Maanantai (12.11.) ja marraskuu pian puolessa välissä ja sen kyllä huomaa. Hienon talven, kesän ja syksyn jälkeen, tuntuvat nämä harmaat ja sateisetkin päivät niin masentavilta, vaikka onkin lämmintä ja siitä kyllä pidän. Vaan eiköhän tämäkin vielä iloksi muutu, jos ei vielä tämän vuoden puolella, niin sitten ensi vuonna, viimeistään keväällä, toivon minä. Ainakin silloin on valoisaa, jos ei muuta.
Tiistaina ei satanut yhtään niin paljoa kuin maanantaina, joten tallille suuntasin tihkusateessa heti töiden jälkeen. Tihkusadekin loppui aika pian, joten lenkille lähdettiin ihan hyvässä kelissä. Pimeää oli kyllä jo, mutta niinhän se tähän aikaan vuodesta on. Tehtiin noin tunnin lenkki rauhalliseen tahtiin koko lauman kanssa.
Keskiviikkona käytiin Korpun kanssa kärrylenkillä. Keli oli oikein hyvä, päivällä jopa pilkisteli aurinko, vaan illalla sumua oli enemmän kuin oli ollenkaan mukavaa. Näkyvyys siis aikalailla nolla, vaikka otsalampussa oli uudet patterit ja kaikki. Kuuden kilometrin lenkki kuitenkin tehtiin ja tielläkin pysyttiin, mutta hölkkäillä ei kyllä paljoa arvannut.
Koirien kanssa käytiin vielä metsässä kotiin palattuamme. Koskaan en ole marraskuun puolessa välissä sieniä kerännyt, enkä koskaan ole tehnyt sitä myöskään otsalampun valossa pilkkopimeässä. Tänään sienestin pimeässä, eikä tarvinut edes paljoa polulta poistua. Kiva syksy, vai talviko tämä jo lie.
Torstaina käytiin taas porukalla lenkillä ja olikin kiva lenkki. Ilma oli aika täydellinen, tyyni, sateeton ja lämmin. Koirat käyttäytyivät hyvin ja jopa Noah oli kiihkoilematta liikaa, paitsi ihan alussa, mutta sitä ei lasketa. Korppu oli hyvällä tuulella ja käyttäytyi hyvin. Ainahan se käyttäytyy kyllä. Tehtiin reilu tunnin lenkki, osittain metsässä.
Perjantaina menin tallille vasta normaalia myöhemmin. Kambur oli portilla, mutta siirtyi pikaisesti heinätarjoilun ääreen. Ja koska sitä heinää juuri sai, ei olisi sitten lähtenyt mihinkään, työnsi vaan päätään syvemmälle. Joutui juoksemaan, kun en väkisin vie, vaan saa ihan itse työntää sen päänsä riimuun. Niin se päätti nytkin, muutaman spurtin jälkeen. Harvoin juoksutan näin, mutta nyt en jaksanut keskustella, vaan hiukan "autoin" päätöksen teossa.
Perjantai oli juoksutuspäivä sitten muutenkin. Aika vähän on tullut viime aikoina juoksuteltua, joten ehkä oli jo aikakin. Itsekin pääsee helpommalla välillä ja poni saa silti ihan hyvin liikuntaa. Kenttä oli varattu, joten suunnattiin pellolle. Puolisen tuntia yhteensä, alku- ja loppukäynnit mukaan lukien. Ravia siinä välissä. Hiki tuli ponille, taisi olla peltopohja aika raskas. Siihen kun lisätään vielä +10 asteen lämpötila ja paksu talvikarva, niin ei ole kyllä ihmekään. Ihan viimeiset kierrokset tehtiin kentällä, kun vielä puuskutti pellolta tullessa.
Lauantaina käytiin Kamburin kanssa kärryttelemässä vähän pidempi lenkki. Aikaa en osaa sanoa, matkaa tuli ehkä noin kahdeksan kilometriä. Puhelin jäi kotiin, joten arviolla mennään, eikä kuviakaan ole. Hölkkäiltiin jonkun verran, ei mitenkään älyttömästi, mutta sen verran kuitenkin, että hiki tuli ja hengästys. Oli kyllä jotenkin nuutunut ja maha kovalla. Heinää ovat saaneet nyt pari päivää vain kolmesti päivässä, kun tähän asti ovat olleet vapaalla. Juu ei hyvä, mutten ole siihen voinut vaikuttaa.
Matkalla oli lapsia tien varressa myymässä jotain (kahvia?) ja heillä olikin hevosille ilmaisia herkkuja. Korppu tykkäsi, eikä olisi enää halunnut jatkaa matkaa. Hiukan se stressasi niin montaa pientä ihmistä ympärillään pyörimässä, mutta käyttäytyi oikein hienosti silti. Kotimatkalla tavattiin vielä mukava pariskunta, jolta sai rapsutuksia, joten taisi olla kiva lenkki silti, vaikka vähän joutuikin hikoilemaan.
Tiistaina ei satanut yhtään niin paljoa kuin maanantaina, joten tallille suuntasin tihkusateessa heti töiden jälkeen. Tihkusadekin loppui aika pian, joten lenkille lähdettiin ihan hyvässä kelissä. Pimeää oli kyllä jo, mutta niinhän se tähän aikaan vuodesta on. Tehtiin noin tunnin lenkki rauhalliseen tahtiin koko lauman kanssa.
Keskiviikkona käytiin Korpun kanssa kärrylenkillä. Keli oli oikein hyvä, päivällä jopa pilkisteli aurinko, vaan illalla sumua oli enemmän kuin oli ollenkaan mukavaa. Näkyvyys siis aikalailla nolla, vaikka otsalampussa oli uudet patterit ja kaikki. Kuuden kilometrin lenkki kuitenkin tehtiin ja tielläkin pysyttiin, mutta hölkkäillä ei kyllä paljoa arvannut.
Koirien kanssa käytiin vielä metsässä kotiin palattuamme. Koskaan en ole marraskuun puolessa välissä sieniä kerännyt, enkä koskaan ole tehnyt sitä myöskään otsalampun valossa pilkkopimeässä. Tänään sienestin pimeässä, eikä tarvinut edes paljoa polulta poistua. Kiva syksy, vai talviko tämä jo lie.
Torstaina käytiin taas porukalla lenkillä ja olikin kiva lenkki. Ilma oli aika täydellinen, tyyni, sateeton ja lämmin. Koirat käyttäytyivät hyvin ja jopa Noah oli kiihkoilematta liikaa, paitsi ihan alussa, mutta sitä ei lasketa. Korppu oli hyvällä tuulella ja käyttäytyi hyvin. Ainahan se käyttäytyy kyllä. Tehtiin reilu tunnin lenkki, osittain metsässä.
Perjantaina menin tallille vasta normaalia myöhemmin. Kambur oli portilla, mutta siirtyi pikaisesti heinätarjoilun ääreen. Ja koska sitä heinää juuri sai, ei olisi sitten lähtenyt mihinkään, työnsi vaan päätään syvemmälle. Joutui juoksemaan, kun en väkisin vie, vaan saa ihan itse työntää sen päänsä riimuun. Niin se päätti nytkin, muutaman spurtin jälkeen. Harvoin juoksutan näin, mutta nyt en jaksanut keskustella, vaan hiukan "autoin" päätöksen teossa.
Perjantai oli juoksutuspäivä sitten muutenkin. Aika vähän on tullut viime aikoina juoksuteltua, joten ehkä oli jo aikakin. Itsekin pääsee helpommalla välillä ja poni saa silti ihan hyvin liikuntaa. Kenttä oli varattu, joten suunnattiin pellolle. Puolisen tuntia yhteensä, alku- ja loppukäynnit mukaan lukien. Ravia siinä välissä. Hiki tuli ponille, taisi olla peltopohja aika raskas. Siihen kun lisätään vielä +10 asteen lämpötila ja paksu talvikarva, niin ei ole kyllä ihmekään. Ihan viimeiset kierrokset tehtiin kentällä, kun vielä puuskutti pellolta tullessa.
Lauantaina käytiin Kamburin kanssa kärryttelemässä vähän pidempi lenkki. Aikaa en osaa sanoa, matkaa tuli ehkä noin kahdeksan kilometriä. Puhelin jäi kotiin, joten arviolla mennään, eikä kuviakaan ole. Hölkkäiltiin jonkun verran, ei mitenkään älyttömästi, mutta sen verran kuitenkin, että hiki tuli ja hengästys. Oli kyllä jotenkin nuutunut ja maha kovalla. Heinää ovat saaneet nyt pari päivää vain kolmesti päivässä, kun tähän asti ovat olleet vapaalla. Juu ei hyvä, mutten ole siihen voinut vaikuttaa.
Matkalla oli lapsia tien varressa myymässä jotain (kahvia?) ja heillä olikin hevosille ilmaisia herkkuja. Korppu tykkäsi, eikä olisi enää halunnut jatkaa matkaa. Hiukan se stressasi niin montaa pientä ihmistä ympärillään pyörimässä, mutta käyttäytyi oikein hienosti silti. Kotimatkalla tavattiin vielä mukava pariskunta, jolta sai rapsutuksia, joten taisi olla kiva lenkki silti, vaikka vähän joutuikin hikoilemaan.
 |
| Kuva viime sunnuntailta 11.11. |
Illalla käytiin koirien kanssa kaupassa ja samalla lenkillä. Kiva ilma oli, vaikka vähän tuulikin, mutta lämmintä oli silti. Ja lenkki oli muutenkin mukava. Tunnin verran nautiskeltiin katuvaloista ja pyörätiestä, kumpaakaan kun omalla kylällä ei riittävästi ole. Katuvalot vain päätiellä ja pyörätietä pieni pätkä koulun paikkeilla.
Sunnuntaina tallille mennessä ihmettelin Korpun pihattokaveria sairastarhassa ja selvisi, että sitä oli yö hoidettu ähkyn takia, joten Korppu oli ollut yksin. Hyvin se näytti voivan, ihan rauhassa narskutteli heiniään, kun menin sitä hakemaan. Annoin syödä ja lappasin lantaa hetken. Hetken päästä poni mukaan ja matkaan. Lähdettiin pitkälle lenkille koirien kanssa. Yli kaksi tuntia käveltiin ja oli ihan kiva lenkki suurimmaksi osaksi, vaikka keli oli kylmennyt ja tuuli yltynyt. Peikko tosin joutui "laumasta ajetuksi", kun kotimatkalla jäi seurustelemaan irtokoiran kanssa kielloista huolimatta. Eipä olekaan tarvinut juuri tuota tehdä aikoihin, kun on hyvin ollut kuulolla. No, muistaa taas varmaan olla jatkossakin.
Pihattokaveri palautettiin samaa matkaa Korpun kanssa takaisin pihattoon, mutta oli jouduttu hakemaan taas yöksi talliin. Vaan eipä tuolla kirjavalla onneksi hätää ole, vaikkei se kivaa tietty olekaan, että yksin joutuu olemaan. Onneksi se on väliaikaista ja ihan hyvääkin se tekee kyllä.
Tänään, maanantaina, kävin ostamassa töistä tullessa kuormaverkkoa, josta virittelin verkon paalin päälle, jotta saadaan vapaa heinä ilman ongelmia, niin että pysyvät kunnossa, mutta eivät liho yhtään enempää. Aiemmin on ollut olkea seassa ja on vielä huomiseen asti, ja ollaan hoidettu itse, mutta kun ei aina pääse, niin hankalaahan se on. Vaan ovat ihan kivasti alkaneet sillä konstilla hoikistua. Toivotaan, etteivät ota nyt takaisin menetettyjä kiloja.
Korpun kanssa sitten puuhattiin samalla vähän. Treenattiin kentällä kaulanarujuttuja. Ensin maasta myötäystä kaulalla molempiin suuntiin ja se menikin hyvin, varsinkin vasemmalle. Kääntymäänkin ihan alkoi jo. Hieno poika. Selästäkin onnistui paikallaan ollen, kuten tehtiin maastakin, mutta liikkeessä kääntyminen on vielä liikaa, mutta eipä sitä ole opetettukaan. Pysähtyy kuitenkin narulla jo aika kivasti. Täytyy taas muistaa vaan treenata. Nyt tosin veti pakkaselle ja kenttä jäätyy taas koppuraksi, mutta sitten taas treenataan, kunhan tulee lunta tai lämmintä. Käytiin sitten vielä pienellä kävelyllä koirien kanssa. Ruuan sai vaihteeksi karsinassa ja jopa pysyi siellä, vaikka luukku jäi auki. Oli oikein rauhallinen ja rennon oloinen, mutta kaveri oli vieressä, mikä varmaan auttoi. Tämäkin täytyy taas ottaa ohjelmistoon säännöllisesti. Ei sen muuten niin väliä, mutta onhan se hyvä osata olla talliasukkinakin, jos joskus on pakko.
Pihattokaveri palautettiin samaa matkaa Korpun kanssa takaisin pihattoon, mutta oli jouduttu hakemaan taas yöksi talliin. Vaan eipä tuolla kirjavalla onneksi hätää ole, vaikkei se kivaa tietty olekaan, että yksin joutuu olemaan. Onneksi se on väliaikaista ja ihan hyvääkin se tekee kyllä.
Tänään, maanantaina, kävin ostamassa töistä tullessa kuormaverkkoa, josta virittelin verkon paalin päälle, jotta saadaan vapaa heinä ilman ongelmia, niin että pysyvät kunnossa, mutta eivät liho yhtään enempää. Aiemmin on ollut olkea seassa ja on vielä huomiseen asti, ja ollaan hoidettu itse, mutta kun ei aina pääse, niin hankalaahan se on. Vaan ovat ihan kivasti alkaneet sillä konstilla hoikistua. Toivotaan, etteivät ota nyt takaisin menetettyjä kiloja.
 |
| Eiliseltä |
Korpun kanssa sitten puuhattiin samalla vähän. Treenattiin kentällä kaulanarujuttuja. Ensin maasta myötäystä kaulalla molempiin suuntiin ja se menikin hyvin, varsinkin vasemmalle. Kääntymäänkin ihan alkoi jo. Hieno poika. Selästäkin onnistui paikallaan ollen, kuten tehtiin maastakin, mutta liikkeessä kääntyminen on vielä liikaa, mutta eipä sitä ole opetettukaan. Pysähtyy kuitenkin narulla jo aika kivasti. Täytyy taas muistaa vaan treenata. Nyt tosin veti pakkaselle ja kenttä jäätyy taas koppuraksi, mutta sitten taas treenataan, kunhan tulee lunta tai lämmintä. Käytiin sitten vielä pienellä kävelyllä koirien kanssa. Ruuan sai vaihteeksi karsinassa ja jopa pysyi siellä, vaikka luukku jäi auki. Oli oikein rauhallinen ja rennon oloinen, mutta kaveri oli vieressä, mikä varmaan auttoi. Tämäkin täytyy taas ottaa ohjelmistoon säännöllisesti. Ei sen muuten niin väliä, mutta onhan se hyvä osata olla talliasukkinakin, jos joskus on pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti