Köhää, hiljaiseloa ja hankintoja

Sunnuntaina (1.9.) käytiin kuin käytiinkin maastolenkillä ratsain. Ja kuten epäilinkin, poni oli varsin rauhallinen, suorastaan laiska. Yskiskelikin heti lenkin jälkeen aika reippaasti, vaikka ei edes käyty pitkällä. Onhan tuo heinäkin kyllä hiukan pölyistä, mutta kuitenkin. Ei ole kyllä ihan normaalikunnossa poni, vaikkei se mikään liitokavio ole muutenkaan.

Maanantaina (2.9.) käytiin sitten vain rauhallisella talutuslenkillä koirien kanssa. Ihan tuli hiki silti Korpulle, kun on jo tuota karvaa aika tavalla kasvattanut. Yskiskeli taas hiukan, mutta vaikutti muuten kyllä ihan normaalillta.

Saatiin myös viimein kärjestä vahvistetut Flexit kokeiluun. Suomen posti on taas niitä kuljetellut pitkin kyliä, joten ei päästy viikonloppuna kokeilemaan, vaikka pikana oli laitettu viime viikolla matkaan. No, onneksi nyt kuitenkin vihdoin perillä. Perillä oli myös uusi loimi Korpulle. Pakko oli tilata, vaikkei loimia käytetäkään säännöllisesti, mutta koska liila ja 70% halvennuksessa. Normaali hinta 129,- nyt alle 50,-.

Tiistaina (3.9.) käytiin sitten kärryttelemässä, kun ei poniini kipeältäkään vaikuttanut köhimisestään huolimatta. Tehtiin ihan reipastahtinen 7 km lenkki. Ravia ja pari laukkapätkää. Käveltiinkin toki, mutta vähemmän kuin yleensä. Poni oli taas ihan mukavan reipas, mihin varmastikin vaikutti kunnon tossut edessäkin. Tai onhan siellä kunnon tossut ollut, viimeiset pari viikkoa Scootit, muttei niin mukavat. Alkumatkasta köhi hiukan ja lenkin jälkeen. Tallilla kuuntelin ponia purkaessa tallikaverin hevosen köhimistä, joka kuulosti tosi pahalta. Oli ollut kuumeinenkin. Joku virus siis selkeästi, kun muutama muukin hevonen tallilla on köhähdellyt.

Keskiviikkona (4.9.) yski sitten jo Kamburkin ihan reippaasti jo laitumella, joten en sitten tehnyt sen kanssa mitään. Parempi katsoa kuin katua, vaikkei se kipeältä muuten vaikuttanutkaan.

Torstaina (5.9.) käytiin kuitenkin hiukan lenkkeilemässä. Tallikaveri myi omia koppiksiaan ja koska Korppu oikeasti tarvitsee kevyemmät ja paremmin painoitetut kärryt, oltiin sovittu koeajo. Omista vanhoista minä tykkään kyllä, mutta ne ei vaan ponille sovi. Menee jumiin, kun ovat niin etupainoiset. No, googlettelin ja kyselin ja yskivän mutta muuten terveen hevosen kanssa kannattaa ja pitääkin kävellä. Hikiliikunta ei suositeltavaa. Lähinnä siis hengästymistä vältettävä. Joten ponille kärryt perään ja pienelle kävelylle peltoa kiertävälle tielle (n.1,5km). Muutama askel kokeiltiin hölkätäkin. Kärryt todettiin varsin käyttökelpoisiksi, itseasiassa parhaat mitkä tuolla on perässä olleet, vaikka ovat vanhat ja ruosteiset. Hyvät niistä tulee, kun hiukan fiksaa. 

Kärryttelyn päätteeksi purettiin vermeet ja otettiin koirat matkaan ja käytiin vielä pienellä kävelyllä. Kovasti tuntui olevan virtaa ponilla, hölkkäillyt vaan olisi. Eikä edes yskinyt paljoa.

Perjantaina (6.9.) ja lauantaina (7.9.) käytiin selästä selästä käsin kävelemässä pienet lenkit. Perjantaina köhi kerran 2,4 km matkalla, lauantaina ei kertaakaan 3,5 km lenkillä. Ehkä voi jo huokaista.

Koirien kanssa käytiin illalla lenkillä kaupalta. Ihana kesäinen keli kun oli. Pääsivät vielä uimaankin ja muutenkin saivat taas vaihteeksi ihan rauhassa nuuskutella. Reilu tunti vierähti mukavasti. 

Sunnuntaina (8.9.) oli Pyölillä seuramme järjestämä Minna Tallbergin luento hevosen oppimisesta ja siellä meni taas mukavasti koko päivä. Ei mitään uutta ja mullistavaa, ihan samaa tuttua juttua, minkä jo koirien kanssa olen oppinut ja mitä Korpunkin kanssa ollaan toteutettu. Ja olenhan Minnan luennolla ollut ennenkin. Tykkään kyllä kovasti, kun Minna on niin ihanan innostunut ja rönsyilevä luennoitsija. Nytkin meni reilusti suunniteltua pidempään. Kotoa lähdin aamulla ennen kymmentä ja takaisin olin viiden aikaan. Samantien vaan koirat kyytiin ja tallille. Käytiin koko porukalla heittämässä pieni lenkki. Tuli ihan tarpeeseen, rentoutti mukavasti. Loppuilta menikin löysäillessä. Edes ruokaa en viitsinyt vääntää.

Maanantaina (9.9.) käytiin testaamassa kärryjä hiukan paremmin, vaikka olinkin ne jo ilmoittanut ostavani. Tehtiin neljän kilometrin lenkki ja otettiin pieni hölkkäpätkäkin. Alussa köhähteli taas kerran ja pari pientä köhähdystä kuului hölkätessä. Jaksoi kuitenkin hyvin ja liikkui ihan mielellään. Kävelykuuri ja muutenkin kevyempi liikunta näyttää nyt kuitenkin jatkuvan. 

Tiistaina (10.9.) käytiin sama lenkki ratsain. Poni ei köhinyt lainkaan. Lenkin jälkeen piehtaroidessa köhi kyllä sitten ihan kunnolla, mutta maa pölyää, joten ei kai ihmekään. Kesän viimeisiä hellepäiviä viedään. Tänään vielä tosiaankin lämmintä, huomisesta jo luvattu syyskelejä. Vaan jo kai on aikakin. Kärrytkin on tänään maksettu, joten nyt vaan kovaa ajoa.

Keskiviikko (11.9.) oli sadepäivä, enkä mennyt tallille ollenkaan. Koskahan viimeksi olen pitänyt tallivapaan? En nyt ihan muista.. Käytiin koirien kanssa vähän asioilla ja sateiden välissä vähän lenkilläkin. Valmistaudun talveen ja kävin ostamassa ladattavan otsalampun. Mukavan rento ilta vaihteeksi.

Torstaina (12.9.) tallin ryhmässä ilmoitettiin, että hevoset siirtyvät tänään tarhoihin. Meillähän se ei muuten aiheuta vielä muutoksia, kun ovat pihattolaitumella olleet koko kesän, mutta laumamuutoksia se nyt taas toi mukanaan. Poniini muutti siis talliasukiksi ja pihattoon muuttaisi juuri tallille muuttanut uusi suokkiruuna, joka on parisen viikkoa ollut yksin laidunlohkollaan. Me Korpun kanssa lähdettiin kuitenkin heittämään pieni kärrylenkki, kun uusi ruunakin lähti juuri lenkille. Ajattelin, että ehditään, muttei sitten ehdittykään. Siellä se siis jo oli, kun palattiin lenkiltä. Ei Korppu onneksi ottanut nokkiinsa. Kerran juoksivat ympäri laidunta ja sen jälkeen vanha lauma lyöttäytyi yksiin ja uusi vetäytyi ihan toiseen päähän laidunta. 

Kakkalapio asennettu paikalleen

Perjantaina (13.9.) otettiin varman päälle ja lähdettiin vaan talutuslenkille koirien kanssa. Halusin nähdä, miten on laumamuutos vähän "salaa" toteutettuna vaikuttanut poniin. Pihatolla oli hiukan levoton tilanne. Uutta ajettiin kokoajan kauemmaksi vahvan ic-ruunan toimesta ja kovasti oli juostu aidan viertä, kun siihen ihan oli jo ura muotoutunut. Herkkä suokki juoksi juoksemistaan, eikä osannut rauhoittua tai sitten se vetäytyi perimmäiseen nurkkaan levähtämään. Kambur ja uusi paras ystävä eivät näyttäneet välittävän, mutta aika vauhdilla tuli Korppu kuitenkin huudosta luo ja lähti mukaan varsin mielellään. Lenkillä se oli ihan oma itsensä, ehkä normaalia kuuliaisempi taas vaihteeksi kyllä. Toivotaan, että suokki sopeutuu ja ic lakkaa jahtaamasta, vaan aika sen näyttää. Näillä nyt kuitenkin mennään, kun muutakaan ei voi.

Arkea ja juhlaa

Jospa vaikka taas yrittäisi jotain tapahtumia ylös kirjata. Vaikka aika tasaisen tappavaan tahtiin kipitteleekin elämä eteenpäin, eikä siis juuri mitään erityistapahtumia ole tarjolla. Kesä on mennyt, kesäkelit vielä pysyvät. Melko mukavasti on lämpötilat pysytelleet kahdenkympin tietämissä ja jopa yli. En valita. Ehtii sitä kylmästä kärsiä ihan liikaakin ennen ensi kesää. Kuivaa on yhä. Laitumet on kaluttu, sienet ei kasva, eikä paljon mikään muukaan. Kummasti on sateet kiertäneet kaakonkulman tänä kesänä. Yleensä se on toisin päin. 

Virikelaidunko? Saa ne nyt jo lisäheinääkin, vaikka hyvin tuntuvat kiloistaan kiinni pitävän ilmankin. Neljä noita tuolla nyt on enää, joten kai se riittää vähempikin ruoho hengenpitimiksi.

Poni on liikkunut suht normaalisti nyt, kun ei enää ole erityisen kuuma. Turkkia se on jo kasvattanut sen verran, että hiki sille tulee helposti. Se taas ei haittaa, hiki on hyvästä. Mitään erityispitkiä lenkkejä ei ole tehty, normaalit 1-1,5h kärryillen tai ratsain, talutuslenkit on olleet lyhyempiä ihan oman jalkani kunnon takia. Onneksi sekin alkaa olla parempi, joten lenkkeillä jo voi. Yksin ollaan yleensä menty, kuten nyt aina. Kerran mentiin pihattokaverin kanssa kimpassa.

Me oltiin kärryillä ja mentiin edellä, joten mitään draamaa ei saatu aikaiseksi. Kambur oli jopa laiska. Kokeiltiin perässä tulemistakin, eikä vauhti siitä juuri kiihtynyt. 

Kaulanaruilut on nyt jääneet, kun edellisellä treenikerralla ei oikein sujunut. Silloin toki pitäisi treenata lisää, mutta me tehdään nyt näin eli nollataan tilanne ja jatketaan taas kun siltä tuntuu. Mihinkään kun ei ole kiire. Viimeksi siis sattui pieni tilanne matkalla. Tai no, poni ei ollut kuulolla juuri muutenkaan, joten ohjaa joutui käyttämään. Kun sitten vielä sattui shettikset edelle ja karauttivat mutkan taakse mäkeen laukalla, saattoi Korppu vähän kiihtyä. Se tilanne handlattiin, kun ehdin tajuta ennen ponia ja käänsin ratsuni ympäri. Vaan saatiin ponit kiinni hetken päästä ja sitten hiukan meinasi lähteä mopo käsistä. Ei edes yritetty kulkea perässä, vaan ohitettiin suosiolla. Sen verran kuitenkin oli virtaa ponissa, että unohdettiin kaulasuitsi kokonaan, kun se nyt vaan ei tällä kertaa toiminut. Turhaa opettaa, että siihen ei tarvi reagoida. 

Vähän niin kuin lavastettu kuva kotimatkalta, koska ohja (tökerösti) poistettu kuvasta. Ihan jopa näyttää että se kuuntelisi. Ei kuunnellut.

Hierontakurssi on ohi, onneksi. Kivaa se oli, mutta vei tosi paljon aikaa. Viimeinen tehtävä tuli tehtyä maanataina ja nyt vaan odotellaan lopputodistusta. Saatan kerrata kurssin myöhemmin, mutta nyt pidetään hiukan taukoa välillä. Hierontoja toki teen ja sillä tavalla opettelen hommaa. Vain tekemällä oppii, ei lukemalla. Ja vielä on paljon oppimista. Esimerkiksi kirjaa en ole lukenut tai edes selannut vielä, enkä venytyksiä edes kokeillut. Niistä toki osa oli jo ennestään tuttuja, mutta harvakseltaan tehtyjä. Ja siitä syystähän minä kurssille alun perin osallistuinkin, että pystyisin omani hieromaan. Eikä sitä nyt voi rahojaan hukkaankaan heittää. Kurssi kun ei ollut ihan ilmainen.

Tallikaverin (sala)kuvaama räpsy maanantain hieronnasta (kuva Pinja Pohjoisvirta).

Koirien kanssa ollaan lenkkeilty normaalisti, muttei olla tehty mitään muuta. Nyt ovat liikkuneet taas enemmän ponin kanssa ja vähemmän pyöräillen, koska minun jalkani kestää paremmin kävelyä. Sitäpaitsi Noah ei enää oikein jaksa pyörän vierellä jatkuvasti juosta. Tai siis jaksaa kyllä, mutta on sitten jälkeen päin ihan "kuollut" ja kipeän oloinen. Aika paljon ollaan muutenkin liikuttu muualla kuin kotikylällä. 

Löydettiin kiva polku kun lenkkeiltiin vaihteeksi Haminassa. Haminassa on seudun lähin S-Rauta ja siellä tulee välillä käytyä. Nyt oli tarvetta uusille kumiputseille, eikä niitä Pikantista löytynyt, joten ajelin Haminaan.

Tänään oltiin koirien kanssa Kotkassa hengailemassa "ratsastuskisoissa". Lainausmerkeissä siksi, että kyseessä oli Temosen uuden elokuvan kuvaukset eli kisat oli vähän niin kuin lavastettu. Hengailtiin paikalla nelisen tuntia, kun tuttuja oli ratsastamassa siellä. Oli mielenkiintoista ja oli kiva tavata tuttuja. Sieltä ajelin suoraan tallille. Ponilla oli suunniteltu vapaa kuvausten takia, mutta kävin vähän lappamassa lantaa ja heittämässä porukalle heinää. Ei se kyllä tänäänkään kelvannut eli kai ne sieltä ruohoa saa tarpeekseen, kun usein jää kuiva syömättä. Hyvä niin.

Nyt ei mitään enää jaksa. Koiratkin makaa reporankana. Huomiselle suunnittelin maastolenkkiä, mutta sen näkee sitten huomenna. Riippuu paljon ponin mielentilasta, joka suurella todennäköisyydellä on rauhallinen, mutta kuinka rauhallinen, sen näkee sitten huomenna. Jos se suorastaan nukkuu, en taida viitsiä lähteä köpöttelemään. Keksitään sitten jotain muuta.

Elämän kohokohtia ja muita tärkeitä tapahtumia

Kiirettä on pidellyt kaiken opiskelun ja lannan lappamisen kanssa, joten kirjoittelu on todellakin jäänyt odottamaan aikaa parempaa. Jos nyt kuitenkin yrittäisi, ennen kuin taas starttaa auton nokan kohti tallia tai vaihtoehtoisesti koiralenkkiä.

Heinäkuun loppu oli helteinen, eikä alkukuun säässäkään valittamista ollut. Yli kahdenkympin lämmöillä mentiin silloinkin. Liikuttu kuitenkin on mahdollisuuksien mukaan. Ihan yötyöksi ei ole kuitenkaan mennyt, kuten viime kesänä, vaikka on illat nytkin venyneet. Vaan kun hellejakso ei ole ollut niin pitkä, ei ole ollut ihan pakollista liikutella, vaan ollaan sitten lomailtu tai otettu kevyemmin. Nyt onkin jo taas normaalimmat kesäkelit eli alle +20. Viime viikonloppuna auton mittari näytti parhaimmillaan +37.

Heinäkuuhun mahtui muutamia mainitsemisen arvoisia tapahtumia, joista tärkeimpänä pitkä maastolenkki kaulasuitsella. Ollaan siis treenattu jonkin verran kaulanaruilua kentällä, muttei siitä oikeastaan ole tullut mitään. Poni menee minne tykkää, eikä kumpikaan oikein keskity. Mikä ei toki ole ihmekään, kun nyt ei muutenkaan kentällä juuri työskennellä. Viimeisen yrityksen jälkeen järki alkoi palata pätkittäin ja tajusin, että kaikki jututhan on opiskeltu lähinnä maastossa ja siellä kaikki on muutenkin helpompaa, kun jo maasto antaa vihjeitä etenemissuunnasta ja eteenpäin pyrkimyskin on jollain tapaa olemassa. Sain siis kuningasajatuksen pukea ponille myös kaulanaru maastoon lähtiessä. Hiukan venähti kokeilu, kun muutaman kerran unohtui, mutta viimein testattiin tämäkin.

Siellä se on, kaulasuitsi

Poni oli ihan super. Tehtiin noin kahdeksan kilometrin maastolenkki lähinnä käynnissä, kun kelikin oli lämmin. Varustuksena siis normi päävarustus plus kaulasuitsi. Alkuun kuskilla oli ongelmia kaksien ohjien kanssa, ennen kuin sai ideasta kiinni. Hiukan vaan kesti, kun en ole mitään apuohjiakaan oikein koskaan käyttänyt. Loppujen lopuksi saippareiden ohjat roikkuivat löysinä ja kaulasuitsi oli ainoa käytössä oleva ohjaustehostin. Lähinnä toimittiin toki istunnalla, kuten nyt muutenkin kuuluisi, minä vaan olen tottunut lähinnä matkustelemaan ja ohjaamaan kädellä, koska kärryily. No, nyt tehtiin toisin ja kyllä muuten tuntui jaloissa. Poni toimi moitteetta ja meni juuri sinne minne pitikin. Pari kertaa jouduin turvautumaan normiohjaan, kun erimielisyyksiä suunnasta ei saatu muuten ratkaistua. Silloinkin tosin riitti hyvin pieni vihje. Jarrut toimi täydellisesti pelkällä kaulasuitsella. Huippu heppu. Harmi, että sillä on niin surkea kuski.

Maastoreitin varrelle pahimpaan mutkamäkeen on ilmestynyt tällainen peili. Sitä oltiin juuri pystyttämässä, kun kerran oltiin tulossa kärrylenkiltä. Poni kieltäytyi etenemästä ja aikamme peruuteltuamme mäen päällä pää pystyssä, hyppäsin alas kärryiltä ja siirryin taluttamaan. Turha tapella, kun Kambur pelkäsi tosissaan, mikä on sille tosi harvinaista. Mutkan takaa paljastui sitten peilinpystytysoperaatio kolmen miehen ja tiellä poikittain olevan traktorin voimin. Pusikon ja traktorin väliin jäi juuri ja juuri kärryn mentävä kolo. Siitä sitten ahtauduttiin ohi kovin jännittyneen ponin kanssa, joka onneksi tulee mamman perässä ihan minne vaan kauniisti yhtään pomppimatta tai muutenkaan hillumatta. Niin nytkin. Traktorin ohitettuamme hyppäsin taas kyytiin ja ponikin jo rentoutui, kun tilanne oli ohi ja matka jatkui, kuten ennen kohtaamistakin. Onnea on hevonen, koka palautuu jännittävistä kokemuksista heti kun ne ovat ohi.

Meillä oli myös hammashoito heinäkuun aikana. Suussa ei mitään ihmeitä ollut, vaikka hiukan olikin oireillut. Piikkejä ei juurikaan, vain samat vanhat jutut eli pieni diasteema oikealla ylhäällä ja samassa kohtaa molemmin puolin kariesta. Tällä kertaa meillä kävi paikallinen eläinlääkäri ja homma hoitui sujuvasti. Kävin töistä hoidattamassa poniinin ja palasin takaisin töihin, Korpun jäädessä karsinaan heräilemään. Tallikaveri palautti sen sitten myöhemmin takaisin laitumelle ja siivosi karsinan puolestani.

Viime viikonlopun helteillä käytiin myös ekan kerran uittomontulla puljaamassa ihan isojen poikien tapaan selästä käsin. Varustin ponini ratsastuspädillä ja naruriimulla ohjineen ja kipiteltiin montulle. Sinne se asteli ihan innoissaan ja ihan pidätellä joutui, ettei olisi sinne ihan juoksujalkaa loikannut. Poni olisi varmaan mennyt syvemmällekin, mutta kuskilla meni pupu pöksyyn ja käänsin Korpun takaisin rannan suuntaan, ennen kuin se päättää syöksyä jyrkkää reunaa ylös. En olisi varmaan kyydissä kestänyt, enkä halunnut kokeilla. Kiva kokemus kuitenkin. Muutenkin ollaan saatu paljon rutiinia kesän aikana selästä käsin tapahtuvaan liikkumiseenkin, molemmat. Hyvä mieli siitä.

Kuva on joltain ihan oikealta maastolenkiltä kyllä.

Koirat on uineet paljon ja Noahkin on ollut ihan hyvässä kunnossa. Väsyyhän se paljon nopeammin kuin ennen, mutta se oli huomattavissa jo ennen sairastumista. Onhan silläkin jo ikää, ettei siis ole mitään ihmeellistä. Vielä se kuitenkin menee täysiä sen verran kuin jaksaa eli ihan liikaa, jos minulta kysytään. Se on vaan välillä niin rasittava. Onneksi on, kipeänähän se ei ollut. Että sen puoleen näin on just hyvä.

Kamburia on hierottu aktiivisesti ihan harjoituksen vuoksi noin kerran viikossa kevyesti. Tällä kurssiviikolla pitäisi tehdä perusteellisempi hieronta harjoitustehtävänä. Hieronnasta on selkeästi ollut myös hyötyä, samoin kuin riittävästä palautumisajasta. Ei mene enää jumiin samoin kuin ennen. Kärryjä on myös vaihdeltu, joka ehkä on myös auttanut. Sille on myös löytynyt viimein elektrolyytti, jonka avulla se jopa juo, ja syö ihan mitä vaan. Samoin on otettu käyttöön viimeinenkin aineenvaihduntaa parantava kikkakolmonen, kun se nyt vaan on pakko saada laihtumaan. Nyt on onneksi laidun kaluttu, eikä lisäheinääkään sinne ole kannettu, joten toivo elää.

Ponin parhaat kaverit muuttivat tällä viikolla muualle ja poni on ollut hiukan tolaltaan, se kun on niin herkkä muutoksille. Säpsyilty on ja hiukan sinkoiltu, mutta onneksi vain vähän ja nyt jo on selvästi rauhoittunut. Harmi aina nämä laumamuutokset, muttei niille mitään voi, kun ei omaa laumaakaan ole, eikä enää tulekaan. Kun vaan löytyisi joku pienempi talli, jossa tarjolla pihattopaikka harmoonisessa laumassa, mutta kun ei niitä tällä seudulla ole. Tallipaikkoja kyllä on tarjolla, muttei pihattopaikkoja, kun ei niitä pihattoja vaan ole. Joten näillä mennään toistaiseksi.

Siinä tärkeimmät. Muuta ei ainakaan tule mieleen, vaikka varmasti niitäkin olisi. Näillä siis nyt kohti syksyä.

Lomalla - poni töissä ja vähän muutakin

Maanantaina (17.6.) tehtiin ponin kanssa vaan jotain pientä kentällä, käytiin montulla ja vuoltiin kaviot. Skorpan oli kyllä sitä mieltä, ettei se olis just nyt tekemässä mitään. Ei oikein sujunut. Ympyrällä ei oikein kuunnellut ja kun kuunteli, niin tarjosi vaan laukkaa. Ei nyt tietty ihmekään, kun sitä ollaan viime aikoina enimmäkseen treenattu ja se tietää, että siitä saa helpolla palkkaa. Kun sitten saatiin kumpaankin suuntaan ravia pyydetty määrä, lopetettiin siihen. Haettiin vielä kaulasuitsi ja tehtiin sillä treeniä sekä maasta että selästä. Maasta sujui jotenkin, ainakin nyt lähes sen tasoisesti, mitä on oppinut. Mutta selkään kun hyppäsi, oli poni sitä mieltä, että voi mennä minne tykkää. Pakko oli auttaa riimusta ja lopetettiinkin aika pian, kun edes vähän yritti. No, aina ei voi mennä hyvin ja treeniähän nuo kaulanarujutut tarvitsevatkin vielä hyvin paljon, kuten ratsujutut ylipäätään. Vaan harmittaa se silti. Laitumelle palattiin uittomontun kautta, lämmintä kun oli.

Illalla käytiin sitten koirien kanssa pyörälenkillä. Pieni pyörälenkki tehtiin jo edellisellä viikolla ihan kokeeksi. Noah jaksoi hyvin ja oli kovin innoissaan. Nyt lähdettiin sitten eri suuntaan ja lenkki venähti liian pitkäksi ja Noksu väsähti. Liian pitkä olisi lenkki ollut ihan kymppikerholaiselle muutenkin, saati sitten 10-vuotiaalle toipilaalle. Voihan tyhmä ihminen.

Tiistaina (18.6.) oli koirien lepopäivä tai lähinnä Noahin lepopäivä, mutta ikävä kyllä Peikkokin joutui lepäämään. Pihahommia vähän tehtiin, muttei lenkkeilty. Poni sen sijaan joutui lenkkeilemään. Käytiin kärryillä liki kahdeksan kilometrin lenkki. Suurin osa käveltiin, mutta tehtiin myös käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukka-ravi siirtymää, mitkä menevätkin jo paremmin. Ei tule parhaimmillaan kuin pari passiaskelta väliin. Mutta on se vaikeaa, vaan siitä se helpottaa kun treenataan ja kun tulee tasapainoa lisää ja lihaksia oikeisiin paikkoihin. Se ei vaan käy ihan hetkessä, mutta mihin sitä kiire olisikaan. Siihen se on jo nyt valmis, mihin se on pääasiassa hankittu ja muu tulee bonuksena. Sitäpaitsi, se on vasta viisi vee, joten ei sen tarvi juuri mitään vielä osatakaan. Viisi vuotta kun ollaan vielä yhdessä taivallettu, niin sitten ehkä se jo jotain osaakin.

Keskiviikko (19.6.) kului Kouvolassa ja kokouksessa ja kaikki eläinten kanssa puuhailu jäi tältä päivältä väliin. Aina ei vaan ehdi, vaikka olisikin lomalla.

Torstaina (20.6.) kävin päivällä koirien kanssa rannassa. Tai siis ajoin autolla venerantaan ja kun siellä oli joku lasten kanssa uimassa, käveltiin vähän pidemmälle, missä koirat saivat rauhassa puljata. Siellä on vaan kovin matalaa aika pitkälle, syvempää on vasta kaislikon takana ja sitten taas on jo Noah näkymättömissä eli ei sen puolesta niin hyvä ranta. Mutta pääsivätpä uimaan. Takaisin tullessa tungettiin törkeästi venerantaan, vaikka siellä ne lapset olikin ja koirakin niillä oli. Vaan hyvin sujui, kun koira oli leikattu uros ja lapset osasivat olla koirien lähellä luontevasti. Edes Noah ei hyppinyt ja sekoillut. Ei me silti oltu kuin hetki.

Myöhemmin kävin vielä Korpun kanssa maastossa, vaikka olikin yhä ihan liian kuuma. Poni oli kuitenkin varsin reipas ja yhteistyöhaluinen ja olikin oikein mukava lenkki. Käytiin noin 5-6 kilometrin kierros, kävellen teitä ja polkuja pitkin. Pienesti hölkkäiltiinkin ja sekin sujui oikein hyvin. On se vaan huippu heppu.

Perjantaina (21.6.) oli yhä helteistä. Korpun otin talliin viileään. Tehtiin hierontaharjoitus, mikä oli itselläni kurssitehtävänä. Otetiin myös rakennekuvia, joka on myös samaisen kurssin tehtäviin kuuluva juttu. Olen tästä kurssista varsin innoissani, vaikka saattaa olla, että into laantuu, kun seuraavat viikot yrittää töiden ohella vielä opiskellakin. Sitäpaitsi, ei ole ilmainen tämä kurssikaan ja kun Noahin eläinlääkärikulutkin oli aika huimat, niin kohta syödäänkin sitten pelkkää kaurapuuroa. Nyt vielä kuitenkin iloitsen tästä.

Tallista ulos tullessa, saapui juuri tallikaveri ja päädyttiin yhdessä maastoon. Korpulle laitoin kärryt perään. Jouduin ottamaan kevyemmät lainakärryt, koska omien aisat oli niin tulikuumat, etten voinut laittaa niitä ponille palovammojen pelossa. Omat kärryni kun ovat parkissa pihalla ja nämä lainaamani säilytetään tallin vintillä, joten eivät olleet auringossa kuumentuneet. Käveltiin noin neljän ja puolen kilometrin lenkki. Ihan pieni hölkkäpätkä otettiin. Olipas mukavaa ja Korppukin käyttäytyi kun sai mennä edellä.

Kuva @ Pinja Pohjoisvirta

Lauantaina (22.6.) ilma oli viilentynyt mukavasti ja tehtiinkin ihan mukavan reipas kärrylenkki ponin kanssa, jolla virtaa hiukan normaalia enemmän. Tai sitten ötökät kiusasivat. Ihan sama, hölkkäiltiin kuitenkin suurin osa noin kuuden kilometrin lenkistä.

Sunnuntaina (23.6.) oli minun viimeinen vapaani, ennen töihin paluuta. Ponin kanssa käytiin pieni ja rauhallinen maastolenkki ratsain. Skorpan oli oikein mukavan kuuliainen, kiltti ja reipas pikku ratsureima.

Loman jälkeen suunnittelin Korpulle täydellistä ratsastustaukoa ja pientä lomaa muutenkin, mikä aika hyvin toteutuikin. Ratsastusta ollaan harrastettu viimeisen kolmen viikon aikana kaksi kerta, viimeinen kerta niistä eilen (13.7.), joka oli kaksi viikkoa edellisestä kerrasta. Kärrytelty ollaan jonkin verran, muttei paljoa sitäkään. Kelit on kyllä viilenneet, varsin syksyisiksikin jopa. Liikuuttu ollaan kuitenkin muutaman kerran viikossa ja nyt taas osana liikuntaa on ollut talutuslenkitkin, kun oma jalka on ollut parempi. Olen yrittänyt nyt panostaa palautumiseen eli ei kahta päivää peräkkäin rankkaa liikuntaa, vaan aina kevyempi päivä tai vapaa joka toinen päivä. Toimii Korpulla, joka on aika rauhallinen, jopa laiska. Nyt on selvästi liikkunut mieluummin. Ja minullakin riittää enemmän intoa tehdä asioita ja aikaa lappaa vaikka lantaa. Mikä on minusta ihan mukavaa hommaa silloin kun siihen on aikaa ja kelit on hyvät. Jos kuraa on puoleen sääreen ja/tai vettä tulee vaakatasossa, on hauskuus kaukana. Vaan nyt on ollut ihan kivaa sekin, varsinkin lomalla.

Kuva eiliseltä rauhalliselta käyntilenkiltä. Perjantain reippaamman kärryttelyn palauttelua.

Huh, sainhan tämän tehtyä loppuun. Hiukan on kiirettä pidellyt töihin paluun jälkeen. Työmatka on ollut hiukan pidempi nyt taas väliaikaisesti, plus olen tehnyt pidempiä päiviä muutamaan otteeseen. Siihen kun lisää kurssitehtävät ja muun siihen liittyvän, sekä normi eläinten hoidon ja liikutuksen, ei aikaa juuri kirjoittelulle ole jäänyt, vaikka se minusta kivaa onkin. Vaan näillä mennään nyt vielä kuukauden verran ja katsellaan sitten taas tätä bloggailua uudelleen. Kirjoittelen jos ehdin, jos en ehdi niin sitten en kirjoita. Onneksi on Paulus, missä ponin päiväkirja on helppo pitää ajantasalla, vaikka kivempi se olisikin täällä, noin niin kuin myöhempää käyttöä silmällä pitäen. Näitä kun on mukava selata myöhemmin, mikä onkin oikeastaa ainoa syy, miksi kirjoitan. Itselleni muistoksi. Nyt tosin hetken harmillisesti harvemmin.

Lomalla - lenkkeilyä tavalla jos toisellakin

Maanantaina (10.6.) kaiveltiin sitten poni taas töihin. Ihan helposti se ei käynyt, koska koko porukka oli levolla, kun laitumelle pääsin. Lappasin vähän lantaa ja odottelin vielä jonkun tovin siellä nukkuvien hevosten keskellä istuskellen. Viimein alkoivat nousta, yksi toisensa jälkeen. Korpulle laitoin riimun päähän sen vielä maatessa, niin nousi sekin sitten ihan omatoimisesti.

Kärryttelemässä käytiin. Kevyt lenkki tuttuja teitä, lähinnä kävellen. Kambur sai valita reitin, joten mentiin sitten isoa tietä moottoritien huoltotielle ja metsän kautta takaisin. Tai no, jos Kambur olisi saanut valita jokaisessa risteyksessä suunnan, ei oltaisi kotiin varmaan päädytty ikinä, joten kotiin päin käännyttiin minun päätökselläni. Meillä oli raskaammat kärryt käytössä, ettei ihan hukkaan sentään mennyt, vaikka vaan käveltiin. Eikä se nyt muutenkaan olisi mennyt, kävelyhän on parasta kunnonkohotusta ja laihdutusta. Kiva lenkki, varmaan molempien mielestä. Sen verran reippaasti askelsi ponikin.

Tiistaina (11.6.) oli Noahilla aamupäivällä kontrolliverikoe. Jännittyneenä odottelimme tuloksia ja niin vain se saikin terveen paperit. Tai no, ainakin tulehdus oli poissa. Nyt vielä viimeiset lääkkeet ääntä kohti ja sitten vaan toivotaan parasta. Mitäänhän ei siis selvinnyt eli varma ei voi olla. Otettiin vielä samaan laskuun punkki lääkkeet ja ei kun kotia kohti. Kotimatkalla pysähdyttiin kirkonkylän apsilla ja käytiin lenkillä siitä. Ilma oli lämmin, joskaan ei ihan niin helteinen kuin mitä se oli edellisellä viikolla, joten joen vartta kuljettiin osittain, jotta pääsivät uimaan. Hyvin jaksoi Noahkin.

Pihalla piti vielä jatkaa puljaamista

Myöhemmin kävin vielä liikuttelemassa poniinin. Käytiin ratsain maastossa. Ei ollut erityisen rentouttava maasto. Ponia häiritsi ötökät ihan kympillä ja se keskittyi lähinnä vain niiden häätämiseen. Ravikin oli ihan kadoksissa, eikä tölttiäkään irronnut. Lähinnä käynnin lisäksi irtosi se kummallinen aslellaji, joka tuntuu ravilta, muttei siihen pysty keventämään. Ei käyty kaukana, vaan palattiin pika pikaa takaisin tallille.

Keskiviikkona (12.6.) lähdettiin koirien kanssa jo ajoissa joka kesäiselle puistokierrokselle. Auto jätettiin Fuksinpuiston parkkiin. Sieltä käveltiin Sapokkaan, mistä takaisin tullessa Fuksinpuiston atsaleapensaita ihailemaan. Katariinaan ajettiin autolla ja sieltä käytiin myös koirarannalla, jotta pojat pääsivät uimaan. Kiva retki ja kelikin oli hyvä. Ei ollut liian kuuma, vaikka olikin lämmin. Katariinassa tarvitsi jopa pitkähihaista, kun rannassa nyt tuulee aina.

Korpun kanssa käytiin myöhemmin kärrylenkillä harjoittelemassa hiukan käskyihin/apuihin reagoimista. Alkoihan sekin taas sujua ja ravi nousi lopulta pelkällä äänikäskyllä, kuten olisi tarkoituskin. Pikkasen vain on ollut viime aikoina hakusessa. Muutenkin olisi ihan hyvä kärryillessäkin tehdä välillä ihan töitä, eikä vaan pelkästään liikkua pisteestä aa pisteeseen bee ja takaisin. Rentoilu vaan on niin paljon mukavampaa, että yleensä heitetään aivot narikkaan ja vaan nautiskellaan. Mikä on toki tärkeää sekin. Jos joskus vaikka löytäisi sen kultaisen keskitien.

Torstaina (13.6.) sain aamupäivällä yllättäin päähäni lähteä Helsingin suuntaan, kun aurinkokin oli vaihteeksi ihan pilvessä ja siis koirat pystyi ottamaan mukaan matkaan. Aamupäivästä siis nokka kohti pääkaupunkiseutua. Ajatus oli käydä ensin Ikeassa ja sieltä ajella sitten Hööksiin ja Horzelle, mutta kaasutinkin ajatuksissani Ikean ohi, joten ensi pysähdys tehtiin Hööksillä. Siitä käytiin koirien kanssa hiukan ulkoilemassa ja pieneen koirapuistoon tutustumassa. Hööksin kanssa samassa rakennuksessa on Murren murkina ja parkkipaikalla törmättiinkin sitten pariin nuoreen naiseen, joista toinen tuli varovasti kyselemään, että onko tuo mudi. Oli sellaista harkinnut porokoiran kaveriksi. Tovi siinä juteltiin ja onhan Peikkoa nyt vaan niin mukava esitellä, kun se on niin hyväluonteinen kaveri. Vaikkei ehkä anna ihan oikeaa kuvaa rodusta kyllä. Hööksiltä kurvailtiin vielä Horzelle ja kotimatkalla pysähdyttiin viimein siellä Ikeassakin.

Perjantaina (14.6.) oli sitten teinihevoisen elämysretkipäivä. Lähdettiin siis Korpun kanssa kärryttelemään ja oltiin jo kotiin kääntymässä, kun se ehdotti toista suuntaa. Käännyttiinkin sitten sinne ja jotenkin vaan jatkettiin matkaa moottoritien liittymään ja siitä yli moottoritien Siltakylään. Ihan hirmu hienosti poni askelsi moottoritien ylittävällä sillalla, vaikka selvästi oli jännää. Kauhean uteliaasti se silti asiaan suhtautui, niin kuin nyt yleensä kaikkeen muuhunkin. Takaisin palattiin pienen kyläkierroksen jälkeen alikulun kautta. Lenkille tuli mittaa noin kymmenen kilometriä ja aikaa kului noin 1,5 tuntia.

Noahilla oli ensimmäinen lääkkeetön päivä. Särkylääkkeet loppuivat jo tiistaina. Vielä vaikuttaa hyvältä, mutta aika näyttää. Toistaiseksi koira on ainakin omasta mielestään täysin terve, mutta minä en ihan vielä osaa tähän luottaa. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan parasta. Pahinta peläten tietenkin.

Lauantaina (15.6.) käytiin sitten taas vaihteeksi ratsain maastoilemassa. Aiheena tässäkin apuihin reagoiminen. Poni oli ihan hyväntuulinen ja reipas ja kuunteli tällä kertaa oikein hyvin. Sen verran tuuli, ettei ötököitäkään ollut, joten pystyi nyt paremmin keskittymään. Tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä erimittaisilla ravipätkillä. Pidempien pätkien välissä aina parin askeleen pelkkä nosto. Ei se nyt ihan mennyt, kuten suunnittelin, mutta poni yritti kyllä parhaansa. Kuskissa oli enemmän sanomista. Kotimatkalla otettiin taas yksi laukannostokin. Siihen pitäisi nyt osata päättää se, miten alan sitä pyytämään muuten kuin ääniavuilla. Siihen kun on niin monta eri variaatiota olemassa ja haluan sen olevan luontainen tapa minulle, mutta sellainen, että poni ymmärtää tarvittaessa myös muita kuskeja. No, eiköhän sekin pikku hiljaa muotoudu. Vielä ei nyt ole hengenhätä. Ratsujutut on menneet muutenkin tosi paljon eteenpäin, joten hyvässä mallissa ollaan.

Sunnuntaina (16.6.) tehtiin rauhallinen kärrylenkki ihan ilman mitään vääntöä. Lämpötilatkin alkavat taas olla hellelukemissa. En valita, vaikka eläinten kannalta viileämpi keli olisi mukavampi ja helpoittaisi kovin kaikkea puuhailua. Vaan nautitaan nyt näistä, ei tämä ilo ikuisuuksia kestä kuitenkaan.

Lomalla - laitumellelasku, hellettä ja toipuva koiraskoira

Lauantaina (1.6.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä hervottomassa myrskytuulessa. Sellainen 9 kilometriä käppäiltiin muutamalla hölkkäpätkällä höystettynä. Poni ei ollut erityisen reipas, jos nyt ei laiskakaan. Sellainen normaali oma itsensä.

Noah sen sijaan piristyy joka lääkkeen jälkeen aina enemmän ja enemmän. Hieman sen silmät on arat eli se siristelee ja hiukan hankaakin ja jostain tuntuu olevan kipeä, kun makuulle meno aiheuttaa örinää, mutta onhan se nyt jo paljon pirteämpi.

Sunnuntaina (2.6.) oli vihdoin kesän odotetuin päivä kesälomaa lukuun ottamatta. Tallin hevoset siis kirmaisivat iltapäivällä laitumelle.  Koko pihattolauma oli nukkumassa, kun aamupäivällä saavuin tallille. Siivoilin sen aikaa, kun nousivat yksi toisensa jälkeen, oma tietenkin viimeisenä, ylös. Aikaa kului ja luulin jo, etten ehtisi liikutella ennen laitumellelaskua, mutta kun oikein kiirehdin, ehdin kuin ehdinkin pienelle maastolenkille. Poni oli reipas, mutta kuuliainen ja lenkki sujui hienosti. Ja ehdin sen jopa juuri ja juuri palauttaa takaisin pihatollekin.

Tällä kertaa nimittäin homma hoidettiin pihattolaitumen osalta hiukan eri tavalla kuin aiemmin. Ensin muille laitumille laskettiin porukka, kuten aina ennenkin. Kamerakin oli mukana, mutta aika laihaksi jäi saalis. Rauhallista oli kaikkinensa. Pihaton porukka notkui aidalla ihmettelemässä. Ja kun viimein sitten kolme muuta pihattolaidun laumasta saapui laitumelle ja portit avattiin, ei ne älynneet siitä mennä. Juoksivat vaan hulluna aidan viertä molemmin puolin. Viimein kiepautin Kamburin kaulan ympärille narun ja talutin sen sillalle, mistä se rauhallisesti kävelikin laitumen puolelle. Muut tulivat sitten perässä ja koko porukka juoksi "vieraiden" luo ja alkoivat hetken nuuskuttelun ja pienen spurtin jälkeen syömään.

Vasemmalta Seppo, Mix, Visse, Rasmus, Indira, Kambur ja Dali, tämän kesän laidunlauma.

Klikkaa kuvaa niin näet kaikki laitumellelaskusta ottamani kuvat

Ilalla käytiin vielä koirien kanssa Prismassa ja pienellä lenkillä, kun kerran aikaa oli. Noahkin jaksoi lenkin hyvin. Ei sillä tosin mittaa juuri ollut ja vaikka hissukseen kuljettiin, aikaakin kului maksimissaan vain puoli tuntia, jos sitäkään. Mutta saivatpahan jotain virikettä, kun aika vähälle ovat nyt jääneet kuumuuden ja Noahin sairauden takia.

Maanantaina (3.6.) oli Noahin kontrolli käynti eläinlääkärillä puolen päivän aikaan. Matkalla postitettiin vanhat risat tossut myyjälle. Laitoin sinne siis sähköpostia viime viikolla ja myyjä ehdotti diiliä, jotta saavat taas lisää informaatiota tossuista. Vanhat siis menivät sinne ja saan uudet tilalle, joiden käytöstä raportoin kuvien ja kilometrien muodossa heille niin kauan kuin ovat käyttökuntoiset. Huippua. Ja kun minulle olisi riittänyt ihan vaan vastaus, mikä mahdollisesti on mennyt pieleen ja olisin kiltisti ostanut itse uudet töppöset. Ihan superpalvelua. Hienosti sujui eläinlääkäri käyntikin, vaikka virtaa olikin jo rutkasti enemmän kuin perjantain käynnillä. Ja crp:kin oli hienosti laskussa, juuri kuten kuuluukin. Mukaan saatiin lisää lääkkeitä ja kehotus käydä vielä ennen kuurin loppumista verikokeessa, jos ei muuta ilmene.

Loviisasta kurvattiin Koskenkylän kautta Porvooseen. Porvoossa käytiin tietysti Brunbergillä karkkiostoksilla, mutta myös kahdessa heppatarvikeliikkeessä. Toisesta mukaan lähti geelipädi uuden satulan alle, koska sen oma bädi on ainakin vielä liian paksu, toisen kirppisnurkasta pinkki satulahuopa. Ihan niin kuin ei kaikki rahat jo olisi menneet eläinlääkärilaskuihin.

Tallillakin kävin illemmalla lappamassa lantaa ja tarkkailemassa tilannetta. Tilanne näytti varsin rauhalliselta. Pihattolauma plus sen etäjäsen Rasmus oleilivat yhdessä ja samassa tarhassa tähän asti tarhailleet Seppo ja Visse olivat kahdestaan kauempana.

Tässä kuvassa hajurako on jo pienentynyt, mutta vielä olemassa (otettu 7.6.)

Tiistaina (4.6.) kävin aamupäivällä asioilla ja puuhasin sen jälkeen kotona. Noahin silmät on jo paremmat, kun laitoin niihin kosteuttavia tippoja. Mitään niistä ei löytynyt, joten kuivuminen johtunee lääkkeistä tai alkuperäisestä ongelmasta, mikä ei siis vieläkään ole selvinnyt. Tallille menin vasta illalla. Ajatus oli käydä ponin kanssa vaan ihan pienellä lenkillä, mutta loppujen lopuksi lenkillä vierähti tunti, koska Skorpan oli todella levoton. Harjatessa se oli ihan ok, mutta alkoi lähes heti huutaa kavereiden perään, kun poistuttiin pihasta. Joutui vähän peruuttelemaan, aina kun keskittyminen herpaantui ja huuto sekä sinkoilu alkoi eli vaadin kontaktia. Aika pian huuto vähenikin ja pian rauhoittui, jolloin käännyttiin takaisin. Ihan hyvä lenkki siis, vaikka alku olikin hankala.

Keskiviikkona (5.6.) joutuikin poni sitten jo ihan oikeisiin töihin. Kärryt siis perään iltasella, koska päivällä liian kuuma, ja baanalle. Hiukan oli levoton poni, vaikka käyttäytyikin ihan hyvin. Tehtiin ihan reipas 6-7 kilometrin mittainen lenkki, sisältäen ravia ja yhden laukannoston. Etusissa oli vanhat Equine Fusion-tossut, joilla poni liikkui selkeästi huonommin kuin Flexeillä. Ei yllättänyt, kun niissä kuitenkin on ohuempi pohja ja ovat isommat ulottuvuuksiltaan. Kompuroi hiukan, eikä ravi oikein ollut sujuvaa. Selvittiin kuitenkin ja takaisin tallille palasi silminnähden levollisempi poni.

Tallin poniporukka tuli vastaan alkumatkasta ja paparazzi iski jälleen. Kuvan on siis ottanut Tuuli (Pieniä Kavioita)

Torstaina (6.6.) alkoi olla jo ihan tukalan kuumaa, jopa minun mielestäni, kun ei ole tottunut. Sen verran oli viileää välillä. En kuitenkaan valita, koska lämmin on hyvä. Kuumuudesta huolimatta, joutui poni töihin tänäänkin. Pienellä maastolenkillä käytiin ja nyt oli Korppu jo ihan oma itsensä. Kuumuudesta johtuen vain käveltiin. Hiki tuli ponille silti, vaikka hyvin tuntuikin jaksavan. Suihkun sai lenkin jälkeen ja pääsi kentälle piehtaroimaan itselleen kunnon ötökkäsuojan.

Noah alkaa voida jo kohtalaisen hyvin. Nopeasti se väsyy vielä, varsinkin kun lähtee aina sata lasissa kaikkeen ja on vielä kuumakin. Vaan parempaan mennään päivä päivältä. Hiukan ollaan päästy jo lenkeilemäänkin. Nytkin ajeltiin illalla venerantaan, käytiin sieltä pieni lenkki ja pääsivät vielä pienesti pulahtamaan vedessäkin. Juuri riittävä Noksulle.

Perjantaina (7.6.) helle jatkui. Tallille kuitenkin menin, ajatuksena vain lapata lantaa. No, sen teinkin ja lisäksi käytin ponin uittomontulla puljaamassa. Käveltin sinne suoraan laitumelta ja kun oli jo valmiiksi kuumissaan, vesileikit olikin mieluisia. Sai omatoimisesti mennä veteen, mistä palkkasin, ja poiskin sai tulla vapaasti. Ei ryntäillyt ja oli varsin rento ja iloinen. Joutui vielä ihan shamppoo-pesuun kun tallille palattiin. Ei se kyllä puhtaaksi lähtenyt, mutta ompahan nyt ainakin kerta vuoteen taas pesty.

Lauantaina (8.6.) vietti Korppu yhä vaan lomaa, koska helle. Otin sen kuitenkin laitumelta mukaani, ajatuksena syöttää se tallissa, jotta tottuisi taas siihenkin. Mutta koska se tuntui viihtyvän siellä ihan hyvin, annoinkin sen levätä siellä pidempään. Yhteensä reilu tunti vierähti, ennen kuin hain vielä silloinkin ihan rauhallisen ponin ja vein sen takaisin laitumelle. Taisi olla varsin miellyttävää hengailla viileässä tallissa.

Illalla käytiin koirien kanssa Hutikalla lenkillä. Kuuma oli vielä silloinkin, joskaan ei ihan niin kuuma kuin päivällä. Käveltiinkin sitten lenkki niin, että koirat pääsivät vähän väliä puljaamaan veteen. Noah oli varsin innoissaan ja väsytti sitten itsensä ihan totaalisesti. Loppumatkasta ei meinannut jaksaa kävellä, saati hypätä autoon. Liian pitkä lenkki sille, vaikkei kaukana edes käyty. Helle ja huono kunto teki kuitenkin tehtävänsä.

Sunnuntaina (9.6.) olikin sitten jo huomattavasti viileämpi, sateinen päivä. Aamuvarhaisella kuitenkin hurautin Pyölille, koska siellä oli maastotaitoharjoituskisat. Olin itsekin sinne ilmoittautunut Korpun kanssa, mutta koska sinne tarvittiin tuomareita, niin lupauduin työväeksi kisoihin, jotta saataisi ne pidettyä. Olin jo muutenkin ollut vähän kahden vaiheilla, koska selkäni vähän vihoitteli ja Korpulla ei ollut niitä kunnon tossuja etusiin. Selkä oli kyllä jo parempi ja ponikin oppinut kävelemään varatossuilla, mutta päädyin sitten kuitenkin jättämään kisat kisaamatta. Ei se ollut niin tärkeää. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Ihan kivat oli silti kisat näinkin koettuna ja lapset oli ihan hurjan taitavia.

Lomalla - jäsenkorjausta, huippuponi ja kipeä koira

Lauantai (25.5.) oli sadepäivä, joten aika pitkälti meni laiskotellessa koko päivä. Koska loma, niin ei ollut pakko, joten sisällä pysyttiin. Ehtiihän sitä seuraavat neljä viikkoa paremmassakin kelissä ulkoilla. Iltapäivällä kuitenkin oli pakko ryhdistäytyä ja painua tallille. Sadekin oli lakannut. Poni pihatosta ja kurakuorrutuksen rapsuttelu irti ponista. Olihan sitä sellainen sentin kerros. Onneksi suurimmaksi osaksi jo kuivunutta tavaraa, niin lähti helposti. Hetken syöttelin ja sitten tulikin jo jäsenkorjaaja.

Ensin keskusteltiin risoista tossuista, koska hän myös vuolee kengättömiä ja sovittaa Flexejä. Ei löytynyt syytä. Kaviot on kunnossa ja kropassakaan ei mitään sellaista ollut, mikä olisi moisen voinut aiheuttaa. Tossut on kuitenkin pohjistaa lähes alkuperäisessä kunnossa, eivät siis mitenkään suuresti kuluneet, vain halki kärjistä. Seuraavaksi sitten viestiä myyjälle/suunnittelijalle, jotta selviäisi ja voisi jatkossa välttää moista, eikä tarvisi hankkia eteen jonkun muun merkkisiä.

Tällä kertaa hoidettiin pihalla, kun keli sen mahdollisti. Korppu on niin paljon rauhallisempi ulkona kuin tallissa, missä se stressaa jo valmiiksi. Nyt taas kun laidunkausi alkaa, täytyy aktiivisesti harjoitella sitäkin, mutta toistaiseksi nyt näin. Ja oli kyllä suuri ero, kun nyt se lähes nukkui koko hoidon ajan, paitsi jos tuntui epämiellyttävältä, niin sitten oli levoton. Samat ongelmat siellä takaosassa oli kuin ennenkin, enemmän vasemmalla kuin oikealla. Ei toki yhtä paljoa, kuin ensimmäisen hoidon aikana, mutta kuitenkin. Ja selvisi sekin, miksi se selvästi on mielestäni aina liikkunut paremmin lämpimällä kelillä kuin kylmällä, toisin kuin suurin osa muista. SI-nivelen seudun ongelmat aiheuttaa moista ja tiedän sen kyllä itsestänikin, samoista ongelmista kun kärsin.

Laseria pahimpiin paikkoihin ja poni nauttii

Jotain pitäisi keksiä, ettei aina olisi samat ongelmat. Voi olla, että ostan lanne-/ratsastusloimen, joku magneetti/Back on track tai vastaava varmaan, jos vaikka auttaisi. Ainakin pitää aktivoitua hieronnassa ja venyttelyssä ja sitä arnikaakin pitää varmaan hölvätä useammin tuonne pahimpiin paikkoihin. Sillä ne omatkin paikat pysyy kunnossa, siis hieronnalla ja venyttelyllä, arnikaa en ole kokeillut.

Tallilta tullessa kantattiin taas kaupan kautta ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Juuri sopivasti ehdittiin puolen tunnin lenkki heittää, ennen kuin alkoi taas sataa. Vaan tulipahan ainakin laiskoteltua ihan olan takaa, kun ei sateessa viitsinyt ulkoilla. Ja kylmäkin on. Hyvä kuitenkin, että juuri se aika kun oli pakko ulkoilla, oli poutaa.

Sunnuntaiksi (26.5.) oli sadetutkan mukaan tulossa taas sadetta, mutta vasta iltapäivällä. Tallille siis jo ajoissa aamupäivällä, jotta ehtii ennen sadetta. Hiukan lannan lappamista ensin, sitten poni mukaan hoidettavaksi. Tallilla oli ratsastusseura Staran, meidän tallin ja Pieniä Kavioita-tiimin yhteistyössä järjestämä valjastus- ja ajokurssi, joten pihalla oli hälinää, mutta hyvin mekin sekaan mahduttiin. Ajamaan päästiin lähtemään hiukan ennen kurssilaisia. Tehtiin 9 km mittainen lenkki, kun käytiin moottoritien toisella puolella tarkistamassa soramonttujen tilanne, mutta liian märkää oli vielä, jotta kärryillä olisi uskaltanut edetä. Jouduttiin siis kääntyilemään ympäri pari kertaa aika pienessä tilassa. Onneksi poni on siinä varsin taitava. Satamaankin jo alkoi ennen puoltaväliä, vaikkei ihan vielä silloin pitänyt. Aika rauhallisesti edettiin. Pari pidempää ravipätkää, käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukannostoa, mistä palkaksi lupa kävellä ja peppurapsutukset vielä kaupan päälle. Hyvä tuo lainakärry, kun on lyhyemmät aisat, niin ylettää rapsuttamaan.

Tallille takaisin päästyämme, satoi jo aika reilusti. Korpulta vermeet veke ja BOT-selänlämmitin hetkeksi lanneselän päälle. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Täytyy katsoa, jos sen saisi viriteltyä liikutukseenkin käyttöön. Siis ratsastaessa sitä on käytetty huovan sijaan Limpullakin, joten se onnistuu kyllä, mutta kärryille tai lanneloimeksi, niin täytyy suunnitella. Ei tarvisi sitten ostaa, kun tuota rahanmenoa on ihan ilmankin riittävästi ja ylikin.

Kotona olin jo niin ajoissa, että ehti jo tylsistyäkin, kun ei uloskaan viitsinyt mennä. Illalla oli sitten jo pakko ja pelattiin koirien kanssa vähän pihalla ja käytiin ajelemassa. Käväisin siis Apsilla ja tulin pidempää reittiä takaisin. Kotiin tultuamme oli sateessa juuri sopivasti taukoa ja käytiin hiukan vielä metsässä pyörähtämässä. Laiskotteluksi meni siis tämäkin päivä, mutta niin oli vähän ajatuskin. Jos vaikka saisi sitten jotain aikaiseksikin, kun oikein ensin löysäilee.

Maanantaina (27.5.) käytiin vaihteeksi koko lauman kanssa lenkillä päivällä. Sitä ennen pyörittelin Korppua hiukan kentällä irtona. Niin hieno poni. Se yritti ihan tosissaan ja ravasi hienosti pienellä ympyrällä ja suoritti hienot laukannostot molempiin suuntiin. Minun ponini on tullut takaisin entistä ehompana ja teinihirviö on kadonnut jonnekin. Toivottavasti lopullisesti, todennäköisesti kuitenkin vain väliaikaisesti.

Lenkilläkin se käyttäytyi kuin pieni enkeli ja oli oikein miellyttävää lenkkiseuraa. Kotimatkalla tehtiin taas kaulanaruharjoituksia ja jopa taluttelin naruriimusta virittelemälläni kaulanarulla pätkän. Toimi todella hienosti ja herkästi niinkin. Taisi osua "kurinpalautus" oikeaan osoitteeseen perjantaina, kun nyt ei todellakaan ollut niin mitään ongelmia. Ainoastaan ihan hyväntuulinen poni, joka toimi lähes ajatuksen voimalla.

Illalla lähdettiin vielä koirien kanssa Loviisaan tämän kesän ensimmäisiin raveihin. Menin aika myöhään, mutta juuri tarpeeksi ajoissa, jotta ehti seurustella tuttujen kanssa ja käydä Hevarin autossa ostoksilla. Tervarasvaa ja uusi riimu tarttui mukaan. Kun juuri annoin kaksi Ljúfurin vanhaa riimua pois, niin olihan se jo pakko ostaa uusi. Tarve oli ainoastaan tervarasvalle. Koiratkin hengailivat alueella lopuksi puolisen tuntia.

Tiistaina (28.5.) oli ratsastuspäivä. Maastoon siis suunnattiin teinihevoisen kanssa. Tehtiin noin kuuden kilometrin lenkki, lähinnä käynnissä. Skorpan ei ollut kovinkaan virtaisalla päällä, ennemminkin laiska. Virta näyttää kadonneen teinihirviön mukana jonnekin teille tietämättömille. No, nautitaan nyt tästä vaihteeksi. Vähän tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä ja yksi hallittu laukannosto äänikäskyllä, kun muuta tapaa se ei vielä osaa. Hienosti toimi sekin. Laukkaa tosin tuli vain kolmisen askelta, kun stoppasi heti kehuista, muttei se ollutkaan se pääasia. Kunhan nousi. Tästä on hyvä jatkaa.

Koirat viettivät lepopäivää, kun Noah oli tosi väsynyt. Käytiin me vähän metsässä ja puuhattiin päivällä pihalla, kun virittelin herneen versoille keppejä tueksi. Mutta muuten eivät missään käyneet.

Keskiviikkona (29.5.) käytiin Korpun kanssa ajolenkillä. Rauhallinen kahdeksan kilometrin lenkki heitettiin. Hieman ravia ja pari laukannostoa, muuten käveltiin ja katseltiin maisemia.

Noah oli tosi väsynyt vielä tänäänkin, mutta illalla kun tulin tallilta, vaikutti jo omalta itseltään, joten lähdettiin pyörälenkille. Ajatus oli alunperin lähteä vain Peikon kanssa, mutta koska Noah näytti pirityneen, pääsi sekin mukaan. Seuraavana, helatorstain (30.5.) aamuna, se oli kuitenkin taas ihan tosi väsynyt ja nyt jo kipeän oloinen. Noah siis jäi kotimieheksi, kun me Peikon kanssa lähdettiin Miehikkälään, orivarsojen laitumellelaskua katsomaan. Kovin oli vaisua meininkiä orivarsoillakin, eikä me siellä sitten kauaa viihdyttykään. Mutta tulihan käytyä.

Supersurkea epätarkka kännykkäräpsy, mutta onhan edes jotakin.

Kotona löysäilin jonkin aikaa, ihan otin päikkärit syönnin päälle, ja läksin sitten kuitenkin tallille, vaikkei pitänyt. Kello oli jo puoli seitsemän, kun pakkasin koirat autoon ja läksin. Poni pääsi vähän kentälle pyörimään narun nokassa. Tehtiin ensin tutut ympyräjutut, ravit ja laukannostot. Sitten kaulanarulla pysähdys, peruutus, kääntymiset, maasta siis nämäkin. Yritettiin myös väistöjä, mutta ovat minulle vaikeat kertoa selkeästi ponille, mitä haluan, joten parin yrityksen jälkeen annoin periksi, ettei ihan hitoiksi mene. Muuten meni ihan superhienosti. Pääsi sitten peltoon hetkeksi syömään.

Perjantaina (31.5.) jo heti aamusta oli selvää, ettei Noah nyt ainakaan paremmaksi ollut muuttunut yön aikana. Sille ei enää kelvannut ruokakaan ja se oli tosi tuskaisen oloinen. Eläinlääkäriä siis metsästämään. Neljännestä paikasta onnisti ja niin hurautettiin Loviisaan Lovetiin. Otettiin verta, pissaa ja ultrattiin, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt. Tulehdusarvot taivaissa ja virtsassa glukoosia, muttei veressä. Epäilynä munuaistulehdus tai myrkytys. Kovasti sai kehuja mukavasta luonteestaan ja helposta hoidettavuudestaan (vai voiko sen noin sanoa?). Mukaan saatiin antibioottia ja kipulääkettä ja uusi aika maanantaille. Lasku neljä ja puoli sataa, hyvästi lomarahat.

Yllättävä rahan meno toki aina harmittaa, mutta tärkeintä on hoitaa poika kuntoon. Joten pienillä suunnitelmien muutoksilla loma jatkuu kuten tähänkin asti. Kotiin tultua, koiralle heti napit naamaan ja jo vajaa kaksi tuntia sen jälkeen, se vaikutti pirteämmältä. Hyvin mielin siis pakkasin Peikon autoon ja lähdettiin purkamaan stressiä eli ponin kanssa lenkille. Käytiin ihan hyvän mittainen lenkki Korpun kanssa, joka oli rasittava. Ei mitenkään mahdottoman hankala, kun totteli kyllä kun sanoi, mutta pyrki kokoajan vihreälle. Osansa varmaan teki se, etten nyt ihan jaksanut keskittyä, kun pää oli aika tyhjä. Lenkin jälkeen kotona odotti onneksi edelleen piristynyt Noksu, joka ihan melkein jopa riehaantui, kun lähdettiin metsään pissalenkille. Kyllä siitä taitaa koira vielä tulla.