Haasteita

Ljúfur on ollut aika lailla oma normaali itsensä muuten, paitsi ratsain se on stressaantunut ja valmiina sinkoamaan maata kiertävälle radalle. Viime viikolla taas kokeiltiin maastoilla, muttei siitä mitään tullut. Mennessä vielä selvittiin, vaikka virtaa olikin yli oman tarpeen. Takaisin tullessa homma alkoi mennä vaaralliseksi ja katsoin parhaaksi jalkautua, etten ainakaan aiheuta lisää traumoja jo entisten lisäksi. Vaikeaa oli tosin sekin, kun poni pomppi kuin vietereillä ja ohjat piti pitää tiukalla ja todella lyhyenä, jotta pysyttäisi poissa auton edestä. Edestä tuli myös yksi tallin hevosista ja takaa koko shettislauma ja kaikki tietysti samaan aikaan. Normaalistihan mikään noista asioista ei ponia stressaa, mutta nyt kun stressitaso oli jo valmiiksi korkea, niin sitten sitä lisäkipinää otettiin ihan kaikesta.

Jaksaa se yhä yllättää ihan positiivisestikin aina välillä. Nuo paniikithan ei suoranaisesti yllätä, mutta panikoimattomuus sitten senkin edestä. En päässyt tallille muutamaan päivään ja kun sitten lauantaina viimein pääsin, oli jo iltapäivä pitkällä. Joten ajan säästämiseksi molemmat "käsittelyyn" samaan aikaan. Samalla mietin, mitä tekisin. Kun en aina viitsisi juoksuttaakaan, enkä mitenkään olisi jaksanut lähteä lenkille, valjastin Korpun kärryjen eteen. Ljúfur seisoi vieressä koko operaation ajan, eikä ollut millänsäkään. Onhan se kärryjä ja valjastusta nähnyt, muttei ihan noin läheltä ja koska sen tapana on panikoida outoja juttuja aina välillä, odotin edes jonkinlaista reaktiota. Liikkeelle lähtiessä se hiukan puhisi, mutta tuli kuitenkin nätisti perässä naru löysällä. Muuta reaktiota ei sitten tullutkaan ja tehtiin ihan kunnon lenkki ja kaikki sujui ihan loistavasti. Korppukin toimi ihan just niin kuin viime aikoina on toiminutkin eli täydellisesti. Pari ravipätkääkin otettiin, eikä niissäkään ongelmia. 

Eilen Korppu oli taas kärryjen edessä, mutta käytiin vain pieni lenkki ja pelkästään käyntiä. Aiemmin ei ollakaan kahta päivää peräkkäin kärrytelty, vaan en huomannut mitään ihmeellistä mielentilassa tai jaksamisessa. Ihan yhtä lailla rauhallisesti korvat hörössä kipitteli menemään, kuten yleensäkin. Laitumelle siirryttiin taas ratsain ja sekin sujui hienosti. Pitkään aikaan ei olla muistettu tai sitten poni on ollut niin hikinen, että on joutunut suihkuun, enkä ole märkään selkään viitsinyt kiivetä. Se kun ei ole niin tärkeää. Ja parempi se onkin harrastaa ratsujuttuja hyvin harvakseltaan muutenkin, kun tuota ikääkään ei vielä ole paljoa. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Hyvässä mallissa on kuitenkin sekin homma. Tuskin tuottaa ongelmia sitten kun voi kunnolla alkaa ratsastaa. Hyvä pohja kuitenkin on olemassa ja paranee kokoajan.

Kuva viime tiistailta, kun oltiin koirien kanssa lenkillä.

Koirat ovat lenkkeilleet ihan aktiivisesti ja varsinkin, kun en tallillekaan päässyt. Perjantaina tehtiin tämän kesän/syksyn ensimmäinen retki kauppaan pyöräillen. Viime kesänähän harrastettiin sitä paljonkin ja muutenkin pyöräiltiin pitkiä matkoja. Nyt ei ole oikein ollut aikaa moiseen, eikä tarvettakaan ennen kuin nyt, kun olen hetkellisesti autoton. Hyvin jaksoivat kuitenkin molemmat, varsinkin Peikko. Noah aina kiihtyy sen verran, että väsyttää itsensä osittain jo sillä. Vaan meinasin kuitenkin tänäänkin pyöräillä. Koirat joutuvat kuitenkin olemaan kotona kun lähden tallille, koska laina-autoon ei häkki mahdu, enkä jätä niitä valtoimenaan autoon hillumaan yhtään. Eilenkin kun kävin kaupassa ja samalla lenkillä koirien kanssa, odottivat kauppareissun ajan kaupan eteen kiinni sidottuina. Se on niille kuitenkin tuttua, toisin kuin auton takapenkillä matkustaminen noin ylipäätään. Hyvin ne sielläkin kuitenkin menivät, ainakin eilen. Saa nähdä sitten jatkossa...