Sunnuntaina oltiin lähes koko päivä Rotikossa treenaamassa. Vettä satoi ja tuulikin oli aikamoista, mutta seura ihan ykkösluokkaa. Eikä koiratkaan pelittäneet pöllömmin.
Aloitettiin tottiksella. Noahin kanssa tehtiin vaan eteenmenoa ja jotain pientä pelaamista siinä sivussa. Telineet otettiin pallolla ihan vaan kun ovat Noahille oudot. Vaikka ei se paljoa katsele mitä hyppää, kun se on niin kivaa. Vire oli hyvä. Virtaa oli, muttei mennyt överiksi. Eikä vesisade ja märkä kenttä haitanneet yhtään. Hyvä mieli.
Tottistelun jälkeen siirryttiin grillikatokseen makkaran paistoon. Treenikaverin uuden colliepennun syntymää juhlistimme mustikkakukolla ja vanilijakastikkeella. Nam. Peikonpoika saa samanikäisen tyttökaverin, kivaa! Ihan mahtava kesä tulossa.
Sitten hakuilemaan. Noah teki kisanomaisen treenin, kuten suunnittelinkin. Tiesin kuitenkin maalimiesten sijainnin. Vasemmalle tyhjä pisto - ylitys - oikealla etukulmassa (melkein) umpipiilo - vasemmalla (etukulmasta 20m) avoin maalimies - oikealle tyhjä - vasemmalle tyhjä - oikealla avopiilo. Kaikilta maalimiehiltä otin hallintaan, mikä toimikin varsin hienosti. Ekalla palkkasin heti kun maalimies tuli piilosta. Toisella palkkasin vasta keskilinjalla, kun meinasin unohtaa kokonaan. Ei se kyllä Noksua haitannut. Kolmannella maalimies palkkasi kun kömpi piilosta. Hyvin liikkui ja intoa oli ihan kiitettävästi. Vauhti ei hiipunut yhtään. Vähän menee pistot taaksepäin, eikä ihan vähääkään. Miten niin Hertan pikkuserkku? Ihan samoin teki Herttakin, eikä sitä saatu koskaan korjattua. Koiraskoiralla ehkä on vielä toivoa, kun ei olla vielä ongelmaan juuri puututtu.
Hyvin meni päivä ulkoillessa sateesta huolimatta. Aamulla lähdin kotoa kymmenen maissa ja takaisin olin ilta kuuden huitteissa. Vielä koirien kanssa pieni pyörähdys metsässä ja illemmalla hevosten hoito. Ei tarvinut paljoa nukkumattia huudella.
Tänään käytiin ruutuilemassa. Pyörällä polkaistiin kolmisen kilometriä ampumaradan maastoon. Noah juoksi alkumatkan vapaana ja kyllä se juoksikin. Narussakin hölkötti menemään niin että sain taas polkea ihan kohtuullisen reippaasti. Hiki tuli. Perillä koira puuhun kiinni ja ruutua tallomaan. Sitten jo valmiiksi juostessa kuumunut koira, joka oli nähnyt tallomisen ja kuumunut vielä lisää, etsimään esineitä. Ja hyvin muuten etsikin. Löysikin helposti ja nopeasti ja vire oli hyvä, tietenkin. Näitä jos nyt jonkin aikaa tekisi, niin eiköhän se motivaatio taas palaudu paikalleen. Ehkäpä sittenkin yritän sinne kisoihin jo toukokuussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti