaikkei minulla läheskään kaikille asioille ole hienoja sanoja opittuna. Päivän aikana tuli siis noin yksi kolmannes vanhan kertausta, toinen kolmannes uutta ja loput sitten asioita, jotka on niin iskostuneet selkäytimeen, etten edes ymmärrä osaavani mitään ihmeellistä. Nämä on niitä normi arjen juttuja, jotka tulee tehtyä enempää ajattelematta rutiinilla siinä sivussa, normaalia elämää eläessä. Siinä esimerkiksi Mian näyttäessä omalla kolmekuisella pennullaan kynsien leikkausta tai kertoessaan muusta, minulle itsestään selvästä, oli hyvää aikaa katsella muita osallistujia. Ja vaikka ymmärränkin, ettei nämäkään asiat ole uusille tai uudemmille koiranomistajille ollenkaan itsestään selviä, tuntui silti hullulta, että niitä pitää ihmisille opettaa. Kun minusta vaan tuntuu, että ne jutut kuuluu jotenkin jo ihmisen tehdasasetuksiin, eikä niitä siis erikseen tarvi opetella.

Noah 6kk harjoittelee seuraamista imuttamalla

Ruualla kouluttaminen on minulle aika tuttua, kun kaikki koirani olen ruualla enempi tai vähempi kouluttanut. Jotkut kokonaan ja kuten Noahin, osittain. Vaikka tuli siinäkin joitain ihan uusia juttuja esille. Lähinnä hienosäätöä, asioita joiden en ole ymmärtänyt vaikuttavan lopputulokseen niin voimakkaasti. Kuten käden asento ja paikka imutusharjoituksissa. Ylemmässä kuvassa siis ihan viturallaan, joten ihan on turha ihmetellä miksi koiraskoira tuppaa edistämään seuraamisessa, vaikka se ihan hyvässä paikassa näyttääkin tuossa olevan. Tätä täytyy siis ehdottomasti harjoitella ennen pennun kotiutumista.

En ole myöskään ymmärtänyt, että pentu pitäisi erikseen opettaa ahneeksi, kun kaikille pennuilleni on kuitenkin ruoka hirmuttoman hyvin kelvannut. Nälällä pelaaminen tietty on tuttua, mutta se ei, että ennen kuin aletaan tehdä mitään, opetetaan pentu tavallaan varastamaan ruokaa kädestä eli kasvatetaan motivaatiota ruokaan. Samalla pentu oppii targetin eli käden ja että sitä kuuluu seurata. Vasta kun pentu ei anna periksi tavoitellessaan ruokaa kädestä ja hakee vielä sen saatuaankin kontaktia saadakseen lisää ruokaa, on aika aloittaa itse koulutus. Peikon poika taitaa siis ensimmäiset viikkonsa meillä saada ruokansa ainoastaa minun kädestäni.. tai ainakin niin kauan, kunnes on tarpeeksi motivoitunut työntekoon :D

Noah 6kk, leikkiä ohjaajan kanssa

Leikkimisessä onkin sitten enemmän opittavaa, oikeastaan kaikki. Minä en ole tottunut käyttämään lelua kouluttamisessa ja tunnen itseni sen kanssa tosi tontuksi ja kädettömäksi. Noahille se on kuitenkin ehdottomasti paras palkka, joten olen vaan joutunut opettelemaan sitä. Eilen sain paljon ahaa-elämyksiä leikkiin liittyen, mutta harjoittelua se vaatii ja paljon. Sitäpaitsi huomasin myös, että olen minä jotain oppinutkin, koska huomasin muiden tekemiä virheitä leikissä. Ei se silti tarkoita sitä, että itse osaisi.

Muutamia asioita mitä tuli esille, vähän niin kuin tiivistelmä päivän annista.

Huolellinen pohjatyö pentuna kannattaa tehdä

- seuraamisessa

- luoksetulossa

- noudoissa

- eteenlähetyksessä

Tärkeimpänä motivaatio ja halu työskennellä ohjaajan kanssa, seuraamisessa myös paikka ja noudossa takaisinpaluun vauhti.

Muita tärkeitä pennulle opetettavia asioita.

- ohjaajan kunnioittaminen

- fyysisen käsittelyn sietäminen

- rauhoittuminen

- hallintakäskyt (Ei, Tänne, Odota, Irti)

- vieraiden koirien ohitukset

- nenätyöskentely

Vältä

- liian teknistä opettamista

- koeliikkeiden harjoittelua (Mia aloittaa omillaan vasta noin 2-vuotiaana koeliikkeiden harjoittelun)

- tärkeiden vaiheiden ohittamista

- liiallista stressiä ja pakotteilla aktivointia

- rajattomuutta ja turvattomuutta

Noah ja cottoni Ulla "välitunnilla" aika tarkalleen neljä vuotta sitten (4.4.2010)

Päivään kuului teoriaosuuden lisäksi Mian oman 3kk vanhan malipennun osaamisen esittelyä eli lähinnä pientä seuraamista imuttamalla ja leikkimistä. Sekä kahdeksan harjoituskoirakkoa, pennut iältään 4kk-1v. Mielenkiintoista oli ja päivä venähtikin suunniteltua pidemmäksi. Halli oli kylmä, muttei sekään haitannut ja aika meni hämmästyttävän nopeasti. Aamulla lähdin kotoa puoli kahdeksan pintaan ja kotona olin suurin piirtein 19.20 iltasella eli sellainen 12 tunnin rupeama. Siinä kun vielä hoiteli hevoset ja koirat ja ravitsi itsensä, niin ei tarvinut kauheasti nukkumattia enää huudella.