Sennen-päivä Ruukissa ja pikatalvi

Viime sunnuntaina osallistuimme siis Sennenyhdistyksen Pääkaupunkiseudun alajaoston järjestämään tapahtumaan Ruotsinpyhtään Ruukissa. Kymenlaakso Sennen oli myös kutsuttu ja pari autollista meitä siellä olikin. Mukava päivä. 

Koirat saivat odotella aluksi autossa, kun odotus-/katselutila oli aika ahdas ja kaikilla koirat mukana. Ja niin taas muistin, mitä on osallistua tapahtumaan, missä suurin osa on perus kotikoiria, jotka seurustelee kaikkien kanssa pitkän narun päässä ja se on ihmisten mielestä ihan okei. Ei minusta. Eikä Noksusta. Se ahdistuu ahtaissa tiloissa, missä kuka vain voi yht'äkkiä syöksyä iholle. Noksu pääsi sisälle vasta kun olin ensin juoksuttanut sitä pihalla pallon kanssa ja tungos oli hieman hellittänyt. Ja sehän yllätti käyttäytymällä ihan hienosti ja olemalla suht rentokin alun kiehumisen jälkeen.

Ruukin maisemia

Olin ilmoittautunut Nose Work-kokeiluun ja meidän vuoro olikin heti esittelyjen jälkeen. Ensimmäinen kierros meni Noahilla vähän kaiken muun haisteluun, mutta löysi kuitenkin puolivahingossa ja pääsin palkkaamaan. Muutama toisto ja tauolle. Toisella kierroksella tiesi jo mitä teki ja löysi nopeasti. Mukava laji, jota aion ehdottomasti harrastaa myös jatkossa kotona.

Peikko pääsi myös hengailemaan sisälle ja leikkimään. Aluksi se leikkikin, mutta kyllästyi tapansa mukaan nopeasti. Namit kelpasi kyllä ja muutenkin sillä tuntui olevan ihan hauskaa. Käytiin pieni lenkki kaikki kolme yhdessä ja sitten pääsi Noah vähän vielä aksaamaan, kun kenttä oli tyhjentynyt. Ja voi kun sillä olikin hauskaa.

Tiistaina käytiin Kamburin kanssa kärryttelemässä. Ja kyllä huomasi, että lomailtu ollaan. Valjastettaessa ei olisi malttanut millään olla paikallaan ja kun viimein päästiin matkaan, piti ensimmäiset parisataa metriä tuijotella kaikkea. Sen jälkeen rentoutui, vaikka reippaasti etenikin. Kunnes kilometrin kohdalla väsähti tai kylästyi tai jotain. Vauhti nyt kuitenkin hidastui. Muuten lenkki meni oikein hienosti ja pari pientä ravipätkääkin otettiin. Takaisin tullessa oli jo lähes pimeää, eikä sekään tuottanut mitään ongelmia.

Appeella lenkin jälkeen.

Loppu viikko onkin mennyt lomaillessa hevosten osalta. Keskiviikkona oli tarkoitus irtojuoksuttaa molemmat yhdessä, muttei päästy kentälle. Koirat oli minulla mukana pihaton siivouksessa ja sen jälkeen tallin pihalla hengailemassa. Pieni lenkkikin heitettiin. Eilen sitten satoikin lunta aika reippaasti, joten tallille ei ollut mitään asiaa kesärenkailla, koska teitä ei oltu aurattu. Yritin kyllä, mutta annoin periksi jo ensimetreillä. Lykittiin sitten vähän lunta ja käytiin lenkillä.

Tausta harmaana koska lumipyry..

Tänään pääsin jo melkein tallille asti autolla. Viimeinen 700m piti kävellä, koska tallin tie oli auraamatta. Koirat oli mukana, mutten käynyt kuin moikkaamassa poneja ja heittämässä niille lisää heinää, kun se oli loppu. En sitten viitsinyt ottaa niitä, kun vapaalle heinälle tottuneet ponit olivat hysteerisen nälkäisiä ja jopa Ljúfur, joka rouskuttelee yleensä korren kerrallaan hissukseen, ahmi suun niin täyteen, ettei meinannut pystyä enää pureskelemaan. Huomenna sitten uusi yritys.

Vaihteeksi aurinkoakin

Syksy etenee ja sateet vähenee. No, ainakin väliaikaisesti. Tänäänkään ei ole satanut vielä lainkaan. Ponipoikien kanssa käytiin reilun tunnin lenkki ihanassa auringon paisteessa. Kamburilla oli tiistaina rokotus, joten sillä on vielä hikiliikuntakielto, josta syystä ei nyt päästä kärryttelemään. Ihan lomalla se oli eiliseen asti. Eilen vähän ohjasajeltiin kentällä, kun se alkoi jo tunkea melkein väkisin mukaan pihatolta. On se kyllä hauska. Lenkillä se nauratti ihan urakalla, kun hyppäsi hieman liioitellen ojien yli hassulla nelijalkaloikalla. Samaisten ojien yli, mistä Ljúfur käveli edes huomaamatta niitä. Yhtenä päivänä tehtiin ratsujuttuja maasta käsin ensin kentällä ja sitten tiellä. Takaisin pihaan palattuamme, juurtui Kambur selkäännousujakkaran viereen, eikä suostunut hievahtamaankaan. Otti oikein vielä ohjan suuhunsa ja veti vastaan, kun yritin saada sitä liikkeelle. Eihän siinä muu auttanut, kuin kiivetä selkään hetkeksi, että poni sai palkkansa.

Eläinlääkäri siis kävi tiistaina rokottamassa. Pyysin samalla vilkaisemaan leukapatin jämiä ja etuhampaita, jotka tällä hetkellä vähän yksiristikaksi vaiheessa, kun sekaisin on pysyviä sekä maitohampaita. Kummankaan suhteen ei syytä huoleen. Ja kyllä sai taas olla ylpeä fiksusta ponilapsesta, jonka ilmekään ei värähtänyt, kun klipperillä hurautettiin karvat pois leuasta tai muutenkaan. Korvat hörössä innoissaan vaan olisi osallistunut kaikkeen.

Kirpparilta löytynyt fleece koekäytössä hikilenkin jälkeen viime viikonloppuna. Eikä ole edes mitenkään hirmu suuri, vaikka on 145 senttinen.

Ljúfur on ollut nyt hiukan kevyemmällä liikunnalla sen kompuroinnin vuoksi. Jos vaikka olisi jotain vialla. Ei se kyllä ole enää kompuroinut, tänäänkin kerran koko lenkin aikana ja niitähän sattuu kelle tahansa silloin tällöin. Sitäpaitsi sille tekee varmaan hyvää sen ratsastusäksidentin jälkeen muutenkin nyt pitää taukoa totisemmasta puuhastelusta. Kolme kertaa olen selkään kiivennyt sen jälkeen ja joka kerralla stressitaso on ollut huima. Ja koska en halua vahvistaa sitä mielentilaa enää yhtään enempää, ollaan nyt pidetty sitten taukoa. Ohjasajettu on joitain kertoja, mutta lähinnä kuitenkin vain remmilenkkeilty.

Koirat on joutuneet hengaamaan aika lailla metsässä, koska siellä on aivan hervoton määrä suppilovahveroita ja niitä on sitten pitänyt tietysti kerätä, kun ei niitä halua talloakaan. Tänään haettiin ämpärillinen, niiden jo kerättyjen 2,5 ämpärillisen lisäksi. Puoli ämpärillistä meni työkaverille, yksi on kuivatettu ja yksi unohtui esikuivatukseen uunin päälle ja meni pilalle. Nyt on puolikas ämpäri kuivurissa ja toinen puolikas odottaa vuoroaan.

Koirat ovat lenkkeilleet myös ponien ja varsinkin Ljufurin kanssa ihan urakalla. Pari ertaa ollaan käyty myös ihmisten ilmoilla, mutta mitään ei olle vieläkään oikein harrastettu. Huomenna ollaan menossa sennenyhdistyksen tapahtumaan Ruukkiin, Strömfors Dog Sports hallille. Ohjelmassa lajiesittelyjä, joista yhtä lukuunottamatta kaikkia ollaan harrastettu enemmän tai vähemmän. Ainoa minulle tuntemattomampi juttu on Nose Work, joten sitä ollaan ilmoittauduttu testaamaan. Kiva kun kerrankin jotain tapahtumaa on niin lähellä, että voidaan osallistua, eikä ole hinnallakaan pilattu.

Sataa sataa ropisee

Siis todellakin sataa. Lähes taukoamatta ja joka päivä. Eilen meinasin jättää tallireissun kokonaan väliin, koska vettä tuli kaatamalla. Neljän huitteissa aloin jo olla niin tylsistynyt, että lähdin sitten kuitenkin. Ponien kanssa en tehnyt kyllä mitään, siivoilin vain vähän pihattotarhaa. Tänään käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa pieni lenkki, sateessa tietenkin. Pihattotarha lainehtii ja muistuttaa enemmän riisipeltoa kuin laidunta. Ojat kulkevat aidan vierustoilla, mutta koska tulvivat pitkin peltoja, niin märkää on.

Ennen kuin tämä hiton sadekausi alkoi, reipailtiin kyllä ihan reippaina enemmän ja vähemmän, milloin milläkin kokoonpanolla.

Vähän on tapahtunutkin. Viimeksi kun Ljúfur oli peräponina kärrylenkillä, se meni kertaalleen ihan kunnolla polvilleen. Aika alkumatkasta vielä, joten toivottavasti oli kyse vain vanhan ponin jäykkyydestä. Polvista näytti kuitenkin menneen vain vähän karvoja poikki, joten matka jatkui. Polvet kuitenkin olivat saaneet ihoon asti osumaa ja hiukan vuotivatkin. Poni kuitenkin liikkui puhtaasti, joten lenkki heitettiin kaikesta huolimatta. Ei ihan suunnitellun pituisena tai vauhtisena, mutta lenkki kuitenkin.

Asfaltti-ihottumaa polvissa.

Kamburin leukapatti alkoi myös oireilla. Sehän on kasvattanut kokoa jo jonkin aikaa ja viimein se sitten puhkesi. Sitä ennen se oli pari päivää kipeä, eikä siihen saanut koskea. Nyt kun se on vuotanut tyhjäksi, sitä ei juurikaan enää ole. Jotain veren sekaista nestettä sieltä tuli, ei siis mätää tms. Ja siinä oli/on kaksi reikää ihan vieretysten eli ettei vaan nyt kuitenkin olisi johtunut se keväinen naaman turvotus käärmeenpuremasta josta olisi tämä patti jäänyt, kun samalla puolellakin on. Miltään fisteleiltäkään ne eivät näytä, mutta voihan ne silti kuitenkin olla.

Ponipojat muutivat siis takaisin pihattoon viimeinkin viime torstaina. Toistaiseksi ovat kaksistaan, kun pihattokaveri on talliasukkina olosuhteiden pakosta. Mitään suurta hässäkkää ei muuttoon liittynyt. Molemmat kävelivät lähes suorinta tietä heinäpaalille ja juurtuivat siihen. Mitä nyt Kambur ensin järkyttyi syvästi, koska paalia oli siirretty. Se marssi päättäväisesti siis ensin vanhalle paikalle ja tuijotti hetken sen näköisenä, että mitähän v..tua? Pieni spurtti ja näköyhteys paaliin oli saavutettu. Askellaji muuttui saman tien hitaaksi käynniksi, kun nuori herra suunnisti syömään.

Koirat ovat lenkeilleet, muttei sitten muuta. Jos tästä taas pääsisi vauhtiin, kun autokin on taas alla. Hyvin ne kyllä oppivat laina-autossakin matkustamaan, eikä sinne odottamaan jäädessäänkään saaneet aikaan mitään katastrofia. Ihan pysyivät kiltisti takapenkillä.  Eivät silti olleet kovin paljoa mukana, vaikka jotenkin tuntui, että varsinkin Noah matkusti mielummin niin. No, nyt matkustavat jälleen tutussa häkissä. Auto vaan on vaihtunut.

Kuvakuulumisia

Lenkiltä tulossa edellisviikolla (kuvat Tuuli Jääskeläinen, Pieniä kavioita)

Aurinko paistaa jo niin alhaalta, että kultaa kivasti puiden latvat

Korppu rentoutuu lenkillä perjantai-iltana

Perjantai-iltana tallilta tullessa..

Samana iltana iltalenkillä järkkärin kanssa

Tehtiin pitkä lenkki eilen tällä kokoonpanolla 

Tämä kaunis puu, jolle kuva ei tee oikeutta, löytyi iltalenkillä eilen

Haasteita

Ljúfur on ollut aika lailla oma normaali itsensä muuten, paitsi ratsain se on stressaantunut ja valmiina sinkoamaan maata kiertävälle radalle. Viime viikolla taas kokeiltiin maastoilla, muttei siitä mitään tullut. Mennessä vielä selvittiin, vaikka virtaa olikin yli oman tarpeen. Takaisin tullessa homma alkoi mennä vaaralliseksi ja katsoin parhaaksi jalkautua, etten ainakaan aiheuta lisää traumoja jo entisten lisäksi. Vaikeaa oli tosin sekin, kun poni pomppi kuin vietereillä ja ohjat piti pitää tiukalla ja todella lyhyenä, jotta pysyttäisi poissa auton edestä. Edestä tuli myös yksi tallin hevosista ja takaa koko shettislauma ja kaikki tietysti samaan aikaan. Normaalistihan mikään noista asioista ei ponia stressaa, mutta nyt kun stressitaso oli jo valmiiksi korkea, niin sitten sitä lisäkipinää otettiin ihan kaikesta.

Jaksaa se yhä yllättää ihan positiivisestikin aina välillä. Nuo paniikithan ei suoranaisesti yllätä, mutta panikoimattomuus sitten senkin edestä. En päässyt tallille muutamaan päivään ja kun sitten lauantaina viimein pääsin, oli jo iltapäivä pitkällä. Joten ajan säästämiseksi molemmat "käsittelyyn" samaan aikaan. Samalla mietin, mitä tekisin. Kun en aina viitsisi juoksuttaakaan, enkä mitenkään olisi jaksanut lähteä lenkille, valjastin Korpun kärryjen eteen. Ljúfur seisoi vieressä koko operaation ajan, eikä ollut millänsäkään. Onhan se kärryjä ja valjastusta nähnyt, muttei ihan noin läheltä ja koska sen tapana on panikoida outoja juttuja aina välillä, odotin edes jonkinlaista reaktiota. Liikkeelle lähtiessä se hiukan puhisi, mutta tuli kuitenkin nätisti perässä naru löysällä. Muuta reaktiota ei sitten tullutkaan ja tehtiin ihan kunnon lenkki ja kaikki sujui ihan loistavasti. Korppukin toimi ihan just niin kuin viime aikoina on toiminutkin eli täydellisesti. Pari ravipätkääkin otettiin, eikä niissäkään ongelmia. 

Eilen Korppu oli taas kärryjen edessä, mutta käytiin vain pieni lenkki ja pelkästään käyntiä. Aiemmin ei ollakaan kahta päivää peräkkäin kärrytelty, vaan en huomannut mitään ihmeellistä mielentilassa tai jaksamisessa. Ihan yhtä lailla rauhallisesti korvat hörössä kipitteli menemään, kuten yleensäkin. Laitumelle siirryttiin taas ratsain ja sekin sujui hienosti. Pitkään aikaan ei olla muistettu tai sitten poni on ollut niin hikinen, että on joutunut suihkuun, enkä ole märkään selkään viitsinyt kiivetä. Se kun ei ole niin tärkeää. Ja parempi se onkin harrastaa ratsujuttuja hyvin harvakseltaan muutenkin, kun tuota ikääkään ei vielä ole paljoa. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Hyvässä mallissa on kuitenkin sekin homma. Tuskin tuottaa ongelmia sitten kun voi kunnolla alkaa ratsastaa. Hyvä pohja kuitenkin on olemassa ja paranee kokoajan.

Kuva viime tiistailta, kun oltiin koirien kanssa lenkillä.

Koirat ovat lenkkeilleet ihan aktiivisesti ja varsinkin, kun en tallillekaan päässyt. Perjantaina tehtiin tämän kesän/syksyn ensimmäinen retki kauppaan pyöräillen. Viime kesänähän harrastettiin sitä paljonkin ja muutenkin pyöräiltiin pitkiä matkoja. Nyt ei ole oikein ollut aikaa moiseen, eikä tarvettakaan ennen kuin nyt, kun olen hetkellisesti autoton. Hyvin jaksoivat kuitenkin molemmat, varsinkin Peikko. Noah aina kiihtyy sen verran, että väsyttää itsensä osittain jo sillä. Vaan meinasin kuitenkin tänäänkin pyöräillä. Koirat joutuvat kuitenkin olemaan kotona kun lähden tallille, koska laina-autoon ei häkki mahdu, enkä jätä niitä valtoimenaan autoon hillumaan yhtään. Eilenkin kun kävin kaupassa ja samalla lenkillä koirien kanssa, odottivat kauppareissun ajan kaupan eteen kiinni sidottuina. Se on niille kuitenkin tuttua, toisin kuin auton takapenkillä matkustaminen noin ylipäätään. Hyvin ne sielläkin kuitenkin menivät, ainakin eilen. Saa nähdä sitten jatkossa...

Kesälomapäiväkirja vol2 osa4

7.9. torstai

Viimeisiä viedään. Alkaa nimittäin loma lähestyä loppuaan. Sitten ei taas olekaan odotettavissa ylimääräisiä vapaita hetkeen. Itsepäisyyspäivä ja jouluna muutama sentään, talviloma sitten joskus. Sitä odotellessa.

Sadepäivä. Tallille siis aamupäivästä kun ei vielä niin kovasti satanut. Ilman kesäihottumaa, tuskin olisin mennyt ollenkaan, mutta koska Luippis on hoidettava, niin mentävä oli. Samalla siivosin laidunta vähän, kuten joka päivä toki muutenkin. Poni joutui myös hieman urheilemaan eli ohjelmassa oli irtojuoksutusta kentällä parisenkymmentä minuuttia.

Koirat pääsi lenkille vasta illalla, kun sade hellitti hetkeksi tai kuten myöhemmin totesin, loppui kokonaan. Pyörällä käytiin reilun neljän kilometrin lenkki ja molemmat osasivat käyttäytyä. Ei siellä tosin ketään muita näkynyt kuin me. Vielä pukkaa hiukan jääkautta kuitenkin, jos vaikka tulisi tavaksi tuo totteleminen. Vaikka kyllähän nuo yleensä hyvin hanskassa ovatkin, eihän niitä muuten vapaana voisi pitää. Nyt vaan on vissiinkin lomailu vaikuttanut niihinkin ja korvat on olleet puoliteholla. Eiköhän nuo taas asetu.


8.9. perjantai

Lähdettiin taas kylille koirien kanssa. Ensin hallille ja hallin metsään hetkeksi. Hiukan sai "tehdä töitä", että pysyivät käskemättä lähistöllä vieraiden hajujen maailmassa. Vaihdoin siis suuntaa aina kun sinkosivat näkymättömiin mutkan taakse polulla. Hiffasivat lopulta. Hihnaanhan tulevat automaattisesti kun hihnat kilahtavat eli se ei ole ongelma. Noah pääsi halliinkin juoksemaan pallo suussa itsekseen. Peikko ei taas suostunut tulemaan edes autosta ulos. Käytiin välillä muualla pieni lenkki ja palattiin hallille. Noahille taas pallo suuhun ja halliin Peikko mukana. Peikko teki putkia yksinään ja Noah juoksi. Kotimatkalla käytiin vielä omalla kentällä, missä Noah jatkoi pallon kanssa juoksemista ja Peikko linnoittautui taas autoon.

Sateen ajan oltiin taas kotosalla. Ruoan laittoa ja muuta sellaista. Tallille sateen lakattua. Kambur puomille ja kärryt perään. Yhtään ei olisi huvittanut ja ajattelinkin tehdä vain pienen lenkin, "koeajaa" uudet ohjat vain, mutta kun liikkeelle pääsi niin tulihan sitä matkaa taas. Ja olisi tullut varmaan enemmänkin ilman noita hiton hirvikärpäsiä. Ajaminen on kivaa ja ohjatkin toimi hyvin, samoin poni. Tiedä sitten oliko syy ohjissa vai ponissa, mutta herkästi toimi kaveri tänään.

Vanha kuva, tänään ei aurinkoa paljoa näkynyt.

Vielä kun hoidin Ljúfurin ja siivosin laidunta, niin johan kello oli taas jo kahdeksan. Kummasti se aika vaan menee, vaikka ei teekään oikein mitään. Kuinkahan sitä taas ensi viikolla ehtii yhtään mitään...


9.9. lauantai

Sadepäivä. Taas. Yllättäen. Not. Vaan minkäs teet. Kun olisi kunnon sadekamppeet, ei sade edes haittaisi, mutta kun kastuu läpimäräksi alta aikayksikön, niin ei paljoa ulos tee mieli. Siis ainakaan silloin kun sataa kunnolla. Kuten tänään. Kotihomia siis ja löysäilyä. Kun sade lakkasi viimein, kello oli jo niin paljon, ettei tallille enää viitsinyt lähteä. Lähdin siis vaan koirien kanssa lenkille. Kovin hyvin tottelivat molemmat, ei tarvinut juuri kuiskausta kovempaa ääntä käyttää. Eikä Noahkaan kauheasti kiihtyillyt, mitä nyt vähän alussa.

Nyt on sämpylät uunissa. Kummasti sitä tulee aina leivottua jotain, kun on ylimääräistä aikaa. Hyvin harvoinhan sitä on, kun yleensä loppuu aina vuorokaudesta tunnit kesken, mutta lomalla sadepäivänä tai muuten kurjalla kelillä tuoreet sämpylät on just parasta. Toivottavasti huomenna ehtii puuhata hevosten kanssa kastumatta, kun sitten taas onkin aika kortilla.


10.9. sunnuntai

Viimeinen lomapäivvä oli mennä ihan pilalle tai ainakin hukkaan, kun nukuin aivan liian pitkään. Ehdin silti ihan kivasti kaikkea, kuten olemaan yli kuusi tuntia tallilla. Kummasti se aika vaan kuluu.

Kambur pääsi tänäänkin ajolenkille. Ensin vuoltiin vähän kavioita, jotka oli alunperinkin hyvässä kuosissa. Tarve kuitenkin jo oli ja kun vielä virittelin vanhoihin tossuihin pohjalliset, kun pohjat on jo kuluneet puhki, oli vähän pakkokin. Hyvin toimi tossut pohjallisen kanssa ja saatiin taas lisäaikaa, ennen kun on pakko hankkia uudet. Viimein kärryt perään ja baanalle. Ilma oli hiostava, joten käveltiin vaan noin 5km mittainen lenkki. Silti hiki oli ponilla jo ennen puolta matkaa. Muuten lenkki olikin perjantain toisinto eli poni toimi super hyvin ja herkästi.

Välillä vähän juoruamista ja hengailua, samalla kun laittelin Luippista hiljakseen kuntoon. Viimein oli pakko lähteä liikenteeseen, ettei pimeä ihan pääse yllättämään. Eikä päässyt, vaikka lähellä olikin. Koirat pääsi Ljúfurin mukaan lenkille keräämään hirvikärpäsiä. Koirista en tiedä, mutta minulla ja Ljúfurilla niitä oli ihan riittämiin vaivoina. Tulisi jo yöpakkaset niin pääsisi niistäkin. Ja muistakin ötököistä. Viime syksynä kylmeni aikaisin ja ötökät katosivat ja tulivat vasta tosi myöhään keväällä alkukesästä takaisin. Eikä niitä edes ole ollut paljoa, joten helpolla on päästy. Olisin silti valmis jo luopumaan.

Kesälomapäiväkirja vol2 osa3

4.9. maanantai

Samalla kun kävin asioilla Kotkassa, järjestin koirille taas hieman aktiviteettejä. Auton jätin sakumaanien tottiskentän laidalle ja lähdin lenkille. Takaisin tullessa vähän treenattiin. Noah teki tottista ja ihan hyvin tekikin, kunnes eteenmeno palkka oli liikaa, eikä enää pystynyt keskittymään mihinkään. Sai siis palata hetkeksi autoon ja Peikko kävi sillä aikaa etsimässä Noksun pallon. Se on sen mielestä kumminkin ihan kivaa, ainakin sen kerran. Ihan kivasti ja nopsasti pallo palautuikin minulle ja sen kanssa saatiin jopa jonkinlaista leikkiä aikaiseksi. Noahkin muisti taas hetken mietittyään, että kannattaa ehkä keskittyä enemmän käskyihin kuin palloon ja molemmat pääsivät pulahtamaan jokeen. Sen jälkeen vielä hurjat rallitukset kentällä Noah pallo suussa ja Peikko muuten vain mukana. 

Kotona ruokaa itselle ja puruluut koirille. Sitten polkupyörän takarenkaan vaihto ehjään. Koirat touhusivat keskenään pihalla sen ajan. Sen jälkeen saivatkin sitten jäädä kotiin nukkumaan, kun lähdin tallille. 

Kambur pääsi vaihteeksi ajolenkille. Hirvikärpästen takia ei menty kovin pitkälle, mutta muutaman ylimääräisen mutkan kautta saatiin lenkille pituutta kuitenkin melkein kuusi kilometriä. Nyt metiin taas hiukan kovempaakin, kun mielentila kuitenkin oli ihan rauhallinen. Laukkaakin, kun laukalle itse vaihtoi ja sitten kannustin jatkamaan. Kun ei tuosta voi raviponia tulla niin laukkakin on ihan ok kärryjen kanssa ja oppiipahan samalla ratsun uraa ajatellenkin. Lopuksi saatiin hyvä pätkä ihan pyydetyissä askellajeissa laukka mukaan lukien. Peltolenkin aikana hiukan hirvitti, että kuinkahan kaveri mahtaa innostua, kun vanha pihattokaverinsa rallitti pellolla ratsastajan kanssa. Mutta hyvin malttoi kuunnella, vaikka hiukan kiihtyikin.

Ljúfurkin joutui oikeisiin töihin pitkästä aikaa. Mentiin kentälle pyörittelemään ohjasajon merkeissä. Ja vaikka kuvasta toisin voisi päätellä, oli poni ihan hirveän hieno. Väistötkin sujui ja muutenkin ihan pienen hetken alussa kaahotettuaan, keskittyi tosi hyvin kaikkiin juttuihin. Puoli tuntia saatiin kevyesti kulutettua kentällä, mikä hämmästytti kuskia kovin ja kun vielä käytiin pieni lenkki pellolla, olikin jo melko hämärää. 

5.9. tiistai

Päivällä koirien kanssa pitkällä pyörälenkillä. Ja voi kuinka olikin kivaa pitkästä aikaa. Noin 12km kertyi matkaa ja aikaa kului pysähdyksineen noin kaksi ja puoli tuntia. Noah oli rasittava, kun kiihtyi taas liikaa ja homma meni ajoittain sinkoiluksi ja kiljumiseksi. Plus että, vedestä sitä ei taas saanut pidettyä poissa, joten korkealla kalliolla meren rannalla, oli se pakko laittaa kiinni, kun olisi hullu muuten hypännyt. Kotimatkalla Peikko taas oli tottelematon ja vilahti moikkaamaan vastaan tullutta koiraa ja joutui ajetuksi laumasta. Se tehoaa yleensä ja niin nytkin. Se myös pyöri jossain mädässä sienessä tai vastaavassa ja joutui pesuun. Että sellainen lenkki, mutta olipa vaan kiva pyöräillä kaikesta huolimatta.

Ljúfurilla oli tänään vapaapäivä eli se sai vain ihottumahoidon ja hieman seurustelua, kuten namivenytyksiä ja pihalla hengailua. Se oli kovin hyvällä tuulella ja rento taas tänään, vaikka kuului paukettakin.

Kambur harjoitteli ratsujuttuja tällä kertaa, korvien välille siis enemmän puuhaa kuin lihaksille. Ensin tehtiin kentällä maasta ohjausta. Alkuun oli vaikeaa, varsinkin kentän takapäädyssä oli jotain epäilyttävää ja pisti hanttiin ihan tosissaan. Kierroskin oli se vaikeampi eli oikea, kun aloitettiin tarkoituksella siitä. Alkoi kuitenkin sujua muutaman "taistelun" jälkeen. Sitten ihan perus selkäännousutreeniä, mikä meni hyvin. Ei haitannut häiriö eikä mikään, vaan hyvin keskittyi ja seisoi paikallaan. Pyysin vielä tallikaveria kiipeämään selkään maasta, kun halusin tietää mitä tyyppi siitä tuumaa (minulta ei onnistu). Sekä tietysti uusi ihminen selässä oli uusi juttu. Eihän siellä vielä muita ole ollut kuin minä. Eipä se mitään tuumannut, enkä kyllä odottanutkaan. Käveltiin pienesti pihalla vieraan kuskin kanssa ja sekin oli ihan okei, vaikka hälinää ja kaikkea oli, kun piha täynnä porukkaa. Hieno mies. Käytiin vielä pieni talutuslenkki tiellä, missä nousin kerran selkään ja liikuttiin muutama metri eteenkin päin. Pihassa vielä sama. Hyvä treeni. Hyvä mieli.

Kiitos Tuuli (Pieniä Kavioita)

6.9. keskiviikko

Koirien kanssa metsässä sieniä etsimässä varustautuneena pipoon ja korkeaan kaulukseen. Hirvikärpäsiä ei kerätty mukaan tuolta lenkiltä yhtään kyllä, eikä varmaan oltaisi kerätty ilman suojavarustustakaan. Vaan kotiin tultua, pyörähdettiin vielä tuossa talon takana metsässä hakemassa muutama suppilovahvero ja sieltä sitten saatiin mukaan myös hirvareita. Yök! Vaikka tulee niitä pihaankin, joten.. Sienten lisäksi keräsin pihlajanmarjoja, jotka ovat nyt kuivurissa. Kokeilen, jos saisi kuivatettua ja säilöttyä sillä tavalla hevosille. Ruusunmarjaakin voisi tänä vuonna kokeilla. Nokkosta minulla onkin kuivana aika paljon. Muuta ei tänä vuonna tullutkaan kerättyä. Viime vuonna kuivatin nokkosen lisäksi myös voikukkaa, koivua ja kanervaa. Kanervaa on vielä jäljellä jonkin verran.

Kotona odotti postilaatikossa paketti, joka tiesikin pientä askartelua. Tilasin nimittäin viime viikolla grippinauhaa ajo-ohjiksi Korpulle ja olisin tilannut grippiä myös ohjiksi, mutta sopivaa väriä ei ollut. Tilasin siis biothane nauhaa, kun sitä löytyi oikean värisenä. Askartelin niihin siis itse lukot päihin ja nyt Skorpanilla on ihan omat kunnolliset ajo-ohjat ja ohjat. Toivottavasti kiinnitykset kestää. Olisin halunnut varmistaa vielä liimalla, mutta liima oli kuivunut, joten pelkillä niiteillä mennään ainakin toistaiseksi.

Ajo-ohjat puna-mustaa grippiä ja ohjat lilaa biothanea. Hienot tuli.

Illemmalla koirat pääsivät vielä Ljúfurin kanssa lenkille. Ljúfur oli hieno ja Noahkin ihan ok suurimmaksi osaksi, mutta Peikko joutui taas ajetuksi laumasta, koska meni omia menojaan, eikä kuunnellut. Kävipä taas moikkaamassa vastaantulleita koiriakin, kuten Noahkin kyllä. Tosin osin omaa syytäni, kun oltiin tallin tiellä (yksityistie), enkä osannut kuvitellakaan että siellä joku olisi, vaikka koirat selkeästi reagoivatkin outoihin hajuihin jo aiemmin. Tallilla vielä Noah räjähti ja hyökkäsi tutun koiran kimppuun, jonka tuijotusta en huomannut, enkä siis ollut varautunut. En koskaan anna sen vastata tuijotukseen, koska se kyllä provosoituu siitä. Muutenhan rähinä ei kuulu Noksun tapoihin. Tuo oli toinen kerta sen kohta kahdeksan vuoden elämän aikana, kun siltä palaa käämi, jos ei auton vahtimista oteta lukuun. Toivotaan, että oli myös viimeinen kerta. Se kun on aina ollut niin helppo tuon asian suhteen.

Ollaan lenkkeilty ja ollaan hoidettu ja nyt tää vois ottaa sitä namia. Tää ois kyl ansainnu. Ruokakin kelpais.