Tiistaina (7.1.) tehtiin Peikon kanssa nosetreeni pihalla. Laitoin sen autoon siksi aikaa, kun piilotin hajun. Peikolle valjaat päälle ja etsimään, vapaana kuitenkin. Kovasti se töitä teki ja oli innoissaan, tiedä sitten mitä etsi. Löysi kuitenkin melko pian ja ilmaisi hienosti ja vaikka en heti naksauttanutkaan, se jaksoi pysyä hajulla ja vaatia huomaamaan. Hyvä se on parhaimmillaan ja parhaimmillaan se on silloin, kun ei maha oireile tai mikään muukaan. Olisipa se aina kunnossa.
Keskiviikkona (8.1.) oli taas sadepäivä. Koko päivän tuli enemmän ja vähemmän vettä, välillä vaakatasossakin. Illalla hellitti ja käytiin sitten Peikon kanssa reilun tunnin lenkki tässä omalla kylällä. Torstaina (9.1.) tehtiin Peikon kanssa puolen tunnin lenkki Jylpyllä, samalla kun odoteltiin auton pakoputkihuollon valmistumista.
 |
| 11.1. |
Perjantaina (10.1.) kolmen päivän tauon jälkeen tallille. Kamburin turvotus oli hiukan laskenut, mutta maha oli kyllä aika iso ja pinkeä ja poni vaisu. Lähdettiin sitten lenkille Peikon kanssa. Ihan reippaasti eteni Korppu, mutta kompuroi tosi paljon ja alamäet oli vaikeita. Kun sitten viimein sai kasan väännettyä, piristyi selvästi ja ilmaakin alkoi perästä tulla, joka myös varmaan helpotti.
Lauantaina (11.1.) viritin pihaton takana oleviin koivuihin heinäverkot ja levittelin myös tarhaan pieniä kasoja. Lähdettiin sitten lenkille, taas Peikon kanssa tietty. Sen verran on poni levinnyt ja turvonnut, ettei mitkään vermeet oikein enää mahdu, enkä nyt muutenkaan halua sille lisäpainoa jalka-/liikkumisoireiden vuoksi, joten maastakäsin täytyy nyt vaan yrittää liikutella. Nytkin se alkumatkasta näytti tahdittavan vähän joka askeleella ja oli tosi jäykkä ja kompuroi, mutta kun rämmittiin aikamme umpimetsässä, niin johan vertyi ja hikosikin ihan kunnolla. Pari tuntia melkein oltiin, kun ilmakin oli vaihteeksi hieno.
Sunnuntaina (12.1.) tehtiin päivällä pieni lenkki Korpun ja Peikon kanssa. Nyt oli mukavan hyväntuulinen ja reipas poni mukana, joka hiukan kyllä kompuroi, mutta liikkui muuten hyvin ja mielellään ja turvotuskin näyttäisi laskeneen. Taisi tehdä hyvää kunnon hikilenkki ja napostelu heinäverkoista, kun se oikein loikki kaatuneiden puunrunkojen yli ja laukka-askeleita tapaili välillä muutenkin. Ehkäpä tästä selvittiin säikähdyksellä. Jännä muuten, että kun lenkin jälkeen taas laittelin heinää pitkin poikin ja täytin verkot, niin molemmat valitsivat mielummin seisoskelun mudassa heinäverkkoja tyhjennellen kuin kuivalla maalla helposti saatavilla olevat heinät.
Iltapäivällä oli taas nosetreenit Kåiralassa. Ja kas, Peikko ei taas syönyt aamulla. Eikä sille kelvannut myöhemminkään. Otti päähän, rankasti. Vaan minkäs teet. Kun se on kipeä, niin se sitten on. Ei sitten treenattu. Olin kyllä treeneissä ja Peikkokin pääsi hetkeksi sisälle nuuskuttelemaan, mutta paha on mitään tehdä, kun ei ole millä palkata, kun koira pakenee ruokakuppia. Illalla se onneksi jo taas söikin ja suun maiskuttelukin loppui. Kun tietäisi, mikä tämän taas aiheutti, niin osaisi vältellä. Yöllä oli myrsky ja illalla se sai vähän joulupiparia. Jompikumpi tai siten jotain ihan muuta. Nyt sai vain raejuustoa ja lihapuuroa.
Maanantaina (13.1.) käytiin lenkkeilemässä jälleen koko porukalla. Tiistaina (14.1.) ei lenkkeilty, mutta Peikon kanssa tehtiin ihan pieni nosetreeni pihalla. Vein hajulähteen, Peikon katsellessa, liiterin nurkan taakse. Riehutin Peikkoa hetken, ennen kuin lähetin etsimään. Hienosti toimi. Meni toki suoraan hajulle, mutta oli innoissaan ja iloinen, mikä on pääasia. Töiden jälkeen pistäydyin Kennel Rehussa ja siellä tuli puheeksi nuo Peikon vatsa oireet ja epäilykseni, että johtuu stressistä. Ja kas, juuri oli käynyt joku, jolla ihan samat oireet perheen toisen koiran lopetuksen jälkeen. Sain hyviä vinkkejä ruokintaan ja niitä nyt testaillaan. Katsotaan, kuinka käy.
Keskiviikkona (15.1.) käytiin sitten pieni lenkki Peikon kanssa Jumalniemessä ja torstaina (16.1.) Peikon ja Korpun kanssa kimpassa. Korppu joutui sitä ennen kyllä pyörimään kentällä liinan päässä puolisen tuntia. Käyntiä kun oli tarkoitus treenata, reipasta käyntiä, niin ponipa yritti kokoajan raville. Helpompaa varmaan kuin reipas käynti. Ei se kovin hyvin ollut kyllä kuulolla muutenkaan. Lenkillä oli kyllä kovin kuuliainen. No, kunhan liikkui edes jotenkin.
Perjantaina (17.1.) ei tehty mitään, ei yhtään mitään. Rankka viikko töissä ottaa veronsa. Viikonloppuna olikin sitten ihan kivasti puuhaa. Lauantaina (18.1.) lähdin tallille jo heti aamusta kymmenen jälkeen. Kaikenlaista säätöä siinä, kun täyttelin rehulaatikoita ja sitten pihatolla säädin heinien kanssa, sitten vielä tietty jalkojen pesu ponilta ja vuolin kavioitakin vähän, joten kello oli jo yksi, ennen kuin oltiin valmiina lähtöön. Korpun turvotus/nestepöhö näytti olevan tiessään, joten päätin kokeilla, mahtuuko silat. Ja mahtuihan ne, joten eikun kärryt perään pitkästä aikaa. Käytiin seitsemän kilometrin lenkki. Vaadin reippaan käyntivauhdin ja ravattiin/laukattiinkin vähän, joten edettiin aika rivakasti. Tunti suurinpiirtein meni. Vähän oli mörköjä matkalla, muttei ole ihmekään, kun maha oireilee. On siis kokoajan siellä ähkyn rajamailla, kun kakka on vain pienen pientä kikkaraa ja tulee jos tulee. Plus tietty varmaan tuntuu muutenkin, kun ennen suurimman osan päivästä napostellut poni seisoo nyt suurimman osan vuorokaudesta tyhjin vatsoin, mikä ei todellakaan ole hevoseläimen ruuansulatukselle luonnollista.
Illalla käytiin Peikon kanssa tunnin lenkki Karhulassa, samalla kun kävin Tokmannilla ostoksilla. Peikko ei taas syönyt aamulla, mutta sai edellisenä iltana vähän normaalista poikkeavaa ruokaa ja illalla sitten huomasin lenkillä, että oli varmaan ensimmäisen kerran elämässään maha liian kovalla. Ja kun ei ollut käynyt perjantaina lenkilläkään, niin siinä taisi olla syy syömättömyyteen, koska lenkin jälkeen maistui taas ihan normaalisti.
Sunnuntaina (19.1.) taas ajoissa aamupäivällä tallille. Aikaa säästääkseni, nappasin vain ponin, joka jo nälkäisenä kirmasikin portille vastaan ja annoin sen syödä hetken pihalla paalista, ennen kuin harjasin sen pikaisesti, nappasin koiran autosta ja painuin lenkille. Säästyy paljon aikaa, kun ei tarvi pestä jalkoja, eikä pukea tossuja, eikä raapata sitä senttien savikerrosta mahan alta. Käytiin melkein tunnin lenkki osittain umpimetsässä. Tekee hyvää Korpun tasapainolle, sekä sille kompuroinnille, kun on pakko nostella niitä jalkoja. Ja tekee se hyvää myös mahalle ja korvien välille, koska annan sen hampsia evästä ja tutkia paikkoja ja asioita. Nämä on yleensä niitä pään nollaus reissuja minullekin, vaikkakin viime aikoina ei ihan ole tehonneet, koska eniten vituttaa kaikki tai no, ehkä eniten vaan tämä loputon marraskuu. Tänäänkin satoi vettä, vaikkei pitänyt, samoin eilen.
Tallilta kotiin, ruoka uuniin, suihkuun, hetki lepoa ja sitä ruokaa ja taas mentiin. Tällä kertaa nosetreeneihin. Peikko oli kerrankin juuri treenipäivänä oma itsensä ja kunnossa. Mitään odotuksia ei silti ollut, mutta sen verran sentään suunnittelin, että tehdään ulkona, joka on helpompi sille, kun sisällä on niin hirmu paljon hajuja, jotka on kiinnostavampia kuin euka. Peikko oli jo innoissaan kun lähdettiin kävelylle, mitä se ei ole ollut sitten en muista milloin. Selkeästi jo tiesi, mikä juttu tämä on. Itse treenikin meni hyvin. Lähtöhaju piti näyttää, mutta sitten se lähtikin ihan etsimään ja löysi ja ilmaisi ja oli iloinen, sellainen kuin nyt vaan parhaimmillaan on. Kaksi hajua oli pihalle piilotettu ja molemmat se nosti. Huippua. Pysyisi nyt tämä kunto ja mieliala sillä, niin voitaisi vaikka edetäkin.
Keskiviikkona (15.1.) käytiin sitten pieni lenkki Peikon kanssa Jumalniemessä ja torstaina (16.1.) Peikon ja Korpun kanssa kimpassa. Korppu joutui sitä ennen kyllä pyörimään kentällä liinan päässä puolisen tuntia. Käyntiä kun oli tarkoitus treenata, reipasta käyntiä, niin ponipa yritti kokoajan raville. Helpompaa varmaan kuin reipas käynti. Ei se kovin hyvin ollut kyllä kuulolla muutenkaan. Lenkillä oli kyllä kovin kuuliainen. No, kunhan liikkui edes jotenkin.
 |
| 11.1. kun viimeksi oli pakkasta, nyt sataa vain vettä. |
Perjantaina (17.1.) ei tehty mitään, ei yhtään mitään. Rankka viikko töissä ottaa veronsa. Viikonloppuna olikin sitten ihan kivasti puuhaa. Lauantaina (18.1.) lähdin tallille jo heti aamusta kymmenen jälkeen. Kaikenlaista säätöä siinä, kun täyttelin rehulaatikoita ja sitten pihatolla säädin heinien kanssa, sitten vielä tietty jalkojen pesu ponilta ja vuolin kavioitakin vähän, joten kello oli jo yksi, ennen kuin oltiin valmiina lähtöön. Korpun turvotus/nestepöhö näytti olevan tiessään, joten päätin kokeilla, mahtuuko silat. Ja mahtuihan ne, joten eikun kärryt perään pitkästä aikaa. Käytiin seitsemän kilometrin lenkki. Vaadin reippaan käyntivauhdin ja ravattiin/laukattiinkin vähän, joten edettiin aika rivakasti. Tunti suurinpiirtein meni. Vähän oli mörköjä matkalla, muttei ole ihmekään, kun maha oireilee. On siis kokoajan siellä ähkyn rajamailla, kun kakka on vain pienen pientä kikkaraa ja tulee jos tulee. Plus tietty varmaan tuntuu muutenkin, kun ennen suurimman osan päivästä napostellut poni seisoo nyt suurimman osan vuorokaudesta tyhjin vatsoin, mikä ei todellakaan ole hevoseläimen ruuansulatukselle luonnollista.
Illalla käytiin Peikon kanssa tunnin lenkki Karhulassa, samalla kun kävin Tokmannilla ostoksilla. Peikko ei taas syönyt aamulla, mutta sai edellisenä iltana vähän normaalista poikkeavaa ruokaa ja illalla sitten huomasin lenkillä, että oli varmaan ensimmäisen kerran elämässään maha liian kovalla. Ja kun ei ollut käynyt perjantaina lenkilläkään, niin siinä taisi olla syy syömättömyyteen, koska lenkin jälkeen maistui taas ihan normaalisti.
 |
| 19.1. |
Sunnuntaina (19.1.) taas ajoissa aamupäivällä tallille. Aikaa säästääkseni, nappasin vain ponin, joka jo nälkäisenä kirmasikin portille vastaan ja annoin sen syödä hetken pihalla paalista, ennen kuin harjasin sen pikaisesti, nappasin koiran autosta ja painuin lenkille. Säästyy paljon aikaa, kun ei tarvi pestä jalkoja, eikä pukea tossuja, eikä raapata sitä senttien savikerrosta mahan alta. Käytiin melkein tunnin lenkki osittain umpimetsässä. Tekee hyvää Korpun tasapainolle, sekä sille kompuroinnille, kun on pakko nostella niitä jalkoja. Ja tekee se hyvää myös mahalle ja korvien välille, koska annan sen hampsia evästä ja tutkia paikkoja ja asioita. Nämä on yleensä niitä pään nollaus reissuja minullekin, vaikkakin viime aikoina ei ihan ole tehonneet, koska eniten vituttaa kaikki tai no, ehkä eniten vaan tämä loputon marraskuu. Tänäänkin satoi vettä, vaikkei pitänyt, samoin eilen.
Tallilta kotiin, ruoka uuniin, suihkuun, hetki lepoa ja sitä ruokaa ja taas mentiin. Tällä kertaa nosetreeneihin. Peikko oli kerrankin juuri treenipäivänä oma itsensä ja kunnossa. Mitään odotuksia ei silti ollut, mutta sen verran sentään suunnittelin, että tehdään ulkona, joka on helpompi sille, kun sisällä on niin hirmu paljon hajuja, jotka on kiinnostavampia kuin euka. Peikko oli jo innoissaan kun lähdettiin kävelylle, mitä se ei ole ollut sitten en muista milloin. Selkeästi jo tiesi, mikä juttu tämä on. Itse treenikin meni hyvin. Lähtöhaju piti näyttää, mutta sitten se lähtikin ihan etsimään ja löysi ja ilmaisi ja oli iloinen, sellainen kuin nyt vaan parhaimmillaan on. Kaksi hajua oli pihalle piilotettu ja molemmat se nosti. Huippua. Pysyisi nyt tämä kunto ja mieliala sillä, niin voitaisi vaikka edetäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti