Maanantaina (10.6.) kaiveltiin sitten poni taas töihin. Ihan helposti se ei käynyt, koska koko porukka oli levolla, kun laitumelle pääsin. Lappasin vähän lantaa ja odottelin vielä jonkun tovin siellä nukkuvien hevosten keskellä istuskellen. Viimein alkoivat nousta, yksi toisensa jälkeen. Korpulle laitoin riimun päähän sen vielä maatessa, niin nousi sekin sitten ihan omatoimisesti.
Kärryttelemässä käytiin. Kevyt lenkki tuttuja teitä, lähinnä kävellen. Kambur sai valita reitin, joten mentiin sitten isoa tietä moottoritien huoltotielle ja metsän kautta takaisin. Tai no, jos Kambur olisi saanut valita jokaisessa risteyksessä suunnan, ei oltaisi kotiin varmaan päädytty ikinä, joten kotiin päin käännyttiin minun päätökselläni. Meillä oli raskaammat kärryt käytössä, ettei ihan hukkaan sentään mennyt, vaikka vaan käveltiin. Eikä se nyt muutenkaan olisi mennyt, kävelyhän on parasta kunnonkohotusta ja laihdutusta. Kiva lenkki, varmaan molempien mielestä. Sen verran reippaasti askelsi ponikin.
Tiistaina (11.6.) oli Noahilla aamupäivällä kontrolliverikoe. Jännittyneenä odottelimme tuloksia ja niin vain se saikin terveen paperit. Tai no, ainakin tulehdus oli poissa. Nyt vielä viimeiset lääkkeet ääntä kohti ja sitten vaan toivotaan parasta. Mitäänhän ei siis selvinnyt eli varma ei voi olla. Otettiin vielä samaan laskuun punkki lääkkeet ja ei kun kotia kohti. Kotimatkalla pysähdyttiin kirkonkylän apsilla ja käytiin lenkillä siitä. Ilma oli lämmin, joskaan ei ihan niin helteinen kuin mitä se oli edellisellä viikolla, joten joen vartta kuljettiin osittain, jotta pääsivät uimaan. Hyvin jaksoi Noahkin.
Myöhemmin kävin vielä liikuttelemassa poniinin. Käytiin ratsain maastossa. Ei ollut erityisen rentouttava maasto. Ponia häiritsi ötökät ihan kympillä ja se keskittyi lähinnä vain niiden häätämiseen. Ravikin oli ihan kadoksissa, eikä tölttiäkään irronnut. Lähinnä käynnin lisäksi irtosi se kummallinen aslellaji, joka tuntuu ravilta, muttei siihen pysty keventämään. Ei käyty kaukana, vaan palattiin pika pikaa takaisin tallille.
Keskiviikkona (12.6.) lähdettiin koirien kanssa jo ajoissa joka kesäiselle puistokierrokselle. Auto jätettiin Fuksinpuiston parkkiin. Sieltä käveltiin Sapokkaan, mistä takaisin tullessa Fuksinpuiston atsaleapensaita ihailemaan. Katariinaan ajettiin autolla ja sieltä käytiin myös koirarannalla, jotta pojat pääsivät uimaan. Kiva retki ja kelikin oli hyvä. Ei ollut liian kuuma, vaikka olikin lämmin. Katariinassa tarvitsi jopa pitkähihaista, kun rannassa nyt tuulee aina.
Korpun kanssa käytiin myöhemmin kärrylenkillä harjoittelemassa hiukan käskyihin/apuihin reagoimista. Alkoihan sekin taas sujua ja ravi nousi lopulta pelkällä äänikäskyllä, kuten olisi tarkoituskin. Pikkasen vain on ollut viime aikoina hakusessa. Muutenkin olisi ihan hyvä kärryillessäkin tehdä välillä ihan töitä, eikä vaan pelkästään liikkua pisteestä aa pisteeseen bee ja takaisin. Rentoilu vaan on niin paljon mukavampaa, että yleensä heitetään aivot narikkaan ja vaan nautiskellaan. Mikä on toki tärkeää sekin. Jos joskus vaikka löytäisi sen kultaisen keskitien.
Torstaina (13.6.) sain aamupäivällä yllättäin päähäni lähteä Helsingin suuntaan, kun aurinkokin oli vaihteeksi ihan pilvessä ja siis koirat pystyi ottamaan mukaan matkaan. Aamupäivästä siis nokka kohti pääkaupunkiseutua. Ajatus oli käydä ensin Ikeassa ja sieltä ajella sitten Hööksiin ja Horzelle, mutta kaasutinkin ajatuksissani Ikean ohi, joten ensi pysähdys tehtiin Hööksillä. Siitä käytiin koirien kanssa hiukan ulkoilemassa ja pieneen koirapuistoon tutustumassa. Hööksin kanssa samassa rakennuksessa on Murren murkina ja parkkipaikalla törmättiinkin sitten pariin nuoreen naiseen, joista toinen tuli varovasti kyselemään, että onko tuo mudi. Oli sellaista harkinnut porokoiran kaveriksi. Tovi siinä juteltiin ja onhan Peikkoa nyt vaan niin mukava esitellä, kun se on niin hyväluonteinen kaveri. Vaikkei ehkä anna ihan oikeaa kuvaa rodusta kyllä. Hööksiltä kurvailtiin vielä Horzelle ja kotimatkalla pysähdyttiin viimein siellä Ikeassakin.
Perjantaina (14.6.) oli sitten teinihevoisen elämysretkipäivä. Lähdettiin siis Korpun kanssa kärryttelemään ja oltiin jo kotiin kääntymässä, kun se ehdotti toista suuntaa. Käännyttiinkin sitten sinne ja jotenkin vaan jatkettiin matkaa moottoritien liittymään ja siitä yli moottoritien Siltakylään. Ihan hirmu hienosti poni askelsi moottoritien ylittävällä sillalla, vaikka selvästi oli jännää. Kauhean uteliaasti se silti asiaan suhtautui, niin kuin nyt yleensä kaikkeen muuhunkin. Takaisin palattiin pienen kyläkierroksen jälkeen alikulun kautta. Lenkille tuli mittaa noin kymmenen kilometriä ja aikaa kului noin 1,5 tuntia.
Noahilla oli ensimmäinen lääkkeetön päivä. Särkylääkkeet loppuivat jo tiistaina. Vielä vaikuttaa hyvältä, mutta aika näyttää. Toistaiseksi koira on ainakin omasta mielestään täysin terve, mutta minä en ihan vielä osaa tähän luottaa. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan parasta. Pahinta peläten tietenkin.
Lauantaina (15.6.) käytiin sitten taas vaihteeksi ratsain maastoilemassa. Aiheena tässäkin apuihin reagoiminen. Poni oli ihan hyväntuulinen ja reipas ja kuunteli tällä kertaa oikein hyvin. Sen verran tuuli, ettei ötököitäkään ollut, joten pystyi nyt paremmin keskittymään. Tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä erimittaisilla ravipätkillä. Pidempien pätkien välissä aina parin askeleen pelkkä nosto. Ei se nyt ihan mennyt, kuten suunnittelin, mutta poni yritti kyllä parhaansa. Kuskissa oli enemmän sanomista. Kotimatkalla otettiin taas yksi laukannostokin. Siihen pitäisi nyt osata päättää se, miten alan sitä pyytämään muuten kuin ääniavuilla. Siihen kun on niin monta eri variaatiota olemassa ja haluan sen olevan luontainen tapa minulle, mutta sellainen, että poni ymmärtää tarvittaessa myös muita kuskeja. No, eiköhän sekin pikku hiljaa muotoudu. Vielä ei nyt ole hengenhätä. Ratsujutut on menneet muutenkin tosi paljon eteenpäin, joten hyvässä mallissa ollaan.
Sunnuntaina (16.6.) tehtiin rauhallinen kärrylenkki ihan ilman mitään vääntöä. Lämpötilatkin alkavat taas olla hellelukemissa. En valita, vaikka eläinten kannalta viileämpi keli olisi mukavampi ja helpoittaisi kovin kaikkea puuhailua. Vaan nautitaan nyt näistä, ei tämä ilo ikuisuuksia kestä kuitenkaan.
Kärryttelemässä käytiin. Kevyt lenkki tuttuja teitä, lähinnä kävellen. Kambur sai valita reitin, joten mentiin sitten isoa tietä moottoritien huoltotielle ja metsän kautta takaisin. Tai no, jos Kambur olisi saanut valita jokaisessa risteyksessä suunnan, ei oltaisi kotiin varmaan päädytty ikinä, joten kotiin päin käännyttiin minun päätökselläni. Meillä oli raskaammat kärryt käytössä, ettei ihan hukkaan sentään mennyt, vaikka vaan käveltiin. Eikä se nyt muutenkaan olisi mennyt, kävelyhän on parasta kunnonkohotusta ja laihdutusta. Kiva lenkki, varmaan molempien mielestä. Sen verran reippaasti askelsi ponikin.
Tiistaina (11.6.) oli Noahilla aamupäivällä kontrolliverikoe. Jännittyneenä odottelimme tuloksia ja niin vain se saikin terveen paperit. Tai no, ainakin tulehdus oli poissa. Nyt vielä viimeiset lääkkeet ääntä kohti ja sitten vaan toivotaan parasta. Mitäänhän ei siis selvinnyt eli varma ei voi olla. Otettiin vielä samaan laskuun punkki lääkkeet ja ei kun kotia kohti. Kotimatkalla pysähdyttiin kirkonkylän apsilla ja käytiin lenkillä siitä. Ilma oli lämmin, joskaan ei ihan niin helteinen kuin mitä se oli edellisellä viikolla, joten joen vartta kuljettiin osittain, jotta pääsivät uimaan. Hyvin jaksoi Noahkin.
 |
| Pihalla piti vielä jatkaa puljaamista |
Myöhemmin kävin vielä liikuttelemassa poniinin. Käytiin ratsain maastossa. Ei ollut erityisen rentouttava maasto. Ponia häiritsi ötökät ihan kympillä ja se keskittyi lähinnä vain niiden häätämiseen. Ravikin oli ihan kadoksissa, eikä tölttiäkään irronnut. Lähinnä käynnin lisäksi irtosi se kummallinen aslellaji, joka tuntuu ravilta, muttei siihen pysty keventämään. Ei käyty kaukana, vaan palattiin pika pikaa takaisin tallille.
Keskiviikkona (12.6.) lähdettiin koirien kanssa jo ajoissa joka kesäiselle puistokierrokselle. Auto jätettiin Fuksinpuiston parkkiin. Sieltä käveltiin Sapokkaan, mistä takaisin tullessa Fuksinpuiston atsaleapensaita ihailemaan. Katariinaan ajettiin autolla ja sieltä käytiin myös koirarannalla, jotta pojat pääsivät uimaan. Kiva retki ja kelikin oli hyvä. Ei ollut liian kuuma, vaikka olikin lämmin. Katariinassa tarvitsi jopa pitkähihaista, kun rannassa nyt tuulee aina.
Korpun kanssa käytiin myöhemmin kärrylenkillä harjoittelemassa hiukan käskyihin/apuihin reagoimista. Alkoihan sekin taas sujua ja ravi nousi lopulta pelkällä äänikäskyllä, kuten olisi tarkoituskin. Pikkasen vain on ollut viime aikoina hakusessa. Muutenkin olisi ihan hyvä kärryillessäkin tehdä välillä ihan töitä, eikä vaan pelkästään liikkua pisteestä aa pisteeseen bee ja takaisin. Rentoilu vaan on niin paljon mukavampaa, että yleensä heitetään aivot narikkaan ja vaan nautiskellaan. Mikä on toki tärkeää sekin. Jos joskus vaikka löytäisi sen kultaisen keskitien.
Torstaina (13.6.) sain aamupäivällä yllättäin päähäni lähteä Helsingin suuntaan, kun aurinkokin oli vaihteeksi ihan pilvessä ja siis koirat pystyi ottamaan mukaan matkaan. Aamupäivästä siis nokka kohti pääkaupunkiseutua. Ajatus oli käydä ensin Ikeassa ja sieltä ajella sitten Hööksiin ja Horzelle, mutta kaasutinkin ajatuksissani Ikean ohi, joten ensi pysähdys tehtiin Hööksillä. Siitä käytiin koirien kanssa hiukan ulkoilemassa ja pieneen koirapuistoon tutustumassa. Hööksin kanssa samassa rakennuksessa on Murren murkina ja parkkipaikalla törmättiinkin sitten pariin nuoreen naiseen, joista toinen tuli varovasti kyselemään, että onko tuo mudi. Oli sellaista harkinnut porokoiran kaveriksi. Tovi siinä juteltiin ja onhan Peikkoa nyt vaan niin mukava esitellä, kun se on niin hyväluonteinen kaveri. Vaikkei ehkä anna ihan oikeaa kuvaa rodusta kyllä. Hööksiltä kurvailtiin vielä Horzelle ja kotimatkalla pysähdyttiin viimein siellä Ikeassakin.
Perjantaina (14.6.) oli sitten teinihevoisen elämysretkipäivä. Lähdettiin siis Korpun kanssa kärryttelemään ja oltiin jo kotiin kääntymässä, kun se ehdotti toista suuntaa. Käännyttiinkin sitten sinne ja jotenkin vaan jatkettiin matkaa moottoritien liittymään ja siitä yli moottoritien Siltakylään. Ihan hirmu hienosti poni askelsi moottoritien ylittävällä sillalla, vaikka selvästi oli jännää. Kauhean uteliaasti se silti asiaan suhtautui, niin kuin nyt yleensä kaikkeen muuhunkin. Takaisin palattiin pienen kyläkierroksen jälkeen alikulun kautta. Lenkille tuli mittaa noin kymmenen kilometriä ja aikaa kului noin 1,5 tuntia.
Noahilla oli ensimmäinen lääkkeetön päivä. Särkylääkkeet loppuivat jo tiistaina. Vielä vaikuttaa hyvältä, mutta aika näyttää. Toistaiseksi koira on ainakin omasta mielestään täysin terve, mutta minä en ihan vielä osaa tähän luottaa. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan parasta. Pahinta peläten tietenkin.
Lauantaina (15.6.) käytiin sitten taas vaihteeksi ratsain maastoilemassa. Aiheena tässäkin apuihin reagoiminen. Poni oli ihan hyväntuulinen ja reipas ja kuunteli tällä kertaa oikein hyvin. Sen verran tuuli, ettei ötököitäkään ollut, joten pystyi nyt paremmin keskittymään. Tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä erimittaisilla ravipätkillä. Pidempien pätkien välissä aina parin askeleen pelkkä nosto. Ei se nyt ihan mennyt, kuten suunnittelin, mutta poni yritti kyllä parhaansa. Kuskissa oli enemmän sanomista. Kotimatkalla otettiin taas yksi laukannostokin. Siihen pitäisi nyt osata päättää se, miten alan sitä pyytämään muuten kuin ääniavuilla. Siihen kun on niin monta eri variaatiota olemassa ja haluan sen olevan luontainen tapa minulle, mutta sellainen, että poni ymmärtää tarvittaessa myös muita kuskeja. No, eiköhän sekin pikku hiljaa muotoudu. Vielä ei nyt ole hengenhätä. Ratsujutut on menneet muutenkin tosi paljon eteenpäin, joten hyvässä mallissa ollaan.
Sunnuntaina (16.6.) tehtiin rauhallinen kärrylenkki ihan ilman mitään vääntöä. Lämpötilatkin alkavat taas olla hellelukemissa. En valita, vaikka eläinten kannalta viileämpi keli olisi mukavampi ja helpoittaisi kovin kaikkea puuhailua. Vaan nautitaan nyt näistä, ei tämä ilo ikuisuuksia kestä kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti