Sunnuntaina (1.3.) oli vihdoin ponin muuttopäivä. Paniikki oli ollut aikamoinen, mutta nyt hyvin nukutun yön jälkeen, oli olo jo onneksi parempi. Jännitti toki, mutta sillä tavalla normaalisti. Tallille läksin jo hyvissä ajoin, että sain loput kamat pakattua autoon. Aikaakin jäi, ennen kuin kaveri tuli ja laitettiin koppi auton perään ja yhdistelmä valmiusasemiin. Sitten hakemaan ponia. Pihatolla oli taas edellisenä päivänä tehty muutoksia. Viimeksi tullut oli siirretty talliin ja tallista yksi tuore ruuna pihatolle. Kun päästiin perille, huomattiin että myös laidun oli nyt käytössä. No, ei kai siinä mitään. Poni riimuun ja suorinta tietä koppiin. Ajatus oli peruutella ponia muutaman kerran ulos ja sisälle, mutta koska lumi, oli lastaussilta sen verran liukas lumisten kavioiden alla, että yhden liukastumisen jälkeen, päätin laittaa sen suoraan koppiin. Se sujui hienosti, vaikka olikin jännää. Kun sitten koppi suljettiin, stressaantui poni todella selvästi ja tuntui pahalta jättää se sinne. Matka meni kuitenkin hyvin. Ajettiin hiljaa ja ponikin oli kohtuullisen rauhallinen. Oli se saanut takapuomin alas ja itsensä edestä irti, mutta löytyi kuitenkin perillä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, eikä sillä ollut edes mikään kiire ulos.
Käveltiin suoraan pihan läpi talliin. Tallissa tyyppi sai hiukan tutustua paikkoihin ja sitten se lykättiin muiden luo tarhaan. Ja sinne se sujahti ilman mitään draamaa ja otettiin oikeastaan heti porukoihin. On se vaan niin huippu jätkä. Ja voi kuinka se näytti tyytyväiseltä. Katseltiin siinä aikamme ja kun ei oikein mitään ihmeellistä tapahtunut, lähdettiin viemään koppi takaisin. Kun koppi oli paikoillaan, hyppäsin omaan autoon ja hurautin takaisin uudelle tallille. Ensin toki kipitin ponin luo ja kun totesin tilanteen olevan yhä rauhallinen ja ponin tyytyväinen, lähdin kantamaan kamoja sisälle. Ihan luksusta muuten, kun jokaisella on oma kaappi, missä on kaksi satulatelinettä, kaksi suitsitelinettä ja ylähylly, mihin mahtui koko meidän loimilaatikko ja jäi vielä tilaakin.
Aikani hengailtuani, lähdin kotiin lepäämään. Söin ensimmäisen kerran koko päivässä, otin 1,5 tunnin unoset ja söin vielä vähän lisää. Illalla palasin vielä tallille siiheksi, kun hepat otettiin sisään. Tarha on ihan tallin takana ja porukka kulkee vapaana omille paikoilleen ilta ruokiensa ääreen. Korppu tuli reippaasti porukan etunenässä sisälle, yritti ensin pesariin heinäkasseille, mutta siitä houkuttelin sen kädessäni olevalla ruokakupilla karsinaansa. Yritti se ensin samaa tietä takaisin, mutta kun kielsin ja suljin oven, jäi se sinne ihan rauhassa syömään ruokansa ja napostelemaan heiniään. Hämmentävän tyyni oli kaveri. Ikinä en olisi uskonut. Kannattaa luottaa intuitioon.
Maanantaina (2.3.) heräsin ihan järkyttävään päänsärkyyn, eikä kotona tietenkään ollut yhtä ainutta särkylääkettä. Tulipahan ainakin selväksi, että pitkäaikainen stressi on viimein lauennut, joten tämä oli tavallaan hyvä päänsärky. Lähdettiin sitten Peikon kanssa asioille. Ensimmäinen pysähdys lähimmällä apteekilla, nappia naamaan saman tien ja matka jatkui. Käytiin Puuilossa ja sen jälkeen pienellä lenkillä Jumalniemen "hakuradalla". Jossain vaiheessa loppui päänsärkykin.
Tallille lähdin vasta iltapäivällä. Ensi töikseni roudasin vielä vähän tavaraa ja järjestelin kaappia fiksummin. Ajatus oli, etten tee Korpun kanssa mitään sen kummempaa. Harjaan ja sen sellaista. Vaan poni oli niin rento, että otin sen ensin tarhojen väliin harjattavaksi, sitten mentiin vähän tutustumaan pihaan ja käveltiin kentän viertä tiellä edes takaisin, kun mitään stressin oireita ei vieläkään ilmennyt. Kun sitten kaveri läksi omansa kanssa lenkille, tungettiin mukaan. Poni oli ihan oma itsensä koko matkan. Se saa kyllä mielen tueksi yrttejä (Chia de Gracia Stress away), tiedä sitten onko apua. Ihan sama nyt kuitenkin, kunhan mieli on hyvä. Ikipäivänä en olisi uskonut, että kaikki sujuu näin kivuttomasti. On se huippu heppu.
Tallilta tullessa käytiin vielä Peikon kanssa kunnon lenkki apsilta. Keli oli vieläkin hieno, kuten koko päivän. Minulla jalka vähän vihoitteli, kun pari rankkaa päivää takana, mutta ei se juuri jaksanut edes harmittaa, kun muuten oli niin hyvä mieli.
Tiistaina (3.3.) olin reipas ja puhdistin valjaat ja vaihdoin niihin puhtaat pehmusteet. Katsoin myös vähän vielä tavaraa tallille vietäväksi. Heijastimia ja sen sellaista. Nyt alkaisi olla kaikki tarvittava siellä missä pitää. Tallille lähdin vasta iltapäivällä. Vieläkin on kovin voipunut olo kaikesta stressistä, joten lepäilyksi menee. Nyt otinkin Korpun sisälle hoidettavaksi. Kovin oli jännittävää olla yksin tallissa ja kun minäkin poistui välillä varustehuoneeseen, niin melkein tuli jo hätä. Pysyi se hyvin kuitenkin paikallaan, kun juttelin sille kokoajan, vaikka en ollutkaan näkyvissä. Ponin rennosta mielentilasta vakuuttuneena, laitettiin silat selkään ja lähdettiin ohjasajolenkille.
Varsin rento kaveri oli lenkilläkin ja hirvittävän hyvin kuulolla. Vähän se huuteli, kun kantattiin poispäin tallilta ja samoin sitten kun lähestyttiin tallia lenkin lopuksi. Kovin oli kuitenkin innoissaan ja uteliaasti suhtautui uusiin maisemiin. Se jopa ehdotti menoa poispäin tallilta ja niin me sitten mentiin. Yhteensä matkaa kertyi neljä kilometriä ja aikaa kului noin 50 minuuttia. Hyvä mieli tuli.
Nyt kun heinä on hyvälaatuista kuivaa luomuheinää, on ero ponissa huomattava, vaikkei aikaa ole kulunut kuin muutama päivä. Turvotus on poissa, pömppömaha kadonnut ja ilmavaivat tiessään. Puhumattakaan siitä, ettei poni ole ollut näin rento pitkään aikaan kuin mitä nyt. Sillä on selvästi hyvä olo, vaikka kaikki on uutta ja aihetta stressiin olisi. En voisi olla iloisempi.
Peikon kanssa tehtiin heti tallilta tullessa pieni lenkki omalla kylällä, ehkä jotain puoli tuntia. Pimeäkin jo alkoi tulla, kun tallilla jäin vielä suustani kiinni lenkin jälkeen ja kannoin kamojakin talliin ja järjestelin niitä paikoilleen.
Keskiviikkona (4.3.) myrskysi taas. Tallille hurautin jo heti aamusta, kun ei vielä satanut. Ajatus oli käydä vain tutustumassa kenttään, mutta käytiin sitten myös pieni lenkki heittämässä Peikon kanssa. Nyt kun tämä reitti oli jo tuttu, oli ponilla hieman huolestunut ilme, vaikka hyvin rennon oloinen olikin. Uusilla reiteillä aina uteliaisuus voittaa ja kaikki muu unohtuu. Vai liekö johtui siitä, että kohta olisi päiväheinäaika. Päiväheinille poni ehti kuitenkin juuri ajoissa, kun tilan isännän ja heinäkassin kanssa mentiin samalla ovenavauksella. Kentällä tehtiin pieniä helppoja harjoitteita, kuten ravia pyynnöstä ja sisätakajalan siirtoa. Hyvin keskittyi. Sai poistua halutesaan paikalta ja tehdä mitä lystää. Ainoastaan aitojen pureskelun kielsin, kun jo valmiiksi pureskeltuina ne kovin kiinnosti. Hyvin kuitenkin pysyi mukana ja kuulolla. Koko reissuun meni noin tunti, kun otin ponin suoraan tarhasta ja palautin sinne suoraan. Täyden palvelun tallissa, kun hevoset myös harjataan aamuisin ennen ulosmenoa, ei mennyt aikaa edes siihen.
Hirveän hienosti on kyllä alkanut ponin uusi elämä. Itsellä taitaa olla enemmän sopeutumista. Vaan ei kai tässä kiire ole. Ihan äkkiä kun ei olla tuolta mihinkään muuttamassa.
Hervoton vettä räntää lunta vaakatasossa sade alkoikin sitten sopivasti kun kotiuduin. Keliä uhmaten, käytiin kuitenkin Peikon kanssa Haminassa. Tarkoitus oli hakea purua, mutta koska hetki sitten ollut metsäteollisuuden lakko, ei purua ollut saatavilla. Turha reissu siis. Mutta onneksi on loma, niin ei niin haittaa.
Illalla tehtiin vielä Peikon kanssa kotona vähän nosea vaihteeksi. Innostin sitä namilla ja riehuttiin ja tehtiin temppuja. Hajulle ensin ihan vierestä, palkkaus ja riehuntaa. Uusi lähetys kauempaa samoilla kuvioilla. Muutaman kerra kun teki, päästiin jo aika kaukaa lähettämään. Intokin kesti ja homma toimi oikein hyvin.
 |
| kuva Fanni Snellman |
Käveltiin suoraan pihan läpi talliin. Tallissa tyyppi sai hiukan tutustua paikkoihin ja sitten se lykättiin muiden luo tarhaan. Ja sinne se sujahti ilman mitään draamaa ja otettiin oikeastaan heti porukoihin. On se vaan niin huippu jätkä. Ja voi kuinka se näytti tyytyväiseltä. Katseltiin siinä aikamme ja kun ei oikein mitään ihmeellistä tapahtunut, lähdettiin viemään koppi takaisin. Kun koppi oli paikoillaan, hyppäsin omaan autoon ja hurautin takaisin uudelle tallille. Ensin toki kipitin ponin luo ja kun totesin tilanteen olevan yhä rauhallinen ja ponin tyytyväinen, lähdin kantamaan kamoja sisälle. Ihan luksusta muuten, kun jokaisella on oma kaappi, missä on kaksi satulatelinettä, kaksi suitsitelinettä ja ylähylly, mihin mahtui koko meidän loimilaatikko ja jäi vielä tilaakin.
 |
| Ystikset jälleen yhdessä. Tämänkin kuvan otti Fanni. |
 |
| Kambur, Dali, Meki ja Liekki, kuvasta puuttuu edellisenä päivänä muuttanut Oiva. Tämä kuva myös Fannin käsialaa. |
Aikani hengailtuani, lähdin kotiin lepäämään. Söin ensimmäisen kerran koko päivässä, otin 1,5 tunnin unoset ja söin vielä vähän lisää. Illalla palasin vielä tallille siiheksi, kun hepat otettiin sisään. Tarha on ihan tallin takana ja porukka kulkee vapaana omille paikoilleen ilta ruokiensa ääreen. Korppu tuli reippaasti porukan etunenässä sisälle, yritti ensin pesariin heinäkasseille, mutta siitä houkuttelin sen kädessäni olevalla ruokakupilla karsinaansa. Yritti se ensin samaa tietä takaisin, mutta kun kielsin ja suljin oven, jäi se sinne ihan rauhassa syömään ruokansa ja napostelemaan heiniään. Hämmentävän tyyni oli kaveri. Ikinä en olisi uskonut. Kannattaa luottaa intuitioon.
 |
| @Fanni |
Maanantaina (2.3.) heräsin ihan järkyttävään päänsärkyyn, eikä kotona tietenkään ollut yhtä ainutta särkylääkettä. Tulipahan ainakin selväksi, että pitkäaikainen stressi on viimein lauennut, joten tämä oli tavallaan hyvä päänsärky. Lähdettiin sitten Peikon kanssa asioille. Ensimmäinen pysähdys lähimmällä apteekilla, nappia naamaan saman tien ja matka jatkui. Käytiin Puuilossa ja sen jälkeen pienellä lenkillä Jumalniemen "hakuradalla". Jossain vaiheessa loppui päänsärkykin.
Tallille lähdin vasta iltapäivällä. Ensi töikseni roudasin vielä vähän tavaraa ja järjestelin kaappia fiksummin. Ajatus oli, etten tee Korpun kanssa mitään sen kummempaa. Harjaan ja sen sellaista. Vaan poni oli niin rento, että otin sen ensin tarhojen väliin harjattavaksi, sitten mentiin vähän tutustumaan pihaan ja käveltiin kentän viertä tiellä edes takaisin, kun mitään stressin oireita ei vieläkään ilmennyt. Kun sitten kaveri läksi omansa kanssa lenkille, tungettiin mukaan. Poni oli ihan oma itsensä koko matkan. Se saa kyllä mielen tueksi yrttejä (Chia de Gracia Stress away), tiedä sitten onko apua. Ihan sama nyt kuitenkin, kunhan mieli on hyvä. Ikipäivänä en olisi uskonut, että kaikki sujuu näin kivuttomasti. On se huippu heppu.
 |
| Tämmöiset tyypit oli vastassa kun tulin tallille. Ihanaa kun tarha jatkuu etupihalle asti ja hevoset näkee jo kun ajaa pihaan. |
Tallilta tullessa käytiin vielä Peikon kanssa kunnon lenkki apsilta. Keli oli vieläkin hieno, kuten koko päivän. Minulla jalka vähän vihoitteli, kun pari rankkaa päivää takana, mutta ei se juuri jaksanut edes harmittaa, kun muuten oli niin hyvä mieli.
Tiistaina (3.3.) olin reipas ja puhdistin valjaat ja vaihdoin niihin puhtaat pehmusteet. Katsoin myös vähän vielä tavaraa tallille vietäväksi. Heijastimia ja sen sellaista. Nyt alkaisi olla kaikki tarvittava siellä missä pitää. Tallille lähdin vasta iltapäivällä. Vieläkin on kovin voipunut olo kaikesta stressistä, joten lepäilyksi menee. Nyt otinkin Korpun sisälle hoidettavaksi. Kovin oli jännittävää olla yksin tallissa ja kun minäkin poistui välillä varustehuoneeseen, niin melkein tuli jo hätä. Pysyi se hyvin kuitenkin paikallaan, kun juttelin sille kokoajan, vaikka en ollutkaan näkyvissä. Ponin rennosta mielentilasta vakuuttuneena, laitettiin silat selkään ja lähdettiin ohjasajolenkille.
Varsin rento kaveri oli lenkilläkin ja hirvittävän hyvin kuulolla. Vähän se huuteli, kun kantattiin poispäin tallilta ja samoin sitten kun lähestyttiin tallia lenkin lopuksi. Kovin oli kuitenkin innoissaan ja uteliaasti suhtautui uusiin maisemiin. Se jopa ehdotti menoa poispäin tallilta ja niin me sitten mentiin. Yhteensä matkaa kertyi neljä kilometriä ja aikaa kului noin 50 minuuttia. Hyvä mieli tuli.
Nyt kun heinä on hyvälaatuista kuivaa luomuheinää, on ero ponissa huomattava, vaikkei aikaa ole kulunut kuin muutama päivä. Turvotus on poissa, pömppömaha kadonnut ja ilmavaivat tiessään. Puhumattakaan siitä, ettei poni ole ollut näin rento pitkään aikaan kuin mitä nyt. Sillä on selvästi hyvä olo, vaikka kaikki on uutta ja aihetta stressiin olisi. En voisi olla iloisempi.
Peikon kanssa tehtiin heti tallilta tullessa pieni lenkki omalla kylällä, ehkä jotain puoli tuntia. Pimeäkin jo alkoi tulla, kun tallilla jäin vielä suustani kiinni lenkin jälkeen ja kannoin kamojakin talliin ja järjestelin niitä paikoilleen.
 |
| 4.3. kenttään tutustumassa. |
Keskiviikkona (4.3.) myrskysi taas. Tallille hurautin jo heti aamusta, kun ei vielä satanut. Ajatus oli käydä vain tutustumassa kenttään, mutta käytiin sitten myös pieni lenkki heittämässä Peikon kanssa. Nyt kun tämä reitti oli jo tuttu, oli ponilla hieman huolestunut ilme, vaikka hyvin rennon oloinen olikin. Uusilla reiteillä aina uteliaisuus voittaa ja kaikki muu unohtuu. Vai liekö johtui siitä, että kohta olisi päiväheinäaika. Päiväheinille poni ehti kuitenkin juuri ajoissa, kun tilan isännän ja heinäkassin kanssa mentiin samalla ovenavauksella. Kentällä tehtiin pieniä helppoja harjoitteita, kuten ravia pyynnöstä ja sisätakajalan siirtoa. Hyvin keskittyi. Sai poistua halutesaan paikalta ja tehdä mitä lystää. Ainoastaan aitojen pureskelun kielsin, kun jo valmiiksi pureskeltuina ne kovin kiinnosti. Hyvin kuitenkin pysyi mukana ja kuulolla. Koko reissuun meni noin tunti, kun otin ponin suoraan tarhasta ja palautin sinne suoraan. Täyden palvelun tallissa, kun hevoset myös harjataan aamuisin ennen ulosmenoa, ei mennyt aikaa edes siihen.
Hirveän hienosti on kyllä alkanut ponin uusi elämä. Itsellä taitaa olla enemmän sopeutumista. Vaan ei kai tässä kiire ole. Ihan äkkiä kun ei olla tuolta mihinkään muuttamassa.
Hervoton vettä räntää lunta vaakatasossa sade alkoikin sitten sopivasti kun kotiuduin. Keliä uhmaten, käytiin kuitenkin Peikon kanssa Haminassa. Tarkoitus oli hakea purua, mutta koska hetki sitten ollut metsäteollisuuden lakko, ei purua ollut saatavilla. Turha reissu siis. Mutta onneksi on loma, niin ei niin haittaa.
Illalla tehtiin vielä Peikon kanssa kotona vähän nosea vaihteeksi. Innostin sitä namilla ja riehuttiin ja tehtiin temppuja. Hajulle ensin ihan vierestä, palkkaus ja riehuntaa. Uusi lähetys kauempaa samoilla kuvioilla. Muutaman kerra kun teki, päästiin jo aika kaukaa lähettämään. Intokin kesti ja homma toimi oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti