Kesälomapäiväkirja vol2 osa2

30.8. keskiviikko

Puuhapäivä. Tallille jo aamusta, koska eläinlääkäripäivä. Kambur ulkokarsinaan valmiiksi varttumaan omaa vuoroaan, missä se olikin ihan hämmästyttävän rauhallisesti. Vähän jotain kolinaa välillä kuului ja koska lämmin keli ja pihattoponi kasvavan talvikarvansa kanssa, oli kaveri aika hikinen oman vuoron koittaessa. Ohjelmassa siis leukapatin tilanteen tarkistus, koska huoli. Vielä ei kuitenkaan tarvitse huolehtia vaan voi rauhassa odottaa seuraavaan raspaukseen saakka tai sitten toki voi käydä kuvattavana klinikalla. Katsotaan. Saattaahan se olla, että tulee lähdettyä. Koska siis huoli. Poni kuitenkin voi hyvin. Syö hyvin, eikä suu haise. Paitsi vähän, koska etuhampaat vaihtuu, mutta sitä ei lasketa.

Aamu-unilla (kuva Fanni Snellman)

Siinä sitten vähän auteltuani ja tilanteen rauhoituttua, hain Ljúfurin laitumelta, mihin siis olin Korpun jo aiemmin palauttanut. Nappasin koirat autosta mukaan ja lähdettiin lenkille. Reilu tunnin lenkki aika rauhallisessa temmossa heitettiin tällä kertaa.

kuva Fanni Snellman

Kotona kävin välillä syömässä ja vähän elpymässä, kunnes pakkasin jälleen koirat autoon ja lähdin liikenteeseen. Naapurikoiraseuran hallilla oli mölliagikisat. Ensin pikku visiitti Prismaan, minne myös jätin autoni ja kävelin hallille. Hallilla hetki hengailua ja jutustelua ja kävely takaisin autolle. Kotona olin vasta hämärällä, joka tosin tulee jo ihan liian varhain, jos minulta kysytään.

Autoa kohti kipittelemässä.

31.8. torstai

Sadepäivä. Shoppailupäivä. Kirppiskaivelupäivä. Kirppikseltä tarttui mukaan ulkoilutakki ja goretex-lenkkarit, jotka tuskin pitää vettä, muttei haittaa. Hintaa kun on kolme euroa, ei voi paljoa vaatia. Itse asiassa tajusin kotimatkalla, että sain liikaa rahaa takaisin, joten sen kolme euroa maksoi loppupeleissä takki ja kengät yhteensä. En kääntynyt enää takaisin.

Kotimatkalla pyörähdettiin koirien kanssa hallilla ja hallin metsässä. Noahilla oli tapansa mukaan taas virtaa enemmän kuin järkeä ja vaatikin aika monta jäähyä, ennen kuin keskittyi. Loppujen lopuksi toimi kuitenkin ihan hyvin. Peikko taas.. no, Peikolla taisi olla jälleen kerran huono päivä ja kaikki oli kamalaa. Este-putki-palkka ja autoon oli pisin pätkä mihin päästiin ja sekin ensi yrittämällä. Sen jälkeen ei taas tehnyt muuta kuin väisteli. Kotona koko illan samanlainen. Ruokaakaan ei tullut syömään vaan pysytteli sängyn alla. Kipeä? En usko tällä kertaa. Jotain vaan taas yhdistellyt väärin. Mitä, sitä tarina ei kerro.

Vanha kuva, mutta saa kelvata.

Tallille ehdinkin sitten vasta illalla ja ennen kuin sain taas sateen jälkeen valjastuspaikan kuivateltua (roudasin hiekkaa lätäkköön) ja Kamburin valjastettua, oli kello jo melkein seitsemän. Sadekin meinasi alkaa uudelleen, muttei sitten alkanutkaan. Ihan hyvän mittainen ajolenkki kipiteltiin, lähinnä käynnissä. Pysähdyksiä harjoiteltiin ja pienet pätkät ravailtiin ja jopa laukattiin, mikä tosin vielä huonosta tasapainosta johtuen vaihtui aika nopsasti passiin. Hirvikärpäset hiukan kiusasivat, muuten lenkki sujui varsin rennoissa tunnelmissa.

Suihkun jälkeen... Ihan ei enää valo riittänyt kunnon kuviin, kun kello jo kuitenkin yli kahdeksan.

Ljúfurin kun sain vielä hoidettua ja syötettyä, niin johan olikin lähes pimeää kun kotiin ajelin. Katuvalot paloi ja pitkät oli pakko heittää loppumatkasta päälle, että eteensä näki. Se on syksy nyt sitten vissiinkin, kun ensimmäiset puimuritkin on viimein bongattu. 

1.9. perjantai

Tallilla meni taas aika monta tuntia, enkä silti ehtinyt liikuttaa kuin Ljúfurin. Pari kottarillista siivosin laitumelta tavaraa taas, kun eilen ei vesisateessa viitsinyt ja huomenna ei ennätä. Sitten Ljúfur naruun ja hoitopaikalle. Poni oli taas säpsy ja hankala hoidettava, joten aika pikaisesti lykkäsin sen kentälle juoksemaan höyryt pois. Uusi yritys ei tuottanut juuri tulosta, joten poni naruun ja pellolle juoksemaan, koska kenttä oli jo varattu. Tämän jälkeen sain sen viimein hoidettua ja päästiin liikkeelle. Koiratkin pääsivät mukaan ja ihan rento ja mukava lenkki loppujen lopuksi tehtiin, vaikka alku olikin hankala. Hirvikärpäset vain hiukan kiusasivat, mutta syksy on..

2.9. lauantai

Aamulla varhain startattiin koirien kanssa kohti Sammattia ja Peikon kasvattajan järjestämää paimennuspäivää ja kasvattitapaamista. Kaikki Peikon sisarukset olivat paikalla ja muutama muukin, kuten toki äiti- ja mummokoirat. Päivä oli mukava, vaikka Peikkoa ei tällä kertaa paimennus kiinnostanutkaan. Se ei todellakaan edes yrittänyt, käveli vain perässäni tai nuuskutteli kaikkea muuta. Ja minä kun niin ajattelin, että tyyppi pääsisi edes kerran vuodessa tekemään jotain mistä oikeasti tykkää, kun kahdella edellisellä kerralla on kuitenkin ihan innostunut hommasta. Jopa hämmästyttävän rajusti. No, se oli silloin se ja nyt oli nyt, eikä hommasta siis tullut mitään. Peikon elämäntehtävä taitaa olla vain olla ihana ja söpö, kun mikään muukaan ei tunnu kiinnostavan kymmentä sekuntia kauempaa tai enää toisella kerralla.

Kiinnostava haju

Hetkittäin se ihan muutaman sekunnin huomioi myös lampaat

Mutta vain pari kertaa

Kunnes taas keskittyi muuhun.

Luppakorvainen velipoika Kajo

Lara-sisko

Toinen sisko Riemu

Ja kolmas Elsi-sisko

Mummokoira Ruuti

Takana äitikoira Riesa, Peikko ja "pikku" Hupi-pentu, Elsi-sisko oikealla, Lara Elsin alle selätettynä.

3.9. sunnuntai

Laiska päivä, joka ei kuitenkaan ihan hukkaankaan mennyt. Aamupäivästä pyykinpesua ja heinikon lyhennystä pihasta. Nurmikoksi tuota ei voi parhaalla tahdollaankaan oikein sanoa. Tallille yhden huitteissa. Ennen tallille lähtöä sain jo mukavia uutisia sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelystä, missä Noahin poika Into 5kk korkkasi näyttelyuransa ollen ROP-pentu. Myöhemmin illalla sain kuulla Inton olleen myös BIS-pentu. Aika huikeeta kyllä. Komea poika ja kuulemani mukaan myös mukavan luonteinen.

Kuvat Ari Ruuska kennel Sennbel's

Ponipojat joutuivat tänään juoksemaan kentällä kimpassa, koska hirvikärpäset ja väsy. Käytiin me pieni lenkkikin lähipellolla ja uittomontulla puljaamassa. Kivaa oli ainakin Korpulla siinä kohtaa, harmi vaan että oli liian lyhyt naru. Muuten se olisikin varmaan mennyt uimaan asti.

Montulta tullessa tyyppi kävi piehtaroimaan peltotiellä, pyörähti katon kautta ympäri pientareelle ja jäi siihen syömään. Laiskuus huipussaan.

Illalla vielä koirien kanssa lenkille takametsään varustautuneena pipoon ja korkeakaulukselliseen takkiin. Koska siis hirvikärpäset. Ja olihan siellä aika kylmä tuulikin kyllä, muttei sen takia vielä sentään pipoa olisi tarvinut.