4.9. maanantai
Samalla kun kävin asioilla Kotkassa, järjestin koirille taas hieman aktiviteettejä. Auton jätin sakumaanien tottiskentän laidalle ja lähdin lenkille. Takaisin tullessa vähän treenattiin. Noah teki tottista ja ihan hyvin tekikin, kunnes eteenmeno palkka oli liikaa, eikä enää pystynyt keskittymään mihinkään. Sai siis palata hetkeksi autoon ja Peikko kävi sillä aikaa etsimässä Noksun pallon. Se on sen mielestä kumminkin ihan kivaa, ainakin sen kerran. Ihan kivasti ja nopsasti pallo palautuikin minulle ja sen kanssa saatiin jopa jonkinlaista leikkiä aikaiseksi. Noahkin muisti taas hetken mietittyään, että kannattaa ehkä keskittyä enemmän käskyihin kuin palloon ja molemmat pääsivät pulahtamaan jokeen. Sen jälkeen vielä hurjat rallitukset kentällä Noah pallo suussa ja Peikko muuten vain mukana.
Kotona ruokaa itselle ja puruluut koirille. Sitten polkupyörän takarenkaan vaihto ehjään. Koirat touhusivat keskenään pihalla sen ajan. Sen jälkeen saivatkin sitten jäädä kotiin nukkumaan, kun lähdin tallille.
Kambur pääsi vaihteeksi ajolenkille. Hirvikärpästen takia ei menty kovin pitkälle, mutta muutaman ylimääräisen mutkan kautta saatiin lenkille pituutta kuitenkin melkein kuusi kilometriä. Nyt metiin taas hiukan kovempaakin, kun mielentila kuitenkin oli ihan rauhallinen. Laukkaakin, kun laukalle itse vaihtoi ja sitten kannustin jatkamaan. Kun ei tuosta voi raviponia tulla niin laukkakin on ihan ok kärryjen kanssa ja oppiipahan samalla ratsun uraa ajatellenkin. Lopuksi saatiin hyvä pätkä ihan pyydetyissä askellajeissa laukka mukaan lukien. Peltolenkin aikana hiukan hirvitti, että kuinkahan kaveri mahtaa innostua, kun vanha pihattokaverinsa rallitti pellolla ratsastajan kanssa. Mutta hyvin malttoi kuunnella, vaikka hiukan kiihtyikin.
Ljúfurkin joutui oikeisiin töihin pitkästä aikaa. Mentiin kentälle pyörittelemään ohjasajon merkeissä. Ja vaikka kuvasta toisin voisi päätellä, oli poni ihan hirveän hieno. Väistötkin sujui ja muutenkin ihan pienen hetken alussa kaahotettuaan, keskittyi tosi hyvin kaikkiin juttuihin. Puoli tuntia saatiin kevyesti kulutettua kentällä, mikä hämmästytti kuskia kovin ja kun vielä käytiin pieni lenkki pellolla, olikin jo melko hämärää.
5.9. tiistai
Päivällä koirien kanssa pitkällä pyörälenkillä. Ja voi kuinka olikin kivaa pitkästä aikaa. Noin 12km kertyi matkaa ja aikaa kului pysähdyksineen noin kaksi ja puoli tuntia. Noah oli rasittava, kun kiihtyi taas liikaa ja homma meni ajoittain sinkoiluksi ja kiljumiseksi. Plus että, vedestä sitä ei taas saanut pidettyä poissa, joten korkealla kalliolla meren rannalla, oli se pakko laittaa kiinni, kun olisi hullu muuten hypännyt. Kotimatkalla Peikko taas oli tottelematon ja vilahti moikkaamaan vastaan tullutta koiraa ja joutui ajetuksi laumasta. Se tehoaa yleensä ja niin nytkin. Se myös pyöri jossain mädässä sienessä tai vastaavassa ja joutui pesuun. Että sellainen lenkki, mutta olipa vaan kiva pyöräillä kaikesta huolimatta.
Ljúfurilla oli tänään vapaapäivä eli se sai vain ihottumahoidon ja hieman seurustelua, kuten namivenytyksiä ja pihalla hengailua. Se oli kovin hyvällä tuulella ja rento taas tänään, vaikka kuului paukettakin.
Kambur harjoitteli ratsujuttuja tällä kertaa, korvien välille siis enemmän puuhaa kuin lihaksille. Ensin tehtiin kentällä maasta ohjausta. Alkuun oli vaikeaa, varsinkin kentän takapäädyssä oli jotain epäilyttävää ja pisti hanttiin ihan tosissaan. Kierroskin oli se vaikeampi eli oikea, kun aloitettiin tarkoituksella siitä. Alkoi kuitenkin sujua muutaman "taistelun" jälkeen. Sitten ihan perus selkäännousutreeniä, mikä meni hyvin. Ei haitannut häiriö eikä mikään, vaan hyvin keskittyi ja seisoi paikallaan. Pyysin vielä tallikaveria kiipeämään selkään maasta, kun halusin tietää mitä tyyppi siitä tuumaa (minulta ei onnistu). Sekä tietysti uusi ihminen selässä oli uusi juttu. Eihän siellä vielä muita ole ollut kuin minä. Eipä se mitään tuumannut, enkä kyllä odottanutkaan. Käveltiin pienesti pihalla vieraan kuskin kanssa ja sekin oli ihan okei, vaikka hälinää ja kaikkea oli, kun piha täynnä porukkaa. Hieno mies. Käytiin vielä pieni talutuslenkki tiellä, missä nousin kerran selkään ja liikuttiin muutama metri eteenkin päin. Pihassa vielä sama. Hyvä treeni. Hyvä mieli.
6.9. keskiviikko
Koirien kanssa metsässä sieniä etsimässä varustautuneena pipoon ja korkeaan kaulukseen. Hirvikärpäsiä ei kerätty mukaan tuolta lenkiltä yhtään kyllä, eikä varmaan oltaisi kerätty ilman suojavarustustakaan. Vaan kotiin tultua, pyörähdettiin vielä tuossa talon takana metsässä hakemassa muutama suppilovahvero ja sieltä sitten saatiin mukaan myös hirvareita. Yök! Vaikka tulee niitä pihaankin, joten.. Sienten lisäksi keräsin pihlajanmarjoja, jotka ovat nyt kuivurissa. Kokeilen, jos saisi kuivatettua ja säilöttyä sillä tavalla hevosille. Ruusunmarjaakin voisi tänä vuonna kokeilla. Nokkosta minulla onkin kuivana aika paljon. Muuta ei tänä vuonna tullutkaan kerättyä. Viime vuonna kuivatin nokkosen lisäksi myös voikukkaa, koivua ja kanervaa. Kanervaa on vielä jäljellä jonkin verran.
Kotona odotti postilaatikossa paketti, joka tiesikin pientä askartelua. Tilasin nimittäin viime viikolla grippinauhaa ajo-ohjiksi Korpulle ja olisin tilannut grippiä myös ohjiksi, mutta sopivaa väriä ei ollut. Tilasin siis biothane nauhaa, kun sitä löytyi oikean värisenä. Askartelin niihin siis itse lukot päihin ja nyt Skorpanilla on ihan omat kunnolliset ajo-ohjat ja ohjat. Toivottavasti kiinnitykset kestää. Olisin halunnut varmistaa vielä liimalla, mutta liima oli kuivunut, joten pelkillä niiteillä mennään ainakin toistaiseksi.
Illemmalla koirat pääsivät vielä Ljúfurin kanssa lenkille. Ljúfur oli hieno ja Noahkin ihan ok suurimmaksi osaksi, mutta Peikko joutui taas ajetuksi laumasta, koska meni omia menojaan, eikä kuunnellut. Kävipä taas moikkaamassa vastaantulleita koiriakin, kuten Noahkin kyllä. Tosin osin omaa syytäni, kun oltiin tallin tiellä (yksityistie), enkä osannut kuvitellakaan että siellä joku olisi, vaikka koirat selkeästi reagoivatkin outoihin hajuihin jo aiemmin. Tallilla vielä Noah räjähti ja hyökkäsi tutun koiran kimppuun, jonka tuijotusta en huomannut, enkä siis ollut varautunut. En koskaan anna sen vastata tuijotukseen, koska se kyllä provosoituu siitä. Muutenhan rähinä ei kuulu Noksun tapoihin. Tuo oli toinen kerta sen kohta kahdeksan vuoden elämän aikana, kun siltä palaa käämi, jos ei auton vahtimista oteta lukuun. Toivotaan, että oli myös viimeinen kerta. Se kun on aina ollut niin helppo tuon asian suhteen.
Ljúfurilla oli tänään vapaapäivä eli se sai vain ihottumahoidon ja hieman seurustelua, kuten namivenytyksiä ja pihalla hengailua. Se oli kovin hyvällä tuulella ja rento taas tänään, vaikka kuului paukettakin.
Kambur harjoitteli ratsujuttuja tällä kertaa, korvien välille siis enemmän puuhaa kuin lihaksille. Ensin tehtiin kentällä maasta ohjausta. Alkuun oli vaikeaa, varsinkin kentän takapäädyssä oli jotain epäilyttävää ja pisti hanttiin ihan tosissaan. Kierroskin oli se vaikeampi eli oikea, kun aloitettiin tarkoituksella siitä. Alkoi kuitenkin sujua muutaman "taistelun" jälkeen. Sitten ihan perus selkäännousutreeniä, mikä meni hyvin. Ei haitannut häiriö eikä mikään, vaan hyvin keskittyi ja seisoi paikallaan. Pyysin vielä tallikaveria kiipeämään selkään maasta, kun halusin tietää mitä tyyppi siitä tuumaa (minulta ei onnistu). Sekä tietysti uusi ihminen selässä oli uusi juttu. Eihän siellä vielä muita ole ollut kuin minä. Eipä se mitään tuumannut, enkä kyllä odottanutkaan. Käveltiin pienesti pihalla vieraan kuskin kanssa ja sekin oli ihan okei, vaikka hälinää ja kaikkea oli, kun piha täynnä porukkaa. Hieno mies. Käytiin vielä pieni talutuslenkki tiellä, missä nousin kerran selkään ja liikuttiin muutama metri eteenkin päin. Pihassa vielä sama. Hyvä treeni. Hyvä mieli.
 |
| Kiitos Tuuli (Pieniä Kavioita) |
6.9. keskiviikko
Koirien kanssa metsässä sieniä etsimässä varustautuneena pipoon ja korkeaan kaulukseen. Hirvikärpäsiä ei kerätty mukaan tuolta lenkiltä yhtään kyllä, eikä varmaan oltaisi kerätty ilman suojavarustustakaan. Vaan kotiin tultua, pyörähdettiin vielä tuossa talon takana metsässä hakemassa muutama suppilovahvero ja sieltä sitten saatiin mukaan myös hirvareita. Yök! Vaikka tulee niitä pihaankin, joten.. Sienten lisäksi keräsin pihlajanmarjoja, jotka ovat nyt kuivurissa. Kokeilen, jos saisi kuivatettua ja säilöttyä sillä tavalla hevosille. Ruusunmarjaakin voisi tänä vuonna kokeilla. Nokkosta minulla onkin kuivana aika paljon. Muuta ei tänä vuonna tullutkaan kerättyä. Viime vuonna kuivatin nokkosen lisäksi myös voikukkaa, koivua ja kanervaa. Kanervaa on vielä jäljellä jonkin verran.
Kotona odotti postilaatikossa paketti, joka tiesikin pientä askartelua. Tilasin nimittäin viime viikolla grippinauhaa ajo-ohjiksi Korpulle ja olisin tilannut grippiä myös ohjiksi, mutta sopivaa väriä ei ollut. Tilasin siis biothane nauhaa, kun sitä löytyi oikean värisenä. Askartelin niihin siis itse lukot päihin ja nyt Skorpanilla on ihan omat kunnolliset ajo-ohjat ja ohjat. Toivottavasti kiinnitykset kestää. Olisin halunnut varmistaa vielä liimalla, mutta liima oli kuivunut, joten pelkillä niiteillä mennään ainakin toistaiseksi.
 |
| Ajo-ohjat puna-mustaa grippiä ja ohjat lilaa biothanea. Hienot tuli. |
Illemmalla koirat pääsivät vielä Ljúfurin kanssa lenkille. Ljúfur oli hieno ja Noahkin ihan ok suurimmaksi osaksi, mutta Peikko joutui taas ajetuksi laumasta, koska meni omia menojaan, eikä kuunnellut. Kävipä taas moikkaamassa vastaantulleita koiriakin, kuten Noahkin kyllä. Tosin osin omaa syytäni, kun oltiin tallin tiellä (yksityistie), enkä osannut kuvitellakaan että siellä joku olisi, vaikka koirat selkeästi reagoivatkin outoihin hajuihin jo aiemmin. Tallilla vielä Noah räjähti ja hyökkäsi tutun koiran kimppuun, jonka tuijotusta en huomannut, enkä siis ollut varautunut. En koskaan anna sen vastata tuijotukseen, koska se kyllä provosoituu siitä. Muutenhan rähinä ei kuulu Noksun tapoihin. Tuo oli toinen kerta sen kohta kahdeksan vuoden elämän aikana, kun siltä palaa käämi, jos ei auton vahtimista oteta lukuun. Toivotaan, että oli myös viimeinen kerta. Se kun on aina ollut niin helppo tuon asian suhteen.
 |
| Ollaan lenkkeilty ja ollaan hoidettu ja nyt tää vois ottaa sitä namia. Tää ois kyl ansainnu. Ruokakin kelpais. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti