Lauantai (25.5.) oli sadepäivä, joten aika pitkälti meni laiskotellessa koko päivä. Koska loma, niin ei ollut pakko, joten sisällä pysyttiin. Ehtiihän sitä seuraavat neljä viikkoa paremmassakin kelissä ulkoilla. Iltapäivällä kuitenkin oli pakko ryhdistäytyä ja painua tallille. Sadekin oli lakannut. Poni pihatosta ja kurakuorrutuksen rapsuttelu irti ponista. Olihan sitä sellainen sentin kerros. Onneksi suurimmaksi osaksi jo kuivunutta tavaraa, niin lähti helposti. Hetken syöttelin ja sitten tulikin jo jäsenkorjaaja.
Ensin keskusteltiin risoista tossuista, koska hän myös vuolee kengättömiä ja sovittaa Flexejä. Ei löytynyt syytä. Kaviot on kunnossa ja kropassakaan ei mitään sellaista ollut, mikä olisi moisen voinut aiheuttaa. Tossut on kuitenkin pohjistaa lähes alkuperäisessä kunnossa, eivät siis mitenkään suuresti kuluneet, vain halki kärjistä. Seuraavaksi sitten viestiä myyjälle/suunnittelijalle, jotta selviäisi ja voisi jatkossa välttää moista, eikä tarvisi hankkia eteen jonkun muun merkkisiä.
Tällä kertaa hoidettiin pihalla, kun keli sen mahdollisti. Korppu on niin paljon rauhallisempi ulkona kuin tallissa, missä se stressaa jo valmiiksi. Nyt taas kun laidunkausi alkaa, täytyy aktiivisesti harjoitella sitäkin, mutta toistaiseksi nyt näin. Ja oli kyllä suuri ero, kun nyt se lähes nukkui koko hoidon ajan, paitsi jos tuntui epämiellyttävältä, niin sitten oli levoton. Samat ongelmat siellä takaosassa oli kuin ennenkin, enemmän vasemmalla kuin oikealla. Ei toki yhtä paljoa, kuin ensimmäisen hoidon aikana, mutta kuitenkin. Ja selvisi sekin, miksi se selvästi on mielestäni aina liikkunut paremmin lämpimällä kelillä kuin kylmällä, toisin kuin suurin osa muista. SI-nivelen seudun ongelmat aiheuttaa moista ja tiedän sen kyllä itsestänikin, samoista ongelmista kun kärsin.
Jotain pitäisi keksiä, ettei aina olisi samat ongelmat. Voi olla, että ostan lanne-/ratsastusloimen, joku magneetti/Back on track tai vastaava varmaan, jos vaikka auttaisi. Ainakin pitää aktivoitua hieronnassa ja venyttelyssä ja sitä arnikaakin pitää varmaan hölvätä useammin tuonne pahimpiin paikkoihin. Sillä ne omatkin paikat pysyy kunnossa, siis hieronnalla ja venyttelyllä, arnikaa en ole kokeillut.
Tallilta tullessa kantattiin taas kaupan kautta ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Juuri sopivasti ehdittiin puolen tunnin lenkki heittää, ennen kuin alkoi taas sataa. Vaan tulipahan ainakin laiskoteltua ihan olan takaa, kun ei sateessa viitsinyt ulkoilla. Ja kylmäkin on. Hyvä kuitenkin, että juuri se aika kun oli pakko ulkoilla, oli poutaa.
Sunnuntaiksi (26.5.) oli sadetutkan mukaan tulossa taas sadetta, mutta vasta iltapäivällä. Tallille siis jo ajoissa aamupäivällä, jotta ehtii ennen sadetta. Hiukan lannan lappamista ensin, sitten poni mukaan hoidettavaksi. Tallilla oli ratsastusseura Staran, meidän tallin ja Pieniä Kavioita-tiimin yhteistyössä järjestämä valjastus- ja ajokurssi, joten pihalla oli hälinää, mutta hyvin mekin sekaan mahduttiin. Ajamaan päästiin lähtemään hiukan ennen kurssilaisia. Tehtiin 9 km mittainen lenkki, kun käytiin moottoritien toisella puolella tarkistamassa soramonttujen tilanne, mutta liian märkää oli vielä, jotta kärryillä olisi uskaltanut edetä. Jouduttiin siis kääntyilemään ympäri pari kertaa aika pienessä tilassa. Onneksi poni on siinä varsin taitava. Satamaankin jo alkoi ennen puoltaväliä, vaikkei ihan vielä silloin pitänyt. Aika rauhallisesti edettiin. Pari pidempää ravipätkää, käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukannostoa, mistä palkaksi lupa kävellä ja peppurapsutukset vielä kaupan päälle. Hyvä tuo lainakärry, kun on lyhyemmät aisat, niin ylettää rapsuttamaan.
Tallille takaisin päästyämme, satoi jo aika reilusti. Korpulta vermeet veke ja BOT-selänlämmitin hetkeksi lanneselän päälle. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Täytyy katsoa, jos sen saisi viriteltyä liikutukseenkin käyttöön. Siis ratsastaessa sitä on käytetty huovan sijaan Limpullakin, joten se onnistuu kyllä, mutta kärryille tai lanneloimeksi, niin täytyy suunnitella. Ei tarvisi sitten ostaa, kun tuota rahanmenoa on ihan ilmankin riittävästi ja ylikin.
Kotona olin jo niin ajoissa, että ehti jo tylsistyäkin, kun ei uloskaan viitsinyt mennä. Illalla oli sitten jo pakko ja pelattiin koirien kanssa vähän pihalla ja käytiin ajelemassa. Käväisin siis Apsilla ja tulin pidempää reittiä takaisin. Kotiin tultuamme oli sateessa juuri sopivasti taukoa ja käytiin hiukan vielä metsässä pyörähtämässä. Laiskotteluksi meni siis tämäkin päivä, mutta niin oli vähän ajatuskin. Jos vaikka saisi sitten jotain aikaiseksikin, kun oikein ensin löysäilee.
Maanantaina (27.5.) käytiin vaihteeksi koko lauman kanssa lenkillä päivällä. Sitä ennen pyörittelin Korppua hiukan kentällä irtona. Niin hieno poni. Se yritti ihan tosissaan ja ravasi hienosti pienellä ympyrällä ja suoritti hienot laukannostot molempiin suuntiin. Minun ponini on tullut takaisin entistä ehompana ja teinihirviö on kadonnut jonnekin. Toivottavasti lopullisesti, todennäköisesti kuitenkin vain väliaikaisesti.
Lenkilläkin se käyttäytyi kuin pieni enkeli ja oli oikein miellyttävää lenkkiseuraa. Kotimatkalla tehtiin taas kaulanaruharjoituksia ja jopa taluttelin naruriimusta virittelemälläni kaulanarulla pätkän. Toimi todella hienosti ja herkästi niinkin. Taisi osua "kurinpalautus" oikeaan osoitteeseen perjantaina, kun nyt ei todellakaan ollut niin mitään ongelmia. Ainoastaan ihan hyväntuulinen poni, joka toimi lähes ajatuksen voimalla.
Illalla lähdettiin vielä koirien kanssa Loviisaan tämän kesän ensimmäisiin raveihin. Menin aika myöhään, mutta juuri tarpeeksi ajoissa, jotta ehti seurustella tuttujen kanssa ja käydä Hevarin autossa ostoksilla. Tervarasvaa ja uusi riimu tarttui mukaan. Kun juuri annoin kaksi Ljúfurin vanhaa riimua pois, niin olihan se jo pakko ostaa uusi. Tarve oli ainoastaan tervarasvalle. Koiratkin hengailivat alueella lopuksi puolisen tuntia.
Tiistaina (28.5.) oli ratsastuspäivä. Maastoon siis suunnattiin teinihevoisen kanssa. Tehtiin noin kuuden kilometrin lenkki, lähinnä käynnissä. Skorpan ei ollut kovinkaan virtaisalla päällä, ennemminkin laiska. Virta näyttää kadonneen teinihirviön mukana jonnekin teille tietämättömille. No, nautitaan nyt tästä vaihteeksi. Vähän tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä ja yksi hallittu laukannosto äänikäskyllä, kun muuta tapaa se ei vielä osaa. Hienosti toimi sekin. Laukkaa tosin tuli vain kolmisen askelta, kun stoppasi heti kehuista, muttei se ollutkaan se pääasia. Kunhan nousi. Tästä on hyvä jatkaa.
Koirat viettivät lepopäivää, kun Noah oli tosi väsynyt. Käytiin me vähän metsässä ja puuhattiin päivällä pihalla, kun virittelin herneen versoille keppejä tueksi. Mutta muuten eivät missään käyneet.
Keskiviikkona (29.5.) käytiin Korpun kanssa ajolenkillä. Rauhallinen kahdeksan kilometrin lenkki heitettiin. Hieman ravia ja pari laukannostoa, muuten käveltiin ja katseltiin maisemia.
Noah oli tosi väsynyt vielä tänäänkin, mutta illalla kun tulin tallilta, vaikutti jo omalta itseltään, joten lähdettiin pyörälenkille. Ajatus oli alunperin lähteä vain Peikon kanssa, mutta koska Noah näytti pirityneen, pääsi sekin mukaan. Seuraavana, helatorstain (30.5.) aamuna, se oli kuitenkin taas ihan tosi väsynyt ja nyt jo kipeän oloinen. Noah siis jäi kotimieheksi, kun me Peikon kanssa lähdettiin Miehikkälään, orivarsojen laitumellelaskua katsomaan. Kovin oli vaisua meininkiä orivarsoillakin, eikä me siellä sitten kauaa viihdyttykään. Mutta tulihan käytyä.
Kotona löysäilin jonkin aikaa, ihan otin päikkärit syönnin päälle, ja läksin sitten kuitenkin tallille, vaikkei pitänyt. Kello oli jo puoli seitsemän, kun pakkasin koirat autoon ja läksin. Poni pääsi vähän kentälle pyörimään narun nokassa. Tehtiin ensin tutut ympyräjutut, ravit ja laukannostot. Sitten kaulanarulla pysähdys, peruutus, kääntymiset, maasta siis nämäkin. Yritettiin myös väistöjä, mutta ovat minulle vaikeat kertoa selkeästi ponille, mitä haluan, joten parin yrityksen jälkeen annoin periksi, ettei ihan hitoiksi mene. Muuten meni ihan superhienosti. Pääsi sitten peltoon hetkeksi syömään.
Perjantaina (31.5.) jo heti aamusta oli selvää, ettei Noah nyt ainakaan paremmaksi ollut muuttunut yön aikana. Sille ei enää kelvannut ruokakaan ja se oli tosi tuskaisen oloinen. Eläinlääkäriä siis metsästämään. Neljännestä paikasta onnisti ja niin hurautettiin Loviisaan Lovetiin. Otettiin verta, pissaa ja ultrattiin, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt. Tulehdusarvot taivaissa ja virtsassa glukoosia, muttei veressä. Epäilynä munuaistulehdus tai myrkytys. Kovasti sai kehuja mukavasta luonteestaan ja helposta hoidettavuudestaan (vai voiko sen noin sanoa?). Mukaan saatiin antibioottia ja kipulääkettä ja uusi aika maanantaille. Lasku neljä ja puoli sataa, hyvästi lomarahat.
Yllättävä rahan meno toki aina harmittaa, mutta tärkeintä on hoitaa poika kuntoon. Joten pienillä suunnitelmien muutoksilla loma jatkuu kuten tähänkin asti. Kotiin tultua, koiralle heti napit naamaan ja jo vajaa kaksi tuntia sen jälkeen, se vaikutti pirteämmältä. Hyvin mielin siis pakkasin Peikon autoon ja lähdettiin purkamaan stressiä eli ponin kanssa lenkille. Käytiin ihan hyvän mittainen lenkki Korpun kanssa, joka oli rasittava. Ei mitenkään mahdottoman hankala, kun totteli kyllä kun sanoi, mutta pyrki kokoajan vihreälle. Osansa varmaan teki se, etten nyt ihan jaksanut keskittyä, kun pää oli aika tyhjä. Lenkin jälkeen kotona odotti onneksi edelleen piristynyt Noksu, joka ihan melkein jopa riehaantui, kun lähdettiin metsään pissalenkille. Kyllä siitä taitaa koira vielä tulla.
Ensin keskusteltiin risoista tossuista, koska hän myös vuolee kengättömiä ja sovittaa Flexejä. Ei löytynyt syytä. Kaviot on kunnossa ja kropassakaan ei mitään sellaista ollut, mikä olisi moisen voinut aiheuttaa. Tossut on kuitenkin pohjistaa lähes alkuperäisessä kunnossa, eivät siis mitenkään suuresti kuluneet, vain halki kärjistä. Seuraavaksi sitten viestiä myyjälle/suunnittelijalle, jotta selviäisi ja voisi jatkossa välttää moista, eikä tarvisi hankkia eteen jonkun muun merkkisiä.
Tällä kertaa hoidettiin pihalla, kun keli sen mahdollisti. Korppu on niin paljon rauhallisempi ulkona kuin tallissa, missä se stressaa jo valmiiksi. Nyt taas kun laidunkausi alkaa, täytyy aktiivisesti harjoitella sitäkin, mutta toistaiseksi nyt näin. Ja oli kyllä suuri ero, kun nyt se lähes nukkui koko hoidon ajan, paitsi jos tuntui epämiellyttävältä, niin sitten oli levoton. Samat ongelmat siellä takaosassa oli kuin ennenkin, enemmän vasemmalla kuin oikealla. Ei toki yhtä paljoa, kuin ensimmäisen hoidon aikana, mutta kuitenkin. Ja selvisi sekin, miksi se selvästi on mielestäni aina liikkunut paremmin lämpimällä kelillä kuin kylmällä, toisin kuin suurin osa muista. SI-nivelen seudun ongelmat aiheuttaa moista ja tiedän sen kyllä itsestänikin, samoista ongelmista kun kärsin.
 |
| Laseria pahimpiin paikkoihin ja poni nauttii |
Jotain pitäisi keksiä, ettei aina olisi samat ongelmat. Voi olla, että ostan lanne-/ratsastusloimen, joku magneetti/Back on track tai vastaava varmaan, jos vaikka auttaisi. Ainakin pitää aktivoitua hieronnassa ja venyttelyssä ja sitä arnikaakin pitää varmaan hölvätä useammin tuonne pahimpiin paikkoihin. Sillä ne omatkin paikat pysyy kunnossa, siis hieronnalla ja venyttelyllä, arnikaa en ole kokeillut.
Tallilta tullessa kantattiin taas kaupan kautta ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Juuri sopivasti ehdittiin puolen tunnin lenkki heittää, ennen kuin alkoi taas sataa. Vaan tulipahan ainakin laiskoteltua ihan olan takaa, kun ei sateessa viitsinyt ulkoilla. Ja kylmäkin on. Hyvä kuitenkin, että juuri se aika kun oli pakko ulkoilla, oli poutaa.
Sunnuntaiksi (26.5.) oli sadetutkan mukaan tulossa taas sadetta, mutta vasta iltapäivällä. Tallille siis jo ajoissa aamupäivällä, jotta ehtii ennen sadetta. Hiukan lannan lappamista ensin, sitten poni mukaan hoidettavaksi. Tallilla oli ratsastusseura Staran, meidän tallin ja Pieniä Kavioita-tiimin yhteistyössä järjestämä valjastus- ja ajokurssi, joten pihalla oli hälinää, mutta hyvin mekin sekaan mahduttiin. Ajamaan päästiin lähtemään hiukan ennen kurssilaisia. Tehtiin 9 km mittainen lenkki, kun käytiin moottoritien toisella puolella tarkistamassa soramonttujen tilanne, mutta liian märkää oli vielä, jotta kärryillä olisi uskaltanut edetä. Jouduttiin siis kääntyilemään ympäri pari kertaa aika pienessä tilassa. Onneksi poni on siinä varsin taitava. Satamaankin jo alkoi ennen puoltaväliä, vaikkei ihan vielä silloin pitänyt. Aika rauhallisesti edettiin. Pari pidempää ravipätkää, käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukannostoa, mistä palkaksi lupa kävellä ja peppurapsutukset vielä kaupan päälle. Hyvä tuo lainakärry, kun on lyhyemmät aisat, niin ylettää rapsuttamaan.
Tallille takaisin päästyämme, satoi jo aika reilusti. Korpulta vermeet veke ja BOT-selänlämmitin hetkeksi lanneselän päälle. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Täytyy katsoa, jos sen saisi viriteltyä liikutukseenkin käyttöön. Siis ratsastaessa sitä on käytetty huovan sijaan Limpullakin, joten se onnistuu kyllä, mutta kärryille tai lanneloimeksi, niin täytyy suunnitella. Ei tarvisi sitten ostaa, kun tuota rahanmenoa on ihan ilmankin riittävästi ja ylikin.
Kotona olin jo niin ajoissa, että ehti jo tylsistyäkin, kun ei uloskaan viitsinyt mennä. Illalla oli sitten jo pakko ja pelattiin koirien kanssa vähän pihalla ja käytiin ajelemassa. Käväisin siis Apsilla ja tulin pidempää reittiä takaisin. Kotiin tultuamme oli sateessa juuri sopivasti taukoa ja käytiin hiukan vielä metsässä pyörähtämässä. Laiskotteluksi meni siis tämäkin päivä, mutta niin oli vähän ajatuskin. Jos vaikka saisi sitten jotain aikaiseksikin, kun oikein ensin löysäilee.
Maanantaina (27.5.) käytiin vaihteeksi koko lauman kanssa lenkillä päivällä. Sitä ennen pyörittelin Korppua hiukan kentällä irtona. Niin hieno poni. Se yritti ihan tosissaan ja ravasi hienosti pienellä ympyrällä ja suoritti hienot laukannostot molempiin suuntiin. Minun ponini on tullut takaisin entistä ehompana ja teinihirviö on kadonnut jonnekin. Toivottavasti lopullisesti, todennäköisesti kuitenkin vain väliaikaisesti.
Lenkilläkin se käyttäytyi kuin pieni enkeli ja oli oikein miellyttävää lenkkiseuraa. Kotimatkalla tehtiin taas kaulanaruharjoituksia ja jopa taluttelin naruriimusta virittelemälläni kaulanarulla pätkän. Toimi todella hienosti ja herkästi niinkin. Taisi osua "kurinpalautus" oikeaan osoitteeseen perjantaina, kun nyt ei todellakaan ollut niin mitään ongelmia. Ainoastaan ihan hyväntuulinen poni, joka toimi lähes ajatuksen voimalla.
Illalla lähdettiin vielä koirien kanssa Loviisaan tämän kesän ensimmäisiin raveihin. Menin aika myöhään, mutta juuri tarpeeksi ajoissa, jotta ehti seurustella tuttujen kanssa ja käydä Hevarin autossa ostoksilla. Tervarasvaa ja uusi riimu tarttui mukaan. Kun juuri annoin kaksi Ljúfurin vanhaa riimua pois, niin olihan se jo pakko ostaa uusi. Tarve oli ainoastaan tervarasvalle. Koiratkin hengailivat alueella lopuksi puolisen tuntia.
Tiistaina (28.5.) oli ratsastuspäivä. Maastoon siis suunnattiin teinihevoisen kanssa. Tehtiin noin kuuden kilometrin lenkki, lähinnä käynnissä. Skorpan ei ollut kovinkaan virtaisalla päällä, ennemminkin laiska. Virta näyttää kadonneen teinihirviön mukana jonnekin teille tietämättömille. No, nautitaan nyt tästä vaihteeksi. Vähän tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymiä ja yksi hallittu laukannosto äänikäskyllä, kun muuta tapaa se ei vielä osaa. Hienosti toimi sekin. Laukkaa tosin tuli vain kolmisen askelta, kun stoppasi heti kehuista, muttei se ollutkaan se pääasia. Kunhan nousi. Tästä on hyvä jatkaa.
Koirat viettivät lepopäivää, kun Noah oli tosi väsynyt. Käytiin me vähän metsässä ja puuhattiin päivällä pihalla, kun virittelin herneen versoille keppejä tueksi. Mutta muuten eivät missään käyneet.
Keskiviikkona (29.5.) käytiin Korpun kanssa ajolenkillä. Rauhallinen kahdeksan kilometrin lenkki heitettiin. Hieman ravia ja pari laukannostoa, muuten käveltiin ja katseltiin maisemia.
Noah oli tosi väsynyt vielä tänäänkin, mutta illalla kun tulin tallilta, vaikutti jo omalta itseltään, joten lähdettiin pyörälenkille. Ajatus oli alunperin lähteä vain Peikon kanssa, mutta koska Noah näytti pirityneen, pääsi sekin mukaan. Seuraavana, helatorstain (30.5.) aamuna, se oli kuitenkin taas ihan tosi väsynyt ja nyt jo kipeän oloinen. Noah siis jäi kotimieheksi, kun me Peikon kanssa lähdettiin Miehikkälään, orivarsojen laitumellelaskua katsomaan. Kovin oli vaisua meininkiä orivarsoillakin, eikä me siellä sitten kauaa viihdyttykään. Mutta tulihan käytyä.
 |
| Supersurkea epätarkka kännykkäräpsy, mutta onhan edes jotakin. |
Kotona löysäilin jonkin aikaa, ihan otin päikkärit syönnin päälle, ja läksin sitten kuitenkin tallille, vaikkei pitänyt. Kello oli jo puoli seitsemän, kun pakkasin koirat autoon ja läksin. Poni pääsi vähän kentälle pyörimään narun nokassa. Tehtiin ensin tutut ympyräjutut, ravit ja laukannostot. Sitten kaulanarulla pysähdys, peruutus, kääntymiset, maasta siis nämäkin. Yritettiin myös väistöjä, mutta ovat minulle vaikeat kertoa selkeästi ponille, mitä haluan, joten parin yrityksen jälkeen annoin periksi, ettei ihan hitoiksi mene. Muuten meni ihan superhienosti. Pääsi sitten peltoon hetkeksi syömään.
Perjantaina (31.5.) jo heti aamusta oli selvää, ettei Noah nyt ainakaan paremmaksi ollut muuttunut yön aikana. Sille ei enää kelvannut ruokakaan ja se oli tosi tuskaisen oloinen. Eläinlääkäriä siis metsästämään. Neljännestä paikasta onnisti ja niin hurautettiin Loviisaan Lovetiin. Otettiin verta, pissaa ja ultrattiin, mutta mitään selkeää syytä ei löytynyt. Tulehdusarvot taivaissa ja virtsassa glukoosia, muttei veressä. Epäilynä munuaistulehdus tai myrkytys. Kovasti sai kehuja mukavasta luonteestaan ja helposta hoidettavuudestaan (vai voiko sen noin sanoa?). Mukaan saatiin antibioottia ja kipulääkettä ja uusi aika maanantaille. Lasku neljä ja puoli sataa, hyvästi lomarahat.
Yllättävä rahan meno toki aina harmittaa, mutta tärkeintä on hoitaa poika kuntoon. Joten pienillä suunnitelmien muutoksilla loma jatkuu kuten tähänkin asti. Kotiin tultua, koiralle heti napit naamaan ja jo vajaa kaksi tuntia sen jälkeen, se vaikutti pirteämmältä. Hyvin mielin siis pakkasin Peikon autoon ja lähdettiin purkamaan stressiä eli ponin kanssa lenkille. Käytiin ihan hyvän mittainen lenkki Korpun kanssa, joka oli rasittava. Ei mitenkään mahdottoman hankala, kun totteli kyllä kun sanoi, mutta pyrki kokoajan vihreälle. Osansa varmaan teki se, etten nyt ihan jaksanut keskittyä, kun pää oli aika tyhjä. Lenkin jälkeen kotona odotti onneksi edelleen piristynyt Noksu, joka ihan melkein jopa riehaantui, kun lähdettiin metsään pissalenkille. Kyllä siitä taitaa koira vielä tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti