Talvi etenee

Kun illat on pimeitä, tuntuu jotenkin että aikaa on enemmän ihan olemiseen, kun pimeässä ei tule ulkona hengailtua ihan muuten vaan. Kotona siis yleensä olen tallilta jo viimeistään seiskalta, kun yritän ehtiä lähtemään sinne jo valoisalla. Joskus ehdin joskus en. Yritän nyt kuitenkin ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa, kun kuitenkin siitä niin pidän. Katsotaan, mitä syntyy vai syntyykö mitään.

Tiistaina (20.11.) en mennyt tallille. Viriteltiin edellisenä iltana pihattokaverin emännän kanssa ostamani kuormaverkko paalin päälle. Sitä ei ehditty vielä siirtää silloin paikalleen, mutta tänään (tiistaina) valoisalla se oli siirretty. Mielenkiinnolla odotan, koska Korppu sotkeutuu verkkoon. Ruokintapaikallehan laitettiin kaksi rengasta päällekäin viime vuonna lähinnä siksi, kun Kambur seisoo renkaassa syömässä. No, pihattokaverin emännän IG-päivityksestä päätellen, toinen rengas on poistettu. Ei siis hyvä idea ollenkaan, joten seuraavaan paaliin ei sitten taas laiteta mitään verkkoa ja tämänkin varmaan poistan, heti kun hupenee niin, että se on mahdollista. Lihokoon sitten, kun vaihtoehtoja ei enää oikein ole. No, ehkä me kuitenkin saadaan toinen rengas takaisin, kun oikein kauniisti pyydetään.

Lauantaina oli paali jo varsin tuhottu ja Korpun jalat renkaassa..

Kotona siis löysäilin tiistaina. Koirien kanssa käytiin illalla lenkillä ihan omalla kylällä vaihteeksi. Ilma oli kiva, pikku pakkanen ja aika tyyntä, mikä on täällä harvinaista. Tehtiin perus neljän kilometrin lenkki hissukseen kävellen. Koirat toki juoksee vapaana eli niille hidas vauhti on parempi, kun lyhyestäkin matkasta saa enemmän irti. Tuntuivat viihtyvän, kun omalla kylällä ei olle viime aikoina juuri lenkkeilty. Hajuja siis oli paljon tutkittavaksi. Ketään ei kuitenkaan nähty, autoja ajoi ohi muutama. 

Melkein jo kotona ollessamme, sattui hauska juttu. Peikko oli jossain otsalampun valon tavoittamattomissa, mutta silmät kiiluivat metsän puolella. Huusin, mutta Peikkopa tulikin ihan eri suunnasta. Kenen tai minkä silmät siellä siis kiiluivat. Epäilen naapurin kissaa, kun siinä niiden kohdalla juuri oltiin, vaan saattoi se olla jotain muutakin. Hipsittiin vähin äänin kotiin päin, eikä siis jääty ottamaan asiasta selvää.

Vanha kuva, olisiko jostain parin vuoden takaa

Keskiviikkona (21.11.) käytiin Korpun kanssa pienellä ajolenkillä. Tiet on ihan hervottoman kovat nyt ja irtokivet kovan tien pinnalla aiheuttaa liukastelua ja arkomista, jopa tossut jalassa. Siellä ei siis paljoa juoksennella. Tällä kertaa käytiin vain 1,7 kilometrin päässä kääntymässä, tehtiin pieni ylimääräinen kierros ison tien varteen kotimatkalla ja kerrytettiin tällä tavoin matkaa yhteensä noin neljän kilometrin verran. Koko matka käveltiin tai no, muutama raviaskel tuli otettua loppumatkasta. Yhdessä kohdassa oli hiukan jäätä, mikä selvitettiin mennessä, mutta takaisin tullessa Korppu siinä hiukan luisteli.

Lenkin jälkeen, joutui Korppu taas talliin syömään. Ihan hienosti se siellä nyt on ollut, täytyy vaan muistaa jatkossakin harrastaa tallissa oleskelua. Rauhallisempi se on selvästi, kun Dali on vieressä, kuten nytkin, muttei se enää ole panikoinut yksinkään ollessa. Toivotaan, että jatkuukin näin. Samalla hyvää koppitreeniäkin tavallaan, kun sitä koppia ei nyt vaan päästä ihan oikeasti harjoittelemaan. Mutta luulisin, että sekin on helpompaa, kun tottuu olemaan suljetussa tilassa paremmin noin yleensäkin.

Torstaina (22.11.) jälleen tallille. Poni pihatosta, harjaus, kavioiden vuolu ja mittaus uusia töppösiä varten. Lopuksi vielä heijastimet jalkoihin. Lähdettiin taas porukalla lenkille. Korppu vaikutti varsin väsyneeltä, muttei mitenkään kiukkuiselta tai muuta, joten varmaankin oli ihan kunnossa kuitenkin. Mahaäänet kuitenkin kuuntelin varmuuden vuoksi ja hyvin kuuluivat. Käytiin taas minun noin tunnin mittainen suosikkilenkkini, mihin kuuluu tien lisäksi metsäpätkä, osittain metsäkoneen uralla, osittain risukkoisella polulla. Koska siis hakkuut. Rankkaa ponille, varsinkin jos yhtään upottaa. Ja vielä upottaa, vaikka minä ja koirat pystyttiinkin kävelemään hyvin kovalla pohjalla, koska pinta on jäässä. Korpun painoa se jääkerros ei kuitenkaan jaksa kantaa. Hyvää tekee sekä kunnolle että tasapainolle. Hiki sille tuli nytkin.

Tällä kertaa ei syöty karsinassa vaan ihan normaalisti pihalla, kuten yleensäkin. Ehkä olisi parempi tehdä siitä rutiini eli syöttäisi aina sisällä, mutta kun jotenkin vaan on helpompi tehdä se pihalla. Sitäpaitsi, nytkin tallin käytävä oli varattu, joten ihan hyväkin etten tunkenut itseäni sinne. Tai siis poniani. Itsehän kävin kyllä siellä pyörimässä.

Perjantai (23.11.) ja viikonloppu edessä. Töiden jälkeen renkaiden vaihtoon viimein. Nyt alkaa olla kuitenkin jo pakkasta ainakin joka yö ja välillä päivisinkin, joten sileillä kesärenkailla ajelu alkaa olla riskialtista, vaikka tiet ovatkin olleet vielä ihan hyvässä kunnossa. Samalla pyörähdys Prismassa. Korpulle lähti sieltä mukaan pinkki ämpäri ruokakupiksi.

Tallille lähdön kanssa en pitänyt mitään kiirettä, kun ei ollut tarkoitus mitenkään kovin kummoisesti mitään puuhailla ponin kanssa. Pientä hommaa kuitenkin eli pellolle taas liinan päässä juoksemaan. Kentällä pyörittiin ensin pieni hetki, vaikka se kova onkin, muttei se alkukäynneissä niin haittaa. Pellolla oltiin vartin verran. Varttiin kuului kävelyn lisäksi ravia molempiin suuntiin. Kerran meinasi Korppu ihan suorastaan riehaantua, kun vinkaisi ja nakkeli niskojaan. Yhdet pukitkin heitti kyllä, mutta se taas oli lähinnä vastaus liian kovaan paineeseen eli siitä ei olla. Loppukäynnit taas kentällä. Yhteensä liikkui vajaan puoli tuntia, mutta hiki tuli siinäkin.

Soviteltiin vähän LG bridlesejä. Limpulle nämä aikanaan ostettiin, muttei sillä paljoakaan käytetty. Ljúfurilla käytettiin ratsastaessa kentällä ja maastossa silloin, kun oli niitä kuumumisongelmia. Pysyi näillä paremmin käsissä kuin saippareilla.

Illalla tilasin Kamburille kauan odotetut uudet bootsit. Ne tulevat ensi viikolla vasta myyntiin, mutta tällä viikolla sai jo tilata ennakkoon. Olen kovin innoissani näistä, kyseessä siis suomalaiset Flex hoof bootsit. Kauan on odotettu, jotta näistä tulisi myös hevoskokoja. Poni koot kun ovat juuri ja juuri liian pieniä Korpulle. Scoot bootsit oli aiemmin tarkoitus hankkia, mutta koska tulossa oli nämä suomessa valmistetut ja suunnitellut vastaavat, niin odoteltiin sitten näitä. Ja hyvältä näyttää. Ainoa huoli on tuon kavion muoto, kun on pituuttaan leveämmät. Scootit olisi sen puolesta sopivammat, mutta kun haluan suomalaiset mielummin. Katsotaan, miten käyvät. Jos eivät, saavat jäädä varalle ja sitten on vaan pakko ostaa Scootit. Vielä kuitenkin toivon ja uskon, että näistä passelit jollain konstilla saisi.

Tällaiset olisi tulossa. Kuva nyysitty Vainikan Aitan sivuilta.

Käytin myös hyväkseni black friday-tarjouksia sen verran, että tilasin kivennäistä ja chian siemeniä, kun molemmat alkavat olla lopussa. -30% tarjous oli sen verran mukava, että mieli olisi tehnyt tilata muutakin, mutta pakko passata, kun ei ihan just nyt ole tarvetta. Rehua on vielä ja hamppu nyt tuleekin muualta, joten näillä nyt mennään tällä kertaa. Hyvän ja nopean palvelun Tallitukku on jo laittanut paketin matkaan. Toivotaan, että posti hoitaa oman hommansa.