Peikon kasvattaja oli järjestänyt kasvateilleen tapaamisen paimennuksen merkeissä. Eilen aamulla siis pakkasimme reppumme ja ajelimme Sammattiin erään mudikasvattajan (kennel Takkutukan) ja paimennusharrastajan luo. Kotoa lähtiessä seitsemän jälkeen aamulla, paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, mutta perille päästyämme ei aurinkoa enää näkynyt vaan taivas oli paksussa pilvessä. Vielä ei kuitenkaan satanut.
Pikku hiljaa alkoi porukkaa kerääntyä paikalle. Piha oli hetkessä täynnä mudeja ja puheensorinaa. Kahta kasvattia lukuunottamatta, kaikki Pilkkopimeän elossa olevat kasvatit olivat paikalla. Pienen esittelyn jälkeen, kun porukassa kuitenkin oli uusimman pentueen omistajia ja meitä muita, jotka eivät kaikkia olleet ennen tavanneet, siirryimme aamukahville ja paimennusteorian pariin.
Päivä meni ihan älyttömän nopeasti, vaikka vettä tulikin välillä taivaan täydeltä. Harmittavasti oma kamerani jäi kotiin, joten kaikki mitä omia kuvia tapahtumasta on, on näitä kännykkäotoksia. Onneksi muilla oli kameroita mukana, joten kuvia seuraa varmasti myöhemmin.
Kaikki koirat osoittivat selviä paimennustaipumuksia ja jotkut olivat paimentaneetkin jo aiemmin. Jännästi näkyi selkeät erot toimintatavoissa eri pentueiden välillä. Meidän ässämixit, joista kaikki olivat paikalla vaikka yksi ei paimentanutkaan, olivat vähän räyhähenkisiä ja äänekkäitä. Jopa Peikko oli hyvinkin äänekäs ja röyhkeä ja saikin palautetta käytöksesään. Intoa oli ensimmäisellä kerralla enemmän kuin järkeä ja homma oli vähän säätämistä, kun ohjaaja vielä oli ihan pihalla ja jäätyi totaalisesti hämmästellen koiransa käytöstä. Se kun ei koskaan yleensä kiihdy mistään. Toisella kerralla Peikko olikin sitten hieman epävarma siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mutta yritti kuitenkin ja mielentila oli hyvä. Pitkä päivä jo väsyttikin. Hyvä mieli kuitenkin jäi kaikkinensa.
Kotiin päästiin lähtemään puoli kuuden maissa ja vettä tuli niin, ettei eteensä juuri nähnyt. Kotiin kuitenkin päästiin, eikä loppumatkasta enää edes satanut. Kotona odotti kuiva maa ja lähes kirkas taivas. Sade alkoi hieman myöhemmin vasta ja tuli sitä täälläkin ihan kiitettävästi.
Noahkin pääsi muutaman kerran katselemaan paimennusta, vaikkei sitä kyllä juurikaan kiinnostanut muu kuin hajut. Peikon siskolla oli juoksu ja hajuja oli. Peikko osasi ihan hyvin olla, vaikka Elsi siinä pyörikin jaloissa. Kyllä se juoksun haistoi, mutta jätti siskon rauhaan, kun huomautin asiasta. Pystyi olemaan vapaanakin, eikä mennyt lähelle. Fiksu kaveri.
Muuten ei juuri mitään ihmeitä olekaan sitten tapahtunut. Ihan normi arkea ollaan eletty. Töissä käyty, kun niitä on ollut ja vapaa-aika vietetty tallilla ja lenkillä. Pyöräilty on, koirien kanssa ja ilman, viime viikonloppuna yhteensä 60km samoin kuin edellisenäkin. Ja muutenkin lenkkeilty eri kokoonpanoissa.
Ljúfurilla on ollut vähän yskää, kuten muutamalla muullakin tallin hevosella. Sen kanssa ollaan siis otettu rennosti ja liikuttu lähinnä maasta käsin pieniä lenkkejä. Koko ajan se on kuitenkin ollut ihan normaali oma itsensä, pirteä ja reipas, vaikka onkin vähän räkäinen. Kamburilla ei ole selkeitä oireita ollut, mutta on sekin ollut vähän vetämätön. Sen kanssa ollaan kuitenkin harrastettu harvakseltaan. Ohjasajoa kentällä ja maastossa sekä juoksutusjuttuja. Yleensä sujuu ihan hyvin, vaikka joskus joutuukin hieman keskustelemaan asioista, sillä kun on aika voimakas oma tahto. Kovasti se kuitenkin on kokoajan oppinut ja yrittää täysillä aina.
Juoksutus on ottanut vähän takapakkia, kun viimeaikoina ollaan lähinnä harrastettu irtona irrottelua, jotta saataisi kuntoa hieman nousemaan. Vaan kuten jo ennenkin mainittu, kiire meillä ei ole mihinkään. Hoitaessa kaveri alkaa olla aika mukavan rauhallinen, vaikka viimeksi olikin joku ihme häiläyspäivä, eikä mitenkään olisi malttanut seistä paikallaan. Kaviot kuitenkin nousi silti hyvin.
Laidunporukka on pikku hiljaa pienentynyt, kun ponit on siirtyneet talvikortteeriin ja pari muutakin. Muutenkin kesä alkaa olla ohi ja meidänkin pojilla muutto pihattoon edessä. Odinin ja Ljúfurin seuraksi ladolle muuttaa myös Kambur ja Sulo. Masentavaa kun illat alkaa pimentyä ja syksyn värit ilmestyä puihin ja pelloille. Vaan kyllä tämä tästä taas ja tietäähän se ötököidenkin katoamista hiljakseen, kunhan yöt kylmenevät. Sitä odotellessa.
Kotiin päästiin lähtemään puoli kuuden maissa ja vettä tuli niin, ettei eteensä juuri nähnyt. Kotiin kuitenkin päästiin, eikä loppumatkasta enää edes satanut. Kotona odotti kuiva maa ja lähes kirkas taivas. Sade alkoi hieman myöhemmin vasta ja tuli sitä täälläkin ihan kiitettävästi.
Siellä se on, koti ja auringonpaiste |
Noahkin pääsi muutaman kerran katselemaan paimennusta, vaikkei sitä kyllä juurikaan kiinnostanut muu kuin hajut. Peikon siskolla oli juoksu ja hajuja oli. Peikko osasi ihan hyvin olla, vaikka Elsi siinä pyörikin jaloissa. Kyllä se juoksun haistoi, mutta jätti siskon rauhaan, kun huomautin asiasta. Pystyi olemaan vapaanakin, eikä mennyt lähelle. Fiksu kaveri.
Muuten ei juuri mitään ihmeitä olekaan sitten tapahtunut. Ihan normi arkea ollaan eletty. Töissä käyty, kun niitä on ollut ja vapaa-aika vietetty tallilla ja lenkillä. Pyöräilty on, koirien kanssa ja ilman, viime viikonloppuna yhteensä 60km samoin kuin edellisenäkin. Ja muutenkin lenkkeilty eri kokoonpanoissa.
Kuva torstailta |
Ljúfurilla on ollut vähän yskää, kuten muutamalla muullakin tallin hevosella. Sen kanssa ollaan siis otettu rennosti ja liikuttu lähinnä maasta käsin pieniä lenkkejä. Koko ajan se on kuitenkin ollut ihan normaali oma itsensä, pirteä ja reipas, vaikka onkin vähän räkäinen. Kamburilla ei ole selkeitä oireita ollut, mutta on sekin ollut vähän vetämätön. Sen kanssa ollaan kuitenkin harrastettu harvakseltaan. Ohjasajoa kentällä ja maastossa sekä juoksutusjuttuja. Yleensä sujuu ihan hyvin, vaikka joskus joutuukin hieman keskustelemaan asioista, sillä kun on aika voimakas oma tahto. Kovasti se kuitenkin on kokoajan oppinut ja yrittää täysillä aina.
Juoksutus on ottanut vähän takapakkia, kun viimeaikoina ollaan lähinnä harrastettu irtona irrottelua, jotta saataisi kuntoa hieman nousemaan. Vaan kuten jo ennenkin mainittu, kiire meillä ei ole mihinkään. Hoitaessa kaveri alkaa olla aika mukavan rauhallinen, vaikka viimeksi olikin joku ihme häiläyspäivä, eikä mitenkään olisi malttanut seistä paikallaan. Kaviot kuitenkin nousi silti hyvin.
Laidunporukka on pikku hiljaa pienentynyt, kun ponit on siirtyneet talvikortteeriin ja pari muutakin. Muutenkin kesä alkaa olla ohi ja meidänkin pojilla muutto pihattoon edessä. Odinin ja Ljúfurin seuraksi ladolle muuttaa myös Kambur ja Sulo. Masentavaa kun illat alkaa pimentyä ja syksyn värit ilmestyä puihin ja pelloille. Vaan kyllä tämä tästä taas ja tietäähän se ötököidenkin katoamista hiljakseen, kunhan yöt kylmenevät. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti