Parempaan päin mennään

Lauantaina (1.2.) käytiin Peikon ja Skorpanin kanssa lenkillä. Kipiteltiin umpimetsässä ja poluilla, sekä ihan tiellä. Hiki tuli kaikille, ainakin minulle ja Korpulle. Korppu heitti omatoimilenkinkin metsässä, kun se pääsi irti. Mentiin polulla ja Korppu käveli edellä. Vauhti kiihtyi, minä horjahdin märällä liukkaalla pohjalla ja samalla lipesi naru käsistä. Sinne vilahti poni mutkan taakse alamäkeen aika vauhdikkaasti. Ei se kauas juokse yleensä, joten kävelin rauhaksiin perässä ja siellä se mutkan takana seisoi ja katsoi ihmeissään, kun akka könysi luokse. Se oli aidosti yllättynyt siitä, etten ollutkaan tullut sen mukana. Hassu poni. Nappasin narusta ja matka jatkui.

Tältä ponin ilme nykyään useinmiten näyttää. Iloinen? Not. 

Ennen lenkille lähtöä, sai poni rallittaa irtona laitumella kavereiden kanssa. Sattui niin sopivasti, että tallikaveri oli juuri viemässä omiaan juoksemaan, kun olin menossa Kamburia hakemaan ja kysyin, saako minun Kamburkin tulla mukaan geimeihin. Se sopi ja sinne vilahti poni isoveljensä ja kahden shettisvarsan (3v ja 4v) seuraksi. Ihan kivaa vaihtelua ja saipahan ainakin vähän irrotella, kun nyt luntakin oli taas hetkeksi ilmaantunut.

Sunnuntaina (2.2.) oli viimeiset Kåiralan nosetreenit ainakin tällä erää. Mentiin jo ajoissa, jotta ehditään kunnolla lenkkeillä ennen treenejä. Paitsi Peikko oli sitä mieltä, ettei tänne olla lenkkeilemään tultu ja kanttasi tomerasti takaisin päin heti kun oli saanut tarpeensa tehtyä. Käveltiin kuitenkin vielä toiseen suuntaan hetki, ennen kuin menin valmistelemaan hajuja.

Peikko teki kaksi kierrosta. Ensimmäisellä oli laitettu namit toiselle hajulle, toisella ei ollut. Kovasti kiinnosti lattian hajut (matto), mutta kun sai oikean hajun vähän vahingossa, tarkensi hyvin ja ilmaisi kun oli ensin syönyt namit. Toisenkin ilmaisi, kunhan sain sen ensin irti maassa olevasta hajusta siinä ihan vieressä. Ihan hyvin meni, vaikkei intoa ollutkaan niin kuin toivoisin. No, tähän on tyytyminen. Toisella kierroksella ilmaistiin vielä yksi haju, jonka myös sai vähän vahingossa, minkä jälkeen kyllä tarkensi ja ilmaisi. Ihan ok treeni kaikkinensa, vaikkei ehkä ihan super.

Maanantaina (3.2.) tehtiin sitten Korpun kanssa pitkä kärrylenkki. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä eli heti töiden jälkeen, joten koko lenkki selvittiin valoisalla, kun sitä valoisaakin on jo ihan mukavasti iltaisin tarjolla. Kilometrejä kertyi 7,5 ja aikaa kului 1,5 tuntia. Hirvittävän kylmä tuuli oli ja kuski joutui kävelemään välillä, koska kärryille meinasi oikeasti jäätyä. Poni päästeli ilmaa ihan urakalla noin puolet matkasta ja näki myös mörköjä vähän samassa suhteessa. Lumiukko esimerkiksi oli varsin pelottava ilmestys menomatkalla. Kun ilman tulo loppui, mörötkin kummasti katosivat. Ajoittain oli aika liukasta, mutta onneksi oli nastatossut alla, niin ongelmitta saatiin kipitellä. On ne kyllä huiput, vaikkei tänä talvena paljoa käyttöä niillä ole ollutkaan. No, menevät vielä varmaan ainakin yhden talven, jos ei kahtakin.

Käytiin vielä tallilta tullessa Peikon kanssa pieni puolen tunnin lenkki tuolla kaupan ympäristössä. Kivempi siellä katuvalojen loisteessa on lenkkeillä, kuin kotona otsalampun kajossa.

Tiistaina (4.2.) käytiin kimppalenkillä molempien poikien kanssa. Poni oli varsin vaisu, eikä ruokakaan oikein meinannut maistua. Annan sen aina syödä heinää ennen lenkille lähtöä hetken, niin ei tarvi tyhjällä mahalla liikkua. Lenkillä se kuitenkin lopussa piristyi taas ja sitten jo söikin.

Keskiviikkona (5.2.) käytiin Korpun kanssa taas kärryttelemässä. Nyt matkaa noin 5 kilometriä ja käynnissä edettiin. Paljoa muuta ei olla aikoihin tehtykään. Onhan se kuitenkin parasta rasvanpolttoa, eikä myöskään liian rankkaa ylipainoiselle ja huonokuntoiselle ponille. Kun yhtälöön laskee vielä kovat tiet, niin säästyypähän jalatkin pahemmilta vaurioilta. Nyt tehtiin kyllä kotimatkalla pientä siirtymistreeniä. Käynnistä raviin, pari askelta ravia, käyntiin, pari askelta käyntiä ja taas raviin, pari askelta taas ravia ja käyntiin, pari askelta taas jne. Toistettiin muutamia kertoja. Tekee hyvää syville vatsalihaksille ja on myös ihan hyvää treeniä pääkopalle, kun joutuu keskittymään kuuntelemiseen. Yleensä kun me molemmat vaan katsellaan maisemia ja edetään miten edetään.

Peikon kanssa käytiin taas tallilta tullessa lenkillä Huutjärvellä. Se alkaa olla aika lailla oma itsensä viimein. Se on nyt syönyt hyvin jo jonkin aikaa ja ollut muutenkin reipas ja iloinen. Ei se kyllä juuri muuta syö kuin kypsennettyä vähärasvaista lihaa, jossa lisukkeena psyllium, pellavansiemenrouhe, yrtit ja marjajauhe. Välillä kuivaruokaa kylkeen, mutta yleensä ei. Toivotaan, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä.

Torstaina (6.2.) käytiin Peikon kanssa pienellä lenkillä illalla kauppareissulla. Samalla reissulla pyörähdin myös Pyölillä pikaisesti. Muuten lähinnä löhöiltiin. Ei vaan jaksanut muuta. Peikko sai etsiä kotona nameja, joka nyt sujui ihan hyvin. Edellisellä kerralla se paineistui siitäkin ja hyppäsi vaan tuoliinsa turvaan. Muuten ollaan tauolla etsintähommista ainakin tämä viikko.

Perjantaina (7.2.) käytiin taas ponin ja koiran kanssa kimppalenkillä. Nyt oli ponikin pitkästä aikaa taas ihan melkein oma itsensä. Ehkäpä elimistö alkaa tottumaan tai jotain, en tiedä, olo nyt kuitenkin tuntui olevan selvästi parempi kuin vähään aikaan. Hyvä niin.

Lauantaina (8.2.) oli kiva yllätys aamulla, kun päästin koiraa ulos. Yöllä oli satanut lunta ihan reilusti. Alkoihan se jo illalla kyllä, mutta määrä oli yllätys. Tallille kun starttasin puolilta päivin, oli lämpötila noussut jo nollaan ja siitä vielä lämpeni, joten nyt jos koskaan kannatti nauttia lumisesta ulkoilukelistä, kun sitä kerrankin oli enemmän kuin pari senttiä. Lähdettiinkin Korpun kanssa kärryttelemään. Tänäänkin oli hyvä päivä ja poni vieläkin parempi kuin eilen. Tehtiin taas noin viiden kilometrin lenkki ja pieni hölkkäpätkäkin otettiin. Aika kenkku keli oli siitä syystä, että lumen alla oli paikoittain todella jäistä ja kun sinne jäähän asti ei nastat yltäneet, vähän jalka lipsui ponilla. No, ihanaa silti että edes hetken oli talvista. Lenkin jälkeen heitin Korpulle loimen niskaan, hyppäsin pitkästä aikaa selkään ja käytiin vielä kipittelemässä vartin lenkki lähimaastoissa. Olipa kivaa. Poni oli rento ja ilma mitä parhain, vaikkei aurinko näyttäytynytkään. Kyllä sitä ensin vähän kiukutti, kun luuli raukka jo työnsä tulleen tehdyksi, mutta parin hännän huiskahduksen lisäksi, muuta ei kuitenkaan keksinyt tehdä. Pitkin ohjin naruriimulla mentiin koko matka.

Sunnuntaina (9.2.) oli lumen tilalla jo sohjoa ja jäätä, kun koko yön oli satanut vettä. Mutta olipa edes yhden päivän talvi ja vieläpä viikonloppuna. Korpun kanssa tehtiin maastaratsastustreeniä pitkästä aikaa. Kenttä oli jäinen, mutta nastoilla pystyi oikein hyvin toimimaan. Keskityttiin lähinnä asetukseen ja taivutuksiin, kunhan poni ensin rentoutui. Alussa oli taas tosi jännittynyt ja säpsy. Ei me oltu kauaa, ehkä 10-15 minuuttia. Lopussa vielä hiukan väistettiin ja poni alkoi ehkä hiukan tajutakin jutun juonta. Lähdettiin sitten vielä tekemään pieni lenkki Peikon kanssa.

Aika laiska päivä oli kyllä. Illalla käytiin vielä Peikon kanssa Jumalniemessä asioilla ja siellä pyörähdettiin samalla vähän kävelyllä. Niin se viikonloppu taas vierähti. Ihan liian nopeasti, jos minulta kysytään.