Kurakelit jatkuu

Maanantaina (17.2.) tehtiin taas vähän nosea. Laitoin hajun ja nameja sillä aikaa kun Peikko oli ulkona. Haju oli sellaisessa paikassa, että odotin Peikon bongaavan sen ohi mennessään. No, ei se bongannut. Vähän sitten hetsasin namilla ja lähetin etsimään. Sitten se löysikin ihan hyvin, söi namit ja ilmaisi kohteen. Eli ihan ok.

Tallillekin raahauduin, vaikka keli oli aika hurja. Koko päivän oli satanut ja myrskynnyt. Illaksi onneksi sade loppui, vaikka myrskytuuli jatkuikin. Poni oli niin läpimärkä, että harvemmin on ollutkaan. Kyllä sen iho onneksi oli kuiva paksun turkin alla, vaikka näyttikin uitetulta. Loimen heitin niskaan, jotta kuivuisi. Ilman kuitenkin oli ennustettu kylmenevän, enkä halunnut sen jäätyvän ihan koppuraksi, kun ei lämpimikseen voi nyt syödäkään. Lähdettiin sitten lenkille. Peikko tuli toki mukaan. Ihan vähän oli virtaa ponissa, mikä ei kyllä ole ollenkaan ihme, kun ei sen kanssa juuri mitään ole viime aikoina tehty. Onneksi nuorelle loma tekee hyvää, joten sen puolesta en jaksa stressata. Ei me kovin pitkää lenkkiä tehty, mutta kunhan nyt edes vähän käveltiin.

Tiistaina (18.2.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä. Alkumatkasta se oli taas jotenkin omissa ajatuksissaan, eikä reagoinut oikein mihinkään mitenkään, ei apuihin eikä ympäristöön. Kohdattiin taas pelottava retkituoli metsätien varressa, mutta tällä kertaa hetken ihmeteltyään, jatkoi reippaasti matkaa. Vähän vaan mulkoili. Voi kuinka olin ylpeä, hyvä ettei itku päässyt. Se taisikin "herättää" ponin ja kotimatkalla jo vähän hölkkäiltiinkin ja yksi laukannostokin tehtiin, joka tosin tällä kertaa meni koikkaloikaksi. Kai se taas on jumissa tuolla savessa tarvottuaan. Sai sitten kotitallin tienhaarassa päättää, mennäänkö kotiin vai jatketaanko isolle tielle ihmettelemään liikennettä. Ja isolle tiellehän me sitten reippaasti kipiteltiin, paitsi minun päätökselläni kyllä käännyttiin siitä sitten takaisin päin, mistä Skorpan ei ollenkaan ollut samaa mieltä, vaikka kääntyikin ilman sen suurempaa vääntöä. 

Peikko pääsi vielä lenkille kun tultiin tallilta. Käytiin vaan tuolla takametsätiellä kierros, joka on reilun kahden kilometrin mittainen. 

Keskiviikkona (19.2.) käytiin Peikon kanssa Karhuvuoressa lenkkeilemässä. Olipas mukavaa kävellä tutuissa lenkkimaastoissa. Pyörittiin siinä entisen asuntoni kulmilla, käytiin koirapuistossa ja kantattiin sieltä ylös ja vesitornin metsän kautta takaisin autolle. Sieltä ajelin vielä Jumalniemeen.

Vesitornin metsässä. Alkoi olla jo hämärää, joten kuva on epäselvä, mutta mukava muisto silti.

Torstaina (20.2.) taas tallille. Mieli olisi tehnyt tehdä jotain muutakin kuin vain hoidella, mutta kun en vaan mitenkään jaksanut viettää suurinta osaa ajasta ponia pestessä, niin keskityttiin sitten vaan irtokarvojen irrotukseen. Ja sitä kyllä riittää. Karvanvaihto on nyt täydessä vauhdissa. Kentälle aioin vähän tekemään maastaratsastustreeniä, mutta yksi ratsukko ehti livahtaa sinne juuri kun olin hakemassa nameja taskuun, joten nappasin suitset pois ja palautin ponin pihattoon. Sai se toki ruoankin. Tuskin pani pahakseen. Peikon kanssa käytiin vielä sikalan lenkki tallilta tultua.

Perjantaina (21.2.) oli sadepäivä ja kävin Haminassa hakemassa puruja Korpun uuteen kortteeriin ja suolakiven tietty myös. Tarvii vielä katsoa heinäverkot läpi, jos tarvii ostaa uusia, niin vielä ehtii. Karsinaan ajattelin yöksi heinäverkkoa.

Lauantai aamuna (22.2.) sanoi minun selkäni itsensä irti tai ainakin se kramppasi niin, että taju meinasi lähteä, kun kipu oli niin kova. Koko päivä siis lepoa ja buranaa. Illalla kävin kuitenkin uudella tallilla kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja sopimassa muuttopäivän, joka näillä näkymin on 1.3. Onneksi oli myskyinen päivä tämäkin, niin ei ihan niin paljoa harmittanut, ettei pystynyt mihinkään.

Tämä vaan on niin WAU. Keskimmäinen on Skorpanin kortteeri.

Sunnuntaina (23.2.) oli selkä jo parempi. Ei paljoa, mutta selkeästi parempi kuitenkin ja yönkin nukuin ihan kohtuu hyvin. Aamupäivän viihdyin sohvalla, mutta sitten alkoi olla tylsää, joten aloin siivota varastohuonetta. Sinne on tarkoitus saada mahtumaan ylimääräiset heppakamat tallilta. Pesin myös pyykkiä pari koneellista, kun onnistuin kaatamaan aamukahvit sohvalle. Kun sitten sain siivottua, hitaasti ja tuolia apuna käyttäen, istuin hetken ja lähdin tallille. Harmittavasti siellä oli sen verran rauhallista, ettei ollut ketään, joka olisi voinut hakea ponin minulle. Joka paikka on nyt niin mutikkoa, etten voi siellä tuon selän vuoksi nyt kävellä. En siis nähnyt ponia, mutta kamat sain tallin vintiltä roudattua autoon. Tallilta ajelin Siltakylään ja hiiviskelin Peikon kanssa pienen lenkin. Harmi, etten pystynyt enempään, kun kelikin oli tänään hyvä. Mutta eilen en olisi pystynyt siihenkään, joten ihan hyvä oli siis tämäkin. Kotona kannoin vielä kamat autosta sisälle, että mahtuu taas lisää. Aika rauhallisesti meni siis tämäkin päivä, vaikka se olikin huomattavasti aktiivisempi kuin eilinen.