Piilosilla

Tällä viikolla ollaan treenattu hakua kaksi kertaa. Eilen oli ohjelmassa piilotreeniä. Noah oli tosi outo autosta ottaessa. Nuuskutti vaan ja vaikutti välinpitämättömältä. Yleensä vetää radalle nelivedolla. Nyt vaan haisteli., eikä pallokaan jaksanut juuri kiinnostaa. 

Sulo-piiloon kömpi kuitenkin maalimies eli -nainen, jonka Noah näki sinne menevän. Kansi jätettiin raolleen. Lähetys läheltä ja hyvin alkoi ilmaista kunnes päätti tunkea piiloon. Kielsin ja sen jälkeen homma menikin mönkään. Ilmaisu takkusi, katteli vaan minua tai läksi pois maalimieheltä. Ihan ei tainnut ymmärtää, mistä kielsin. Uusittiin useampi kerta umpinaisella piilolla. Liian usea, koska homma huononi kerta kerralta. Viimeisellä maalimies kehui piilosta heti kun haukkui. Nopea maahan-käsky hyvästä haukusta, maalimies ulos ja palkka. Harmitti kun joutui komentamaan ja kun en osannut lopettaa ajoissa. Onneksi tuo ei mene pienestä pilalle.

Otettiin sitten vielä uusinta kierros viimeisenä, jotta molemmille jäisi hyvä mieli. Hämäräkin alkoi jo hiipiä. Noah tuli autosta vanhalla moodilla. Kova kiire oli töihin, kuten yleensä. Maalimies piiloon ohjeena palkata heti kun aloittaa ilmaisun. Ja hyvinhän se alkoikin. Parin haukun jälkeen kansi auki ja pallo lentoon. Toiselle puolelle avoin maalimies, palkkaus vanhalla kaavalla. Sekin sujui erinomaisesti. Tavoite oli siis saavutettu. Molempien mieli parantui kummasti.

Nyt ei sitten enää iltaisin hakua treenatakaan kun pimeä tulee jo harmittavan aikaisin. Viikonloppuisin onneksi pystyy treenailemaan vielä pitkän tovin ennen lumien tuloa. Tai ainakin toivottavasti.

Tänään olin agilitykisoissa turistina. Ihan ex tempore aamulla lähdin kun fb-kaveri oli päivitellyt kisoihin menostaan. Ja hyvä että menin. Aapo teki hienon nolla radan hyppiksellä, joka oli luokan nopein ja voitto tuli että napsahti.

Aapo seuramestaruuksissa

Noahin kanssa hengailtiin kisapaikalla muutama tunti ja hyvin jaksoi koiraskoira käyttäytyä. Ensin tosin kävi aika kuumana ja iloinen skottipentu aiheutti raivarin kun hyppi nenille. Tovi meni ennen kuin murina loppui, mutta sitten olikin ihan ok koko loppuajan. Ajoittain jopa hämmästyttävän rauhallinen, ottaen huomioon että kaverit iloittelivat radalla. Pari verkkaestettä oli hallin pihalle kannettu ja muutaman kerran pääsi Noahkin sitten vähän tekemään. Kiva päivä.