Jäsenkorjausta ja nosetusta

Maanantaina (20.1.) lenkkeilivät pojat taas yhdessä. Ei me pitkää lenkkiä tehty, mutta jotain nyt kumminkin. 

Tiistaina (21.1.) tehtiin Peikon kanssa nosea. Pihalle laitoin pari magneettipurkkia, Peikko istui autossa sen ajan. Hyvin etsi ja innoissaan, vaikka oli hihnassa ja minä vielä kaaduinkin kerran. Ei paineistunut, ainakaan näkyvästi, ja ilmaisikin hyvin. Omalla pihalla se toimiikin jo hyvin ja ulkona nyt ylipäätään. Sisällä etsintä vaatii vielä paljon, jotta näyttää tai tuntuu samalta. Illalla Peikko kävi vielä pienellä lenkillä lähimaastoissa.

Korpun kanssa käytiin kärryttelemässä. Poni oli tosi stressaantunut pihatolta hakiessa, pälyili ja säpsyi. Rauhoittui kuitenkin jo matkalla tallin pihalle. Tehtiin pieni noin neljän kilometrin lenkki reippaassa käynnissä. Ei tarvinut käskeä, poni liikkui ihan itse. Lenkillä se vaikutti kuitenkin ihan rennolta ja hyväntuuliselta, vaikka liikkuikin reippaasti.

Keskiviikkona (22.1.) rentoiltiin. Peikon kanssa pieni lenkki illalla, muuten vain kotoilua. Torstaina (23.1.) tehtiin taas Korpun kanssa kärrylenkki. Lunta, tai räntää kai lähinnä, pyrytti rankastikin lähtiessä, mutta helpotti kotimatkalla. Reippaasti edettiin taas, muttei ehkä ihan niin ponin omalla moottorilla kuin edellisellä kerralla. Peikon kanssa käytiin Siltakylässä lenkillä tallilta kotiin ajellessa.

Perjantaina (24.1.) olikin ponilla pitkästä aikaa treffit jäsenkorjaajan kanssa. Saavuin tallille jo ajoissa, jotta saan rauhassa kuivatella ja puhdistella ponia. Vaan tällä kertaa se oli ajatellut mammaa, eikä ollut kurainen tai märkä. Jäi siis aikaa sen verran, että käytiin pienellä kävelyllä Peikon kanssa. Itse hoidossa Korppu käyttäytyi tosi hyvin. Se on rauhoittunut paljon ja osaa jo seisoa tallissa stressaamatta suuremmin. Alussa syötin sille heinää, mutta kun päästiin pahimpiin paikkoihin ja käsittely teki kipeää, niin syöminen jäi. Antoi hyvin kuitenkin hoitaa, pureskeli vaan karsinan ovessa roikkuvaa loimea. Hoidettavaa siis oli, mikä oli odotettavissakin. Se on taas kasvanut, mikä on todennäköisesti aiheuttanut myös ne liikkumisongelmat, kompuroinnin ja jäykkyyden. Jäsenkorjaajan ensireaktio olikin ponin nähdessään, että ompas se taas kasvanut. Ihan samoja oireita oli ollut myös hänen omalla vuotta nuoremmalla vuonisruunallaan, joka oli myös kasvanut tällä tavalla hullusti keskellä vuoden pimeintä aikaa. No, meillä nyt toivottavasti alkaisi olla kasvut kasvettu, johan se alkaa olla hevoskokoinen. Ja kuusivuotiaskin jo!

kuva Marika Terä

Lauantaina (25.1.) lähdettiin Peikon kanssa jo aamulla kohti Kouvolaa. Ensin kurvattiin Puuiloon, mistä kävin hakemassa Korpulle uuden pidemmän vyön siloihin. Samalla käytiin Peikon kanssa pienesti kävelyllä. Sieltä sitten itse treenipaikalle. 

Peikko teki kolme kierrosta yhteensä päivän aikana. Se oli kovin innoissaan ja suorastaan veti sisälle. Tuttu paikka ja se jo varmaan tiesi, että olisi nameja tarjolla. Ensimmäisellä kerralla oli haju piilotettu vaaterekkiin. Peikko etsi innoissaan ja löysikin aika hyvin. Ilmaisi hyvin, vaikkakin vähän sivusta. Todennäköisesti haju jotenkin kulkeutui voimakkaasti siihen kohtaan, koska vaikka näytin oikean paikan, Peikko vaan ilmoitti että eikun se on täällä, anna nyt jo sitä namia. Yksi toinenkin koira teki samoin. Se tosin kokeneempana osasi tarkentaa. Etsinnän jälkeen tajusin, että kappas, tehtiin ensimmäinen sokkoetsintä eli en siis tiennyt etukäteen piilon paikkaa. Jatkettiin siitä vielä, muttei Peikkoa sitten enää oikein kiinnostanut muu kuin hajut maassa.

Toisella kierroksella kokeiltiin laatikkoetsintää. Ei sitä nyt taas kiinnostanut enää kovin hyvin, mutta löysi kyllä ihan niin kuin ohimennen. Ei ilmaissut kuin hieman hidastamalla. Otettiin uudelleen siihen lähelle ja sitten pysähtyi siihen pienesti ja palkattiin. Hengailtiin vielä pitkin poikin ja Peikko sai haistella. Häiriöhajualueella reagoi kissanhajuun, muttei muuhun. 

kuva Marika Terä

Viimeisellä kerralla tehtiin sitten namietsintä. Yhdellä alueella oli kaksi piiloa, joille käytiin laittamassa namit sillä aikaa kun hain Peikon autosta. Se oli niin innoissaan, että vaikka yritin käyttää sitä pissalla, ei se malttanut. Harvinaista koiralle, joka elää hajujen maailmassa ja merkkailee voimakkaasti. Nyt ei olisi kyllä niitä nameja tarvittu, mutta toki ne hyvät olivat vahvistamassa oikeaa mielentilaa. Innoissaan siis oli ja etsi, eikä muut hajut häirinneet. Se vielä namit syötyään tarkensi hajut ja ilmaisi ne, mistä sai toki myös palkkaa. kerrankin sai yhteistreeneistä palata tyytyväisenä, kun koira oli kokoajan pysynyt iloisena. Parasta.

Kotimatkalla illalla pysähdyttiin Karhulan Lidlillä ja käytiin siitä reippaalla lenkillä. Kylmä oli kuin hitto, mutta teki tosi hyvää, kun koko päivä oltiin kuitenkin oltu sisällä. Tai minä olin sisällä, Peikko autossa, mutta kuitenkin. Pitkä päivä, aamulla lähdettiin ysin aikoihin ja illalla seiskalta takaisin kotona.

Sunnuntaina (26.1.) käytiin ensin aamupäivällä Peikon kanssa tallilla. Ajatus oli vain lapata lantaa ja syöttää poni, mutta koska sillä oli niin selkeitä ähkyoireita, lähdettiinkin lenkille. Se kuitenkin kakkasi, joten varmaan vaan ilmaa mahassa, mutta oli mitä oli, kipeä se oli. Käveltiin sitten Peikon kanssa pieni lenkki, osittain umpimetsässä. Korppu oli tosi stressaantunut ja sinkoili sinne tänne, mikä ei ole ihmekään, kun kerran mahaa koski. Tallille palattuamme, päästin sen vielä hetkeksi kentälle juoksemaan, jonka jäleen se tuntui viimein rauhoittuvan. Iltapäivällä tulisi pihattoon uusi kaveri, joten uskalsin viedä sen takaisin, kun ajattelin sen sitten kuitenkin taas liikkuvan normaalia enemmän. No, ei se ollut liikkunut eli maha oli ollut sitten vieläkin kipeä.

Kuvakaappaus videolta

Iltapäivällä nosetettiin taas Peikon kanssa. Vuorossa siis taas Kåiralan treenit. Tällä ketaa tehtiin Peikon kanssa ensin namitreeni. Neljä hajua oli piilotettu matalalle ensimmäiselle alueelle ja niillä namit. Hienosti toimi Peikko. Ihan samoin kuin edellisenäkin päivänä, syötyään namit se myös ilmaisi piilot nenäkosketuksella ja sai niistä vielä lisäpalkkaa. Toisella kierroksella tehtiin samat piilot ilman namia ja Peikko ilmaisi hienosti niistä kolme. Intoa ei ihan yhtä paljon ollut, mutta mielentila oli kuitenkin ihan hyvä. Sai vielä palkaksi haistella koko tilan läpi. Näytin sille samalla yhden yläpiilon, jonka se ilmaisi hyvin. Olipas kiva viikonloppu.