7.9. torstai
Viimeisiä viedään. Alkaa nimittäin loma lähestyä loppuaan. Sitten ei taas olekaan odotettavissa ylimääräisiä vapaita hetkeen. Itsepäisyyspäivä ja jouluna muutama sentään, talviloma sitten joskus. Sitä odotellessa.
Sadepäivä. Tallille siis aamupäivästä kun ei vielä niin kovasti satanut. Ilman kesäihottumaa, tuskin olisin mennyt ollenkaan, mutta koska Luippis on hoidettava, niin mentävä oli. Samalla siivosin laidunta vähän, kuten joka päivä toki muutenkin. Poni joutui myös hieman urheilemaan eli ohjelmassa oli irtojuoksutusta kentällä parisenkymmentä minuuttia.
Koirat pääsi lenkille vasta illalla, kun sade hellitti hetkeksi tai kuten myöhemmin totesin, loppui kokonaan. Pyörällä käytiin reilun neljän kilometrin lenkki ja molemmat osasivat käyttäytyä. Ei siellä tosin ketään muita näkynyt kuin me. Vielä pukkaa hiukan jääkautta kuitenkin, jos vaikka tulisi tavaksi tuo totteleminen. Vaikka kyllähän nuo yleensä hyvin hanskassa ovatkin, eihän niitä muuten vapaana voisi pitää. Nyt vaan on vissiinkin lomailu vaikuttanut niihinkin ja korvat on olleet puoliteholla. Eiköhän nuo taas asetu.
8.9. perjantai
Lähdettiin taas kylille koirien kanssa. Ensin hallille ja hallin metsään hetkeksi. Hiukan sai "tehdä töitä", että pysyivät käskemättä lähistöllä vieraiden hajujen maailmassa. Vaihdoin siis suuntaa aina kun sinkosivat näkymättömiin mutkan taakse polulla. Hiffasivat lopulta. Hihnaanhan tulevat automaattisesti kun hihnat kilahtavat eli se ei ole ongelma. Noah pääsi halliinkin juoksemaan pallo suussa itsekseen. Peikko ei taas suostunut tulemaan edes autosta ulos. Käytiin välillä muualla pieni lenkki ja palattiin hallille. Noahille taas pallo suuhun ja halliin Peikko mukana. Peikko teki putkia yksinään ja Noah juoksi. Kotimatkalla käytiin vielä omalla kentällä, missä Noah jatkoi pallon kanssa juoksemista ja Peikko linnoittautui taas autoon.
Sateen ajan oltiin taas kotosalla. Ruoan laittoa ja muuta sellaista. Tallille sateen lakattua. Kambur puomille ja kärryt perään. Yhtään ei olisi huvittanut ja ajattelinkin tehdä vain pienen lenkin, "koeajaa" uudet ohjat vain, mutta kun liikkeelle pääsi niin tulihan sitä matkaa taas. Ja olisi tullut varmaan enemmänkin ilman noita hiton hirvikärpäsiä. Ajaminen on kivaa ja ohjatkin toimi hyvin, samoin poni. Tiedä sitten oliko syy ohjissa vai ponissa, mutta herkästi toimi kaveri tänään.
Vielä kun hoidin Ljúfurin ja siivosin laidunta, niin johan kello oli taas jo kahdeksan. Kummasti se aika vaan menee, vaikka ei teekään oikein mitään. Kuinkahan sitä taas ensi viikolla ehtii yhtään mitään...
9.9. lauantai
Sadepäivä. Taas. Yllättäen. Not. Vaan minkäs teet. Kun olisi kunnon sadekamppeet, ei sade edes haittaisi, mutta kun kastuu läpimäräksi alta aikayksikön, niin ei paljoa ulos tee mieli. Siis ainakaan silloin kun sataa kunnolla. Kuten tänään. Kotihomia siis ja löysäilyä. Kun sade lakkasi viimein, kello oli jo niin paljon, ettei tallille enää viitsinyt lähteä. Lähdin siis vaan koirien kanssa lenkille. Kovin hyvin tottelivat molemmat, ei tarvinut juuri kuiskausta kovempaa ääntä käyttää. Eikä Noahkaan kauheasti kiihtyillyt, mitä nyt vähän alussa.
Nyt on sämpylät uunissa. Kummasti sitä tulee aina leivottua jotain, kun on ylimääräistä aikaa. Hyvin harvoinhan sitä on, kun yleensä loppuu aina vuorokaudesta tunnit kesken, mutta lomalla sadepäivänä tai muuten kurjalla kelillä tuoreet sämpylät on just parasta. Toivottavasti huomenna ehtii puuhata hevosten kanssa kastumatta, kun sitten taas onkin aika kortilla.
10.9. sunnuntai
Viimeinen lomapäivvä oli mennä ihan pilalle tai ainakin hukkaan, kun nukuin aivan liian pitkään. Ehdin silti ihan kivasti kaikkea, kuten olemaan yli kuusi tuntia tallilla. Kummasti se aika vaan kuluu.
Kambur pääsi tänäänkin ajolenkille. Ensin vuoltiin vähän kavioita, jotka oli alunperinkin hyvässä kuosissa. Tarve kuitenkin jo oli ja kun vielä virittelin vanhoihin tossuihin pohjalliset, kun pohjat on jo kuluneet puhki, oli vähän pakkokin. Hyvin toimi tossut pohjallisen kanssa ja saatiin taas lisäaikaa, ennen kun on pakko hankkia uudet. Viimein kärryt perään ja baanalle. Ilma oli hiostava, joten käveltiin vaan noin 5km mittainen lenkki. Silti hiki oli ponilla jo ennen puolta matkaa. Muuten lenkki olikin perjantain toisinto eli poni toimi super hyvin ja herkästi.
Välillä vähän juoruamista ja hengailua, samalla kun laittelin Luippista hiljakseen kuntoon. Viimein oli pakko lähteä liikenteeseen, ettei pimeä ihan pääse yllättämään. Eikä päässyt, vaikka lähellä olikin. Koirat pääsi Ljúfurin mukaan lenkille keräämään hirvikärpäsiä. Koirista en tiedä, mutta minulla ja Ljúfurilla niitä oli ihan riittämiin vaivoina. Tulisi jo yöpakkaset niin pääsisi niistäkin. Ja muistakin ötököistä. Viime syksynä kylmeni aikaisin ja ötökät katosivat ja tulivat vasta tosi myöhään keväällä alkukesästä takaisin. Eikä niitä edes ole ollut paljoa, joten helpolla on päästy. Olisin silti valmis jo luopumaan.
8.9. perjantai
Lähdettiin taas kylille koirien kanssa. Ensin hallille ja hallin metsään hetkeksi. Hiukan sai "tehdä töitä", että pysyivät käskemättä lähistöllä vieraiden hajujen maailmassa. Vaihdoin siis suuntaa aina kun sinkosivat näkymättömiin mutkan taakse polulla. Hiffasivat lopulta. Hihnaanhan tulevat automaattisesti kun hihnat kilahtavat eli se ei ole ongelma. Noah pääsi halliinkin juoksemaan pallo suussa itsekseen. Peikko ei taas suostunut tulemaan edes autosta ulos. Käytiin välillä muualla pieni lenkki ja palattiin hallille. Noahille taas pallo suuhun ja halliin Peikko mukana. Peikko teki putkia yksinään ja Noah juoksi. Kotimatkalla käytiin vielä omalla kentällä, missä Noah jatkoi pallon kanssa juoksemista ja Peikko linnoittautui taas autoon.
Sateen ajan oltiin taas kotosalla. Ruoan laittoa ja muuta sellaista. Tallille sateen lakattua. Kambur puomille ja kärryt perään. Yhtään ei olisi huvittanut ja ajattelinkin tehdä vain pienen lenkin, "koeajaa" uudet ohjat vain, mutta kun liikkeelle pääsi niin tulihan sitä matkaa taas. Ja olisi tullut varmaan enemmänkin ilman noita hiton hirvikärpäsiä. Ajaminen on kivaa ja ohjatkin toimi hyvin, samoin poni. Tiedä sitten oliko syy ohjissa vai ponissa, mutta herkästi toimi kaveri tänään.
 |
| Vanha kuva, tänään ei aurinkoa paljoa näkynyt. |
Vielä kun hoidin Ljúfurin ja siivosin laidunta, niin johan kello oli taas jo kahdeksan. Kummasti se aika vaan menee, vaikka ei teekään oikein mitään. Kuinkahan sitä taas ensi viikolla ehtii yhtään mitään...
9.9. lauantai
Sadepäivä. Taas. Yllättäen. Not. Vaan minkäs teet. Kun olisi kunnon sadekamppeet, ei sade edes haittaisi, mutta kun kastuu läpimäräksi alta aikayksikön, niin ei paljoa ulos tee mieli. Siis ainakaan silloin kun sataa kunnolla. Kuten tänään. Kotihomia siis ja löysäilyä. Kun sade lakkasi viimein, kello oli jo niin paljon, ettei tallille enää viitsinyt lähteä. Lähdin siis vaan koirien kanssa lenkille. Kovin hyvin tottelivat molemmat, ei tarvinut juuri kuiskausta kovempaa ääntä käyttää. Eikä Noahkaan kauheasti kiihtyillyt, mitä nyt vähän alussa.
Nyt on sämpylät uunissa. Kummasti sitä tulee aina leivottua jotain, kun on ylimääräistä aikaa. Hyvin harvoinhan sitä on, kun yleensä loppuu aina vuorokaudesta tunnit kesken, mutta lomalla sadepäivänä tai muuten kurjalla kelillä tuoreet sämpylät on just parasta. Toivottavasti huomenna ehtii puuhata hevosten kanssa kastumatta, kun sitten taas onkin aika kortilla.
10.9. sunnuntai
Viimeinen lomapäivvä oli mennä ihan pilalle tai ainakin hukkaan, kun nukuin aivan liian pitkään. Ehdin silti ihan kivasti kaikkea, kuten olemaan yli kuusi tuntia tallilla. Kummasti se aika vaan kuluu.
Kambur pääsi tänäänkin ajolenkille. Ensin vuoltiin vähän kavioita, jotka oli alunperinkin hyvässä kuosissa. Tarve kuitenkin jo oli ja kun vielä virittelin vanhoihin tossuihin pohjalliset, kun pohjat on jo kuluneet puhki, oli vähän pakkokin. Hyvin toimi tossut pohjallisen kanssa ja saatiin taas lisäaikaa, ennen kun on pakko hankkia uudet. Viimein kärryt perään ja baanalle. Ilma oli hiostava, joten käveltiin vaan noin 5km mittainen lenkki. Silti hiki oli ponilla jo ennen puolta matkaa. Muuten lenkki olikin perjantain toisinto eli poni toimi super hyvin ja herkästi.
Välillä vähän juoruamista ja hengailua, samalla kun laittelin Luippista hiljakseen kuntoon. Viimein oli pakko lähteä liikenteeseen, ettei pimeä ihan pääse yllättämään. Eikä päässyt, vaikka lähellä olikin. Koirat pääsi Ljúfurin mukaan lenkille keräämään hirvikärpäsiä. Koirista en tiedä, mutta minulla ja Ljúfurilla niitä oli ihan riittämiin vaivoina. Tulisi jo yöpakkaset niin pääsisi niistäkin. Ja muistakin ötököistä. Viime syksynä kylmeni aikaisin ja ötökät katosivat ja tulivat vasta tosi myöhään keväällä alkukesästä takaisin. Eikä niitä edes ole ollut paljoa, joten helpolla on päästy. Olisin silti valmis jo luopumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti