Lauantai (24.11) Ihana rento ja rauhallinen vapaapäivä. Pitkät yöunet ja tallille jo aamupäivästä. Ensin lannan lappamista ja siinä samalla Dali-ponille eli Korpun pihattokaverille matolääkkeet leipään "piilotettuna". Aika kummallisen makuisia nameja oli Dalin mielestä tätillä tänään, mutta kun kaveri kyttäsi vieressä, niin syötävähän se oli, ettei mene parempiin suihin. Näin minä vähän tämän laskinkin. Korppu sai oman matolääkkeensä (Noromectin) vasta tallin pihassa lenkin jälkeen.
Korpun kanssa lähdettiin sitten kärryttelemään, kunhan muut hommat oli tehty. Hieno ilmakin oli, aurinko paistoi ja pikku pakkanen. Pakkasta on nyt ollutkin pienesti, mutta aurinko ei ihmeemmin ole näyttäytynyt ennen kuin nyt. Heti ensimmäisessä normi hölkkäpaikassa otti Korppu ravin pyytämättä ja vaikka tiet on kovia, annoin sen hölkkäillä hetken, kun kerrankin omasta halustaan juoksi. Pari pientä pätkää hölkkäiltiin muuallakin matkan varrella ja pehmeässä paikassa juostiin kovempaakin, mutta lähinnä kuitenkin käveltiin. Takaisin tullessa, Korppu vielä kyseli, että jos ei vielä käännytäisikään kotiin ja saikin jatkaa vielä pienen pätkän. Yhteensä matkaa kertyi 8,5 kilometriä. Ja vaikka lähinnä käveltiin, tuli sitä hölkkääkin sen verran reippaan käynnin lisäksi, että hikeä pukkasi vetojuhdalla, kuskia sen sijaan paleli.
Siinä ponia kuntoon laittaessani, huomasin siltä lähteneen vielä maitohampaan. Viimeksi raspauksessa katsottiin, että kaikki olisi vaihtuneet, mutta eipä sitten ollutkaan. Isot raot oli alhaalla reunimmaisten etuhampaiden ja edellisten välillä, mutta eipä taida kohta enää olla, kun oikealta oli reunimmainen hammas nyt pudonnut ja pysyvää pilkistää jo parin millin verran. Ei ihme, että on vähän mutustellut suutaan ja syönyt huonosti. Harmi, että raspaus siirtyi tammikuulle eläinlääkärin sairastuttua. Maanantaina olisi alun perin pitänyt olla. Vaan minkäs noille vaihtuville hampaille mahtaa, ne vaihtuu silloin kun vaihtuu.
 |
| Mamman pikku muuli 25.11. (kuva Fanni Snellman) |
Illalla lähdettiin vielä koirien kanssa kauppareissulle kaupunkiin. Ajeltiin siis ihan Citymarkettiin asti. Ensin käytiin heittämässä reipas tunnin lenkki nauttien katuvaloista ja hiljaisista pyöräteistä. Kipiteltiin moottoritien pohjoispuolta Jumalniemestä Karhulaan ja eteläpuolta takaisin. Ihan kiva kävellä joskus ihan oikeasti ihmisten ilmoilla kaupungilla, vaikka aika hiljaista jo oli siihen aikaan illasta kun me oltiin liikenteessä. Ihan muutama ihminen nähtiin, kaksi koiraa ja autoja sitten vähän enemmän. Kaupassakaan ei ollut juuri ketään, mutta kello olikin jo silloin melkein kahdeksan.
Sunnuntai (25.11.) Aamu meni pitkäksi, kun nukuin liian pitkään, ja tallille läksin vasta puolilta päivin. Poni pihatosta ja kärryt taas perään. Tällä kertaa ei käyty kuin reilun neljän kilometrin lenkki, josta ravailtiin pieni pätkä pehmeää peltotietä, muuten käveltiin. Kyllähän nuo bootsit pohjallisilla hiukan joustaa eli vaikka tie onkin kova, ei se ole ihan sama asia kuitenkaan kuin rautakengällisille. Vielä kun saadaan ne uudet paksummalla pohjalla varustetut ja niihinkin pohjalliset, niin sittenhän meillä ei olekaan enää olemassa sellaista asiaa kuin liian kovat tiet. Ja kun saadaan vielä ne nastatkin, niin ei ole koskaan liian liukastakaan.
Ponia palauttaessani, poistin heinäverkon ruokintarenkaasta, kun heinä oli lähes loppu ja Korppu nyt kuitenkin siellä seisoo ja kuopii. Lisäsin renkaaseen yhden vielä jäljellä olleen säkin heinää ja olkea, jotta on jotain pureskeltavaa, ennen uuden paalin saapumista. Tallin isännän kanssa siitä oli ollut jo puhettakin. Kävin vielä lähtiessäni kertomassa asiasta ja paali luvattiin toimittaa ja verkottaakin.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa pienellä lenkillä. Kipastiin polkua pitkin pihasta metsätielle, joka kulkee naapurin ohi. Sieltä kierrettiin "ison" tien kautta sitten kotiin. Matkaa tuolle lenkille ei paljoa tule, vajaa kolme kilometriä, mutta kun hissukseen lompsii, niin koirille ihan hyvä lenkki kuitenkin. Ja rauhallista, siellä kun harvoin tulee ketään vastaan. Hajuja sielläkin kuitenkin on, kun muitakin koiria siellä liikkuu. Liikkuvat vaan niin eri aikaan kuin me.
Maanantaina (26.11.) otin levon kannalta, kun edellinen yö tuli nukuttua huonosti. Töissä toki olin, mutta en mennyt tallille, enkä lenkittänyt koiria. Tein vähän jotain pientä kotona ja vain lepäsin. Ei siis kauheasti mitään kerrottavaa. Ei tullut erityisesti mitään edes mietittyä, kun väsytti niin armottomasti. Nukkumaankin menin jo todella aikaisin.
Tiistai (27.11.) En pitänyt tallille lähdön kanssa mitään kiirettä, vaikka ihan samaan aikaan siellä sitten olinkin kuin yleensä esimerkiksi kesäisin. Tuntuu vaan niin myöhäiseltä, kun on pimeää. Poni kuitenkin tarvitsee liikuntaa ja vaikka pimeys tympii, mentävä vaan on. Pakkanenkin oli kiristymään päin. Tällä kertaa "oikaisin" ja lenkitin kaikki samalla kertaa. Korpulle laitoin nyt myös talutuslenkille bootsit kaikkiin jalkoihin. Tiet on kovat ja kaviot kuluu hurjaa kyytiä ja kyllähän sen on kivempi kävelläkin suojatuilla kavioilla. Heijastimet vielä, koirat autosta ja menoksi.
Keksin muuten tuossa joku aika sitten viimein, millä saan helposti takasten bootsien huonot tarrat varmistettua. Ihmettelen vaan, etten ole tajunnut tätä ihan loogista juttua aiemmin. Olen siis teipannut niitä tähän asti, mutta märällä kelillä ei teipit oikein pysy ja nyt taas pakkasella ei edes tartu. Sitäpaitsi, viehän se aikaa ja hermoja myös. Nyt kuitenkin laitan vaan putsit siihen päälle, niin johan pysyy. Olipa hyvä, että tuli ostettua joskus numeroa liian isot putsit. Varmaan kaikki muut töppösten käyttäjät on tämän tienneet aina, niin itsestään selvä konstihan tämä on, kunhan sen vain keksi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Keskiviikkona (28.11.) pakkanen jatkoi kiristymistään. Ei sitä nyt vieläkään ollut kuin -12 parhaimmillaan, (tai pahimmillaan, kuinka sen nyt vaan haluaa ajatella), mutta tuntuuhan se kylmältä, kun ei ole tottunut. Päädyin siis taas lenkkeilemään ihan omin jaloin, kun kärryillä istuskelukaan ei oikein napannut. Samalla kokoonpanolla mentiin kuin eilenkin. Eri lenkki tehtiin, mutta aika saman mittainen eli reilu tunti. Pakkasta oli -10, mutta hiki meille tuli Korpun kanssa silti.
Korppu sai myös taas syödä sisällä. Lähinnä tällä kertaa siksi, koska kylmä ja halusin päästä nopeasti kotiin. Helpottaa kun voi jättää ponin syömään ja hoitaa hommat valmiiksi sillä aikaa. Sitten vaan poni pihattoon ja kotiin. Tosi rauhallisesti se oli taas tallissa. Pitää varmaan alkaa pidentämään aikaa pikku hiljaa. Aika pieniä aikoja se on nyt vielä sisällä ollut, kun en halua takapakkia tähän asiaan. Nyt jo kuitenkin toista kertaa tätä projektia tässä läpi käydään. Toivottavasti toinen kerta on samalla myös viimeinen.
Sunnuntai (25.11.) Aamu meni pitkäksi, kun nukuin liian pitkään, ja tallille läksin vasta puolilta päivin. Poni pihatosta ja kärryt taas perään. Tällä kertaa ei käyty kuin reilun neljän kilometrin lenkki, josta ravailtiin pieni pätkä pehmeää peltotietä, muuten käveltiin. Kyllähän nuo bootsit pohjallisilla hiukan joustaa eli vaikka tie onkin kova, ei se ole ihan sama asia kuitenkaan kuin rautakengällisille. Vielä kun saadaan ne uudet paksummalla pohjalla varustetut ja niihinkin pohjalliset, niin sittenhän meillä ei olekaan enää olemassa sellaista asiaa kuin liian kovat tiet. Ja kun saadaan vielä ne nastatkin, niin ei ole koskaan liian liukastakaan.
Ponia palauttaessani, poistin heinäverkon ruokintarenkaasta, kun heinä oli lähes loppu ja Korppu nyt kuitenkin siellä seisoo ja kuopii. Lisäsin renkaaseen yhden vielä jäljellä olleen säkin heinää ja olkea, jotta on jotain pureskeltavaa, ennen uuden paalin saapumista. Tallin isännän kanssa siitä oli ollut jo puhettakin. Kävin vielä lähtiessäni kertomassa asiasta ja paali luvattiin toimittaa ja verkottaakin.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa pienellä lenkillä. Kipastiin polkua pitkin pihasta metsätielle, joka kulkee naapurin ohi. Sieltä kierrettiin "ison" tien kautta sitten kotiin. Matkaa tuolle lenkille ei paljoa tule, vajaa kolme kilometriä, mutta kun hissukseen lompsii, niin koirille ihan hyvä lenkki kuitenkin. Ja rauhallista, siellä kun harvoin tulee ketään vastaan. Hajuja sielläkin kuitenkin on, kun muitakin koiria siellä liikkuu. Liikkuvat vaan niin eri aikaan kuin me.
 |
| Tallilta lähtiessä aurinko jo laski ja kotiin päästessäni oli jo lähes pimeää. |
Maanantaina (26.11.) otin levon kannalta, kun edellinen yö tuli nukuttua huonosti. Töissä toki olin, mutta en mennyt tallille, enkä lenkittänyt koiria. Tein vähän jotain pientä kotona ja vain lepäsin. Ei siis kauheasti mitään kerrottavaa. Ei tullut erityisesti mitään edes mietittyä, kun väsytti niin armottomasti. Nukkumaankin menin jo todella aikaisin.
Tiistai (27.11.) En pitänyt tallille lähdön kanssa mitään kiirettä, vaikka ihan samaan aikaan siellä sitten olinkin kuin yleensä esimerkiksi kesäisin. Tuntuu vaan niin myöhäiseltä, kun on pimeää. Poni kuitenkin tarvitsee liikuntaa ja vaikka pimeys tympii, mentävä vaan on. Pakkanenkin oli kiristymään päin. Tällä kertaa "oikaisin" ja lenkitin kaikki samalla kertaa. Korpulle laitoin nyt myös talutuslenkille bootsit kaikkiin jalkoihin. Tiet on kovat ja kaviot kuluu hurjaa kyytiä ja kyllähän sen on kivempi kävelläkin suojatuilla kavioilla. Heijastimet vielä, koirat autosta ja menoksi.
Keksin muuten tuossa joku aika sitten viimein, millä saan helposti takasten bootsien huonot tarrat varmistettua. Ihmettelen vaan, etten ole tajunnut tätä ihan loogista juttua aiemmin. Olen siis teipannut niitä tähän asti, mutta märällä kelillä ei teipit oikein pysy ja nyt taas pakkasella ei edes tartu. Sitäpaitsi, viehän se aikaa ja hermoja myös. Nyt kuitenkin laitan vaan putsit siihen päälle, niin johan pysyy. Olipa hyvä, että tuli ostettua joskus numeroa liian isot putsit. Varmaan kaikki muut töppösten käyttäjät on tämän tienneet aina, niin itsestään selvä konstihan tämä on, kunhan sen vain keksi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
 |
| (Kuvitus)kuva sunnuntailta @Fanni Snellman |
Keskiviikkona (28.11.) pakkanen jatkoi kiristymistään. Ei sitä nyt vieläkään ollut kuin -12 parhaimmillaan, (tai pahimmillaan, kuinka sen nyt vaan haluaa ajatella), mutta tuntuuhan se kylmältä, kun ei ole tottunut. Päädyin siis taas lenkkeilemään ihan omin jaloin, kun kärryillä istuskelukaan ei oikein napannut. Samalla kokoonpanolla mentiin kuin eilenkin. Eri lenkki tehtiin, mutta aika saman mittainen eli reilu tunti. Pakkasta oli -10, mutta hiki meille tuli Korpun kanssa silti.
Korppu sai myös taas syödä sisällä. Lähinnä tällä kertaa siksi, koska kylmä ja halusin päästä nopeasti kotiin. Helpottaa kun voi jättää ponin syömään ja hoitaa hommat valmiiksi sillä aikaa. Sitten vaan poni pihattoon ja kotiin. Tosi rauhallisesti se oli taas tallissa. Pitää varmaan alkaa pidentämään aikaa pikku hiljaa. Aika pieniä aikoja se on nyt vielä sisällä ollut, kun en halua takapakkia tähän asiaan. Nyt jo kuitenkin toista kertaa tätä projektia tässä läpi käydään. Toivottavasti toinen kerta on samalla myös viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti