Maanantaina (24.2.) olin osan päivästä töissä hiipimässä, kun piti opastaa tuuraja. Päivällä kävin lääkärissä ja sieltä kotiin ajellessa Pikantissa ostamassa heinäverkon. Lepoa kotona ja myöhemmin tallille. Ilma oli sen verran kylmennyt, että elättelin toiveita päästä ihan pihatolle asti. Ja pääsinkin. Vaikka vielä olikin savista, niin pinta oli kuitenkin jäässä ja pahin vesi valunut ojiin, joten nappasin piikkisuan, riimun ja ruokakupin mukaan ja hiiviskelin pihatolle varovasti. Onneksi poni tulee juoksujalkaa portille kutsuttaessa, joten riimu päähän ja portin ulkopuolelle syömään. Samalla harjailin irtokarvoja ja annoin sen laiduntaa kuivaa heinää pellosta. Heitin vielä koko porukalle kuivaa heinää, ennen kuin lähdin kotiin. Olipa piristävää.
Peikon kanssa käytiin vain vähän pyörähtämässä takamettässä tallilta tullessa. Alkoi olla taas jo sen verran raihnainen olo, ettei tehnyt mieli kokeilla muuta.
Tiistaina (25.2.) käytiin Peikon kanssa Kotkassa. Kävin viemässä pulloja Lidliin ja samalla kaupassa siinä. Siitä ajeltiin Väksylle, minne jätin auton ja tehtiin Peikon kanssa vajaan tunnin rauhallinen lenkki Kyminlinnan valleilla. Ilma oli ihana. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila nollan tienoilla. Ei harmittanut yhtään, vaikka liikkuminen hidasta olikin.
Aikani kotona lepäiltyäni, lähdettiin vielä käymään tallilla. Nyt oli jo niin kuivaa, ettei tarvinut vaihtaa edes saappaita jalkaan. Ja sain kuin sainkin ponin pitkästä aikaa tuotua ihan pihaan asti. Jes! Siinä sen harjailin ihan rauhassa ja kun vielä oli valoisaa, lähdettiin tekemään pieni kävelylenkki Peikon kanssa. Ei me käyty kaukana, varmaan reilu kilometri yhteensä. Aikaa siihen kului puolisen tuntia. Poni oli selkeästi ihan mielissään, mutta kuten nykyään usein, sen verran stressaantunut, että purkaantui känkkäränkkänä. Nappaili minua, jos yritin rapsuttaa rinnasta ja hyökkäili Peikon kimppuun. Ihan kivaa silti, eikä Peikkokaan ottanut osumaa, kun on onneksi niin ketterä väistämään. Ja maha- sekä säkärapsut poni kyllä hyväksyi eli maha vaan taas oireili.
Keskiviikkona (26.2.) en käynyt tallilla. Järjestelin hieman ponin muuttoa ja siivosin kotona. Lenkillä käytiin treenihallin takana olevassa metsässä. Oli mukavaa. Reilu tunti käveltiin metsässä mukavassa kelissä. Illalla lähdettiin vielä uudestaan pienelle lenkille. Tällä kertaa kaupunkikävelylle Karhulaan. Ei me siellä kauaa kävelty, mutta olipahan taas jotain uutta tai harvinaisempaa ohjelmassa. Siinä välissä tehtiin kotona nosea. Ilmaisua tehtiin lähinnä ja se meni hyvin niin kauan kun haju oli lähietäisyydellä, eikä sitä tarvinut etsiä. Heti kun siirsin kauemmas, Peikko poistui taas paikalta. No, sai poistua ja minä siivosin kamat kasaan ja lopetettiin siihen.
Torstaina (27.2.) lähdinkin sitten jo ajoissa tallille. Peikko jäi tällä kertaa kotimieheksi. Poni pihatolta ja koska nyt jo kaikki paikat on mukavasti jäässä, oli myös ponin jalat kuivat ja siistit. Toki kuivunutta savea oli ja sitä harjailin ja leikkasinkin joistain paikoista ihan urakalla, muttei tarvinut pestä, joten saatiin tossut jalkaan helposti. Lähdettiin siis pitkästä aikaa ajamaan, kun kelikin oli mitä mainioin. Suunnittelin pitkää lenkkiä, mutta metsätyöt eräällä peltotiellä estivät suunnitelman tehokkaasti ja matka jäi sitten vain vajaaseen viiteen kilometriin. No, sen verran hikosi poni, että varmaankin ihan hyvä näin.
Ponin palattua pihattoon, roudasin taas ylimääräistä kamaa autoon ja kotiin. Miten ihmeessä sitä onkin kerääntynyt niin paljon. Suurin osa ihan turhaa tai ainakin sellaista harvoin tarvittavaa tai vaan varalla olevaa. Huoh. Vielä sitä on jäljellä ja rehut siihen päälle. No, siitä selvitään kyllä. Ponin kuljetus ja kotiutuminen huolestuttaa eniten. Ja niistäkin selvitään. Näin ainakin uskon.
Illalla käytiin vielä Peikon kanssa tunnin lenkki Hutikalla, juuri ennen pimeän tuloa. Kaupassa kun kävin lenkin päälle, sieltä ulostullessa oli jo ihan pimeää. Mukava lenkki ja yhä mukava keli.
Perjantaina (28.2.) päivä valkeni jälleen aurinkoisena. Niinpä lähdettiin jo aamupäivästä Peikon kanssa lenkkeilemään. Ajettiin autolla ampumaradalle ja käveltiin sieltä lähes uudelle tallille asti. Noksun kanssa tuolla tuli pyöräiltyä usein, mutta nyt ei olla moneen vuoteen käyty. Kovasti oli sieltäkin metsää kaadettu, mutta metsätie ja polku olivat kuitenkin entisellään. Niin ihana ilma ja vaikka pikkupakkanen, niin auringossa oli lähes liian lämmin vaatetukseen nähden.
Tallille läksin vasta iltapäivällä. Ja kun poni vaikutti varsin leppoisalta, niin heitinpä pitkästä aikaa ihan satulan selkään ja suunnattiin maastoon. Aurinko paistoi yhä, mutta tuuli oli yltynyt ja tuntuikin todella kolealta sellaisissa paikoissa, missä ei aurinko paistanut. Noin tunnin lenkki kuitenkin heitettiin. Menomatkalla harjoiteltiin vähän väistöjen alkeita, istunnalla ja kaulaohjalla ja saatiinkin joitain sivuttaissiirtymiä aikaiseksi. Ei ne vielä mitään oikeita väistöjä ole, mutta hyvä alku kuitenkin. Risteyksestä olin ajatellut mennä vasemmalle, autiotalolle, mutta Korppu ehdotti oikealle ja sinne sitten mentiin. Arvasin kyllä, että mäki kallioille olisi jäässä, kuten olikin ja mäen alta käännyttiin takaisin. Pienesti kyllä joutui suostuttelemaan, koska poni olisi halunnut jatkaa ja iski pieni kiukku ja känkkäränkkä. Vaan siitä selvittiin. Kotimatkalla otettiin pientä hölkkäpätkää ja ohitettiin traktori molemmat omin jaloin. Tulin siis alas ennen ohitusta, kun en halunnut ottaa riskejä. Traktori siis tyhjensi puukuormaa mäellä kotitallin tiellä. Hyppäsin sitten ohituksen jälkeen takaisin kyytiin ja jatkettiin vielä ylimääräinen lenkki pellon ympäri.
Lauantaina (29.2.) herätyskello soitti jo aamulla varhain. Nukuin kuitenkin niin huonosti, etten sitä odotellut, vaan nousin jo aiemmin. Oli vuosittainen heppamessupäivä. Peikon kanssa käytiin aamulla pieni pissalenkki lähitiellä, kun sillä oli pitkä päivä edessä yksin. Sitten bussiin ja kohti Helsinkiä ja messukeskusta. Rankka päivä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta kaikkinensa silti oikein mukava. Parasta antia ehdottomasti issikoiden askellajiklinikka, jonka jouduin harmillisesti jättämään hiukan kesken, koska bussille piti ehtiä, sekä tuttujen kanssa juoruilu ja hengailu. Ostoksia en juuri tehnyt, pari halpaa otsapantaa ja pesusetti tarrasi matkaan Hevarilta, yhteensä 15 euroa, sekä st Hippolytin heppanameja kaksi pussia kympillä.
Talvi oli tullut taas käymään messupäivän aikana ja lumisissa maisemissa ajeltiin takaisin kotia kohti. Kotona olin kahdeksan jälkeen illalla, eikä oikein mitään enää jaksanut. Yhteentoista jaksoin sinnitellä, mutta sitten oli pakko antaa periksi. Aikalailla heti taisin nukahtaa, kun pääni tyynyyn painoin ja nukuinkin hyvin aamuun asti.
Torstaina (27.2.) lähdinkin sitten jo ajoissa tallille. Peikko jäi tällä kertaa kotimieheksi. Poni pihatolta ja koska nyt jo kaikki paikat on mukavasti jäässä, oli myös ponin jalat kuivat ja siistit. Toki kuivunutta savea oli ja sitä harjailin ja leikkasinkin joistain paikoista ihan urakalla, muttei tarvinut pestä, joten saatiin tossut jalkaan helposti. Lähdettiin siis pitkästä aikaa ajamaan, kun kelikin oli mitä mainioin. Suunnittelin pitkää lenkkiä, mutta metsätyöt eräällä peltotiellä estivät suunnitelman tehokkaasti ja matka jäi sitten vain vajaaseen viiteen kilometriin. No, sen verran hikosi poni, että varmaankin ihan hyvä näin.
Ponin palattua pihattoon, roudasin taas ylimääräistä kamaa autoon ja kotiin. Miten ihmeessä sitä onkin kerääntynyt niin paljon. Suurin osa ihan turhaa tai ainakin sellaista harvoin tarvittavaa tai vaan varalla olevaa. Huoh. Vielä sitä on jäljellä ja rehut siihen päälle. No, siitä selvitään kyllä. Ponin kuljetus ja kotiutuminen huolestuttaa eniten. Ja niistäkin selvitään. Näin ainakin uskon.
Illalla käytiin vielä Peikon kanssa tunnin lenkki Hutikalla, juuri ennen pimeän tuloa. Kaupassa kun kävin lenkin päälle, sieltä ulostullessa oli jo ihan pimeää. Mukava lenkki ja yhä mukava keli.
Perjantaina (28.2.) päivä valkeni jälleen aurinkoisena. Niinpä lähdettiin jo aamupäivästä Peikon kanssa lenkkeilemään. Ajettiin autolla ampumaradalle ja käveltiin sieltä lähes uudelle tallille asti. Noksun kanssa tuolla tuli pyöräiltyä usein, mutta nyt ei olla moneen vuoteen käyty. Kovasti oli sieltäkin metsää kaadettu, mutta metsätie ja polku olivat kuitenkin entisellään. Niin ihana ilma ja vaikka pikkupakkanen, niin auringossa oli lähes liian lämmin vaatetukseen nähden.
 |
| Siellä on tällaisia muinaisjäännöksiä, kuten tämä rautakautinen kalmisto eli tuo kiviröykkiö tuossa etualalla. |
Tallille läksin vasta iltapäivällä. Ja kun poni vaikutti varsin leppoisalta, niin heitinpä pitkästä aikaa ihan satulan selkään ja suunnattiin maastoon. Aurinko paistoi yhä, mutta tuuli oli yltynyt ja tuntuikin todella kolealta sellaisissa paikoissa, missä ei aurinko paistanut. Noin tunnin lenkki kuitenkin heitettiin. Menomatkalla harjoiteltiin vähän väistöjen alkeita, istunnalla ja kaulaohjalla ja saatiinkin joitain sivuttaissiirtymiä aikaiseksi. Ei ne vielä mitään oikeita väistöjä ole, mutta hyvä alku kuitenkin. Risteyksestä olin ajatellut mennä vasemmalle, autiotalolle, mutta Korppu ehdotti oikealle ja sinne sitten mentiin. Arvasin kyllä, että mäki kallioille olisi jäässä, kuten olikin ja mäen alta käännyttiin takaisin. Pienesti kyllä joutui suostuttelemaan, koska poni olisi halunnut jatkaa ja iski pieni kiukku ja känkkäränkkä. Vaan siitä selvittiin. Kotimatkalla otettiin pientä hölkkäpätkää ja ohitettiin traktori molemmat omin jaloin. Tulin siis alas ennen ohitusta, kun en halunnut ottaa riskejä. Traktori siis tyhjensi puukuormaa mäellä kotitallin tiellä. Hyppäsin sitten ohituksen jälkeen takaisin kyytiin ja jatkettiin vielä ylimääräinen lenkki pellon ympäri.
Lauantaina (29.2.) herätyskello soitti jo aamulla varhain. Nukuin kuitenkin niin huonosti, etten sitä odotellut, vaan nousin jo aiemmin. Oli vuosittainen heppamessupäivä. Peikon kanssa käytiin aamulla pieni pissalenkki lähitiellä, kun sillä oli pitkä päivä edessä yksin. Sitten bussiin ja kohti Helsinkiä ja messukeskusta. Rankka päivä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta kaikkinensa silti oikein mukava. Parasta antia ehdottomasti issikoiden askellajiklinikka, jonka jouduin harmillisesti jättämään hiukan kesken, koska bussille piti ehtiä, sekä tuttujen kanssa juoruilu ja hengailu. Ostoksia en juuri tehnyt, pari halpaa otsapantaa ja pesusetti tarrasi matkaan Hevarilta, yhteensä 15 euroa, sekä st Hippolytin heppanameja kaksi pussia kympillä.
 |
| Sukulaisponi, tamma Urta frá Nevala, samasta isästä kuin Korpun emä. Pieniä olivat kaikki issiponit, hyvin pieniä. |
Talvi oli tullut taas käymään messupäivän aikana ja lumisissa maisemissa ajeltiin takaisin kotia kohti. Kotona olin kahdeksan jälkeen illalla, eikä oikein mitään enää jaksanut. Yhteentoista jaksoin sinnitellä, mutta sitten oli pakko antaa periksi. Aikalailla heti taisin nukahtaa, kun pääni tyynyyn painoin ja nukuinkin hyvin aamuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti