Tervemenoa tammikuu

Maanantaina (27.1.) olin kerrankin reipas ja olin tallilla jo valoisalla. Ja valoisalla ehdittiin lenkillekin. Vaikka puolessa välissä jo pimenikin niin että tarvittiin otsalamppua, niin olihan sentään kivaa kuitenkin. Kärryttelemässä siis käytiin Kamburin kanssa. Uusi silavyö tuntui hyvältä, myös ponin mielestä, mutta olisi saanut olla vaikka numeroa lyhyempi. Vanha kuminen on kokoa M (60cm) ja tämän toki ostin sitten L (70cm) kokoa. En vaan ottanut huomioon vanhassa ollutta pehmustetta, joka söi pituutta eli samanmittainen neopreeninen ilman erillistä pehmustetta olisi ollut riittävä. Ja toki myös vanha kuminen ilman pehmustetta, mutta se taas nipistelee ja herkkä poni reagoi siihen voimakkaasti. Näin siis hyvä. Käytiin melkein viiden kilometrin lenkki lumipyryssä. Ihan laitettiin nastat alle. Olisikohan ollut toinen kerta tälle vuodelle. Ei ole paljoa lisäpitoa kaivattu, kun ei ole ollut talveakaan.

Vähän tärähtänyt kuva, sen verran hämärää jo kuitenkin, ettei valo riittänyt.

Tallilta tullessa ehdittiin vielä ihan kunnon lenkki Peikonkin kanssa heittää, kun oltiin ajoissa liikkeellä ja siltikin oltiin ihan ajoissa kotonakin. Kun vaan aina jaksaisi. Vaan kun yöunet jää aina liian lyhyiksi, on työpäivän jälkeen vähän pakko elpyä aikansa, ennen kuin kykenee mihinkään.

Minullahan on ollut nyt siitä kesäisestä Noahin sairastumisesta asti käynnissä jonkinlainen pennun etsintä. Ei ole ollut helppoa, kun kiinnostavia pentueita, tai mudipentueita nyt ylipäätään, ei vaan kovin usein ole tiedossa. Nyt kun sitten kävi niin kuin kävi ja Noah ei enää ole uutta pentua kouluttamassa, kuten oli ajatus, into vähän laantui. Yhdestä pentueesta jo kyselin ennen Noksun pois menoa, mutta se meni mönkään ja pentuja ei tullut. Alkuvuodesta aktivoiduin jälleen ja facessa kavereilta kyselin apuja, jos joku vaikka sattuisi tietämään jotain. Ja tiesikin. Hyviä vinkkejä sain. Yhdelle kasvattajalle laitoinkin jo heti viestiä, mutta hän ei ole ehtinyt vastata ja muualta kuulinkin, että suunniteltua pentuetta oltiin siirretty hamaan tulevaisuuteen. Yksi pentue meni mönkään jo ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä ja nyt laitoin vielä yhdelle kiinnostavan pentueen kasvattajalle viestiä. Jännää.

30.1. Hutikan uimarannalla

Tiistaina (28.1.) oli talliton päivä. Hävyttömän paljon on näitä nykyään, kun tallille nyt vaan ei ole enää aikoihin ollut kiva mennä. Poni voi huonosti ja ilmapiiri on huono. Ja vaikka kuinka olisin menossa, en sitten vaan tule menneeksi. Tänään siis en mennyt. Mentiin Peikon kanssa asioille. Jumalniemessä käytiin pieni lenkki ja samalla Mustissa & Mirrissä herkkuostoksilla ja muuten vaan hengaamassa. Kotimatkalla pysähdyttiin Kennel Rehulla nosettamassa. Laitoin magneettipurkin ritilärappuun kiinni. Ensin yritin innostaa lähtöhajulla Peikkoa, joka oli hiukan nuiva, siinä kovin hyvin onnistumatta. Hieman paineessa lähti etsimään ja löysikin, muttei osannut ihan tarkentaa. Ja kun en sitten heti hyväksynyt ja kun koira ei keksinyt paikkaa mihin tökätä kuononsa, painui se maahan. Hieno poika. Piilo oli n. 20 sentin päässä ja kohdensi sen kyllä, kun oli ensin saanut palkan. Kovin innostui löydöstä ja tähän olisi ollut hyvä lopettaa, vaan en taas tehnyt niin. Siirsin hajua. Peikko paineistui enemmän ja ei kyennyt enää tekemään mitään. Seisoi vaan ja tuijotti. En tehnyt mitään, katselin vaan muualle. Hiipien se lähti liikkeelle, sai hajun kuin vahingossa, paikallisti ja ilmaisi. Siitä taas innostui ja heiteltiinkin nameja oikein urakalla. Pari kertaa se palasi ilmaisemaan. Jes. Hyvä treeni, kaikesta huolimatta.

Nose"reppu" Kouvolan treeneissä

Ja me saatiin postia kasvattajalta, jolla pentue syntymässä viikolla 9. Nyt vaan odotellaan, josko sieltä syntyy meillekin uusi lauman jäsen. Jos ei, jatketaan etsintää. Tälle vuodelle on kuitenkin tiedossa vielä ainakin kaksi kivaa pentuetta ja voihan niitä ilmestyä lisääkin.

Keskiviikkona (29.1.) käytiin molempien poikien kanssa kimppalenkillä, mutta jouduttiin kääntymään kesken kaiken takaisin, koska oli niin liukasta, enkä ollut laittanut Korpulle tossuja. 

Torstaina (30.1.) käytiin Peikon kanssa lenkillä Huutjärvellä ja tehtiin samalla Siltiksellä mielentila-/tunnetilatreeniä. Lenkin jälkeen käväisin kaupassa, jonka jälkeen otin Peikon autosta valjaisiin ja kontaktista leikittiin ja heiteltiin nameja. Toistettiin toiseen kertaan hetken odottelun jälkeen. Toivotaan, että on apua tai ettei ainakaan olisi haittaa. Tuon koiran kohdalla kun mikään ei ole mahdotonta.

29.1.

Perjantaina (31.1) käytiin Peikon kanssa lenkillä vain omalla kylällä. Tallille piti taas mennä, mutten saanut mentyä. Harmittaa ja ahdistaa. Kun ennen menin tallille rentoutumaan, nyt tarvitsen vapaapäiviä tallilta rentoutuakseni ja pystyäkseni menemään sinne taas. Uutta paikkaa olen etsinyt, mutta kun en haluaisi kuitenkaan muuttaa poniani minne tahansa, en oikein osaa päättää. Pihattopaikkoja on, muttei ihan lähellä. Joten vaatii hiukan harkintaa. Nyt siis taas vaan kotoiltiin koiran kanssa. Noseakin yritin. Tein sisälle pari piiloa, muttei se oikein toiminut. Ei ollut yllätys. Toisen ilmaisi, kun laitoin sinne namia, toista ei edes yrittänyt ja purin piilot pois. No, jos koira ei opi, niin ainakin minä opin. Uutta pentua odotellessa..